elämän raskaita päätöksiä...

kamalaa..

 

Minusta siistä blogin sisällöstä oli tarkkaan luettavissa syy ja se oikeasti oli syyllistävää. (epäonninen rakkaus). Myöskin se, että tiesi pilaavansa (kirjoitti niin) vanhan äitinsä joulun loppuelämäksi.
Kuolema on väistämätöntä ennenmin tai myöhemmin. Minusta tämä ihminen teki sen kiukuttelvasti eikä todellakaan ollenkaan jaksanut enää välittää mistään. Omaisille suuri myötätunto kaikesta päätellen te ainakin yrititte pitää yhteyttä ja saada ihmiseen kontaktia, mutta eihän ketään voi pakottaa.

 

Mikä oleellisinta - hän oli lapseton.

 

Voi luoja.
Sain ystävältä linkin tähän keskusteluun. Sattuisiko kellään olemaan kopioituna tuota poistettua kirjoitusta?Jos löytyy, niin laittakaa YV:llä.
Päivi oli hyvä ystäväni 80-luvulla, työskenneltiinkin yhdessä jonkin aikaa. Tiet erkanivat muuttoni ja perheellistymiseni takia ja yhteydenpito väheni, kunnes hiipui pikkuhiljaa kokonaan.

Hyvää matkaa ystävälle.


Mervi

 

..kyseisen ihmisen käytöstä toisella palstalla. Jutut olivat sitä luokkaa, että vähän ihmettelinkin. Kyllä hänellä varmasti on jokin sairaus / sairaudentila ollut taustalla kun niitä kommentteja miettii. (eräskin taisi olla jotain sinnepäin, että kaikki lapset saisivat hukkua tjv). Itseasiassa minusta vähän tuntuu, että ainakin osa PP:n väestä on ajatellut ettei kaikki ole kunnossa. Hyvin erilainen ihminen esiintyi blogissa nyt kuin on mainitulla palstalla on näkynyt. En samaksi uskoisi kun nyt noita viestejä blogista luki, en tosin ehtinyt näitä viimeisempiä näkemään.

Järkytys oli suuri kun tästä kuulin koska nickiä ei omaisten takia saanut kertoa. Netti kun on suuri maailma ja niin moni pitää sekä blogia, että käy palstoilla juttelemassa. Pelkäsin omien ystävieni puolesta todella. Kamalaa toki tämäkin on, mutta varsinkin kun ihminen on selvästi hakenut julkisuutta laittamalla suunnitelmansa ja syynsä nettiin niin en tuota täyskieltoa ymmärrä. Ymmärrän toki, ett mässäily ja ilkeily ei sovi, mutta että ei asiallisesti edes nickiä saa kertoa..

..läheiset ilmeisesti häpevät läheisensä tekoa. En minä tuota muuten ymmärrä. Kun ei edes perinteisiä osanottokeskusteluja saa olla.

 

Mikä on tuo PP?

 

Tekstin alku löytyy täältä:
http://pasihakkarainen.blogit.uusisuomi.fi/2008/12/16/poliisi-valvomaan-nettia-miksei-koko-elamaa/

 

Lemmikkipalstojen Päivän Peili. Tekstejä ei sielä kuitenkaan enää ole. Muutenkaan kyseisellä palstalla ei säästetä vanhoja kirjoituksia kovinkaan pitkälle kuin erikoistapauksissa.

 

:O Olen ihan pihalla. Mitä tuossa, muka oli? Joku käy töissä ja ei vietä joulua.

 

täytyy kuitenkin muistaa, että henkilö on ollut vakavasti masentunut jo pidemmän aikaa eikä siinä tilassa ole mitään helppoutta tai huolettomuutta.
näennäistä ehkä, kun on tehnyt päässään päätöksen ja saa tietynlaista voimaa loppu ajaksi.

Jos tämä viittasi omaan viestiini niin kyllä, useimmiten päätös itsemurhasta tekee masentuneen olon todella paljon paremmaksi. Masennuksessa huominen ja tulevaisuus pelottaa, ja ahdistus on suuri. Kun tietää että kaikelle on loppu, ja kuinka kauan enää, ihmisen usein valtaa ihmeellinen rauha. (Tätä asiaa on siis tutkittu, ei vain minun mielipide, tosin uskon tähän täysin itsekin masennusta sairastavana.)

 

:O Olen ihan pihalla. Mitä tuossa, muka oli? Joku käy töissä ja ei vietä joulua.

Tekstit on poistettu ja jätetty vain nuo yhdentekevät löpinät.

 

:O Olen ihan pihalla. Mitä tuossa, muka oli? Joku käy töissä ja ei vietä joulua.

Tätä siinä oli...

"Baibai maailma!"

"Tämä viimeinen Päivikirjan teksti on jäähyväistenjättö maailmalle. Tätä lukiessanne minä olen kuollut, jollei mikään mene pahasti pieleen..

En halunnut rakkaita koiriani kiertolaisiksi, joten annoin lopettaa ne. Kissojani en raatsinut lopettaa. Toivon, että äiti ja Kosti ottaisivat ne, mutta epäilen, että näin ei käy, joten jos joku lukijoista haluaa antaa hyvän, rakastavan ja pysyvän kodin kahdelle aivan ihanalle siamilaiselle sisäkissalle, nyt on aika antaa kuulua itsestään! - Vaasan poliisi tietää, mihin Maya ja Simeon on toimitettu.

Älkää kukaan tunteko ainakaan syyllisyyttä että olisi muka pitänyt nähdä mitä aion. Olen koko ikäni ollut äärettömän hyvä peittämään todelliset tunteeni, tekoni ja ajatukseni; Heikki on ollut ainoa ihminen minun nk. elämässäni, jolle todella halullisesti ja kokonaan näytin itseni. Kaikki muut, vanhempiani myöten, ovat saaneet nähdä vain osan minusta, ja arvailla loput.
Ja PS, tiedän, että minulla on paljonkin ihmisiä, jotka välittävät minusta. Kyse on enemmänkin siitä, että itse en välitä enää mistään.

Viimeiset kuukaudet olen järjestelmällisesti kulkenut kohti kuolemaa. Jättänyt kaikki asiani hoitamatta. no joo, töissä olen käynyt. Elukat ovat olleet melko lailla hunningolla, hädintuskin päässeet ulos kolmesti päivässä. Laskut ovat jääneet kaikki maksamatta, tarkoitus on koko ajan ollut kuolla ennen kuin menevät perintään. Itsemurha-aineet on töistä varastettu. Suvusta ja ystävistä vieroituttu - anteeksi suku ja ystävät, en vaan jaksanut enää teeskennellä elämää. Olen myös sekä lihonut että alkoholisoitunut aivan vapaasti ja estoitta, ja koko ajan asiaintilan tiedostaen. mutta miksi olla selvä, jos pää pökkyrässä arki on edes vähän helpompi sietää? Ja ruokahan on hyvää.

Siis asiahan on niin, että mä olen 48 vee. Urani huipulla ja yksin.."

 

Tässä sulle, Päivin ystävä, joka kaipasit kopiota.

http://depositfiles.com/files/nwe5joode

Linkin takaa löytyy vähän mainosta ja siellä seassa myös puolen minuutin odottelun jälkeen tulee nappi, jostaa saa ladattua tiedoston nimeltään paivikirja.pdf Se on kooltaan n. 7 megatavua ja se täytyy ladata ja tallettaa omalle koneelle.

 

Sellaistahan se on, että jos jotain nettiin laittaa, niin (mikäli se ihmisiä tarpeeksi kiinnostaa) sitä ei sieltä enää koskaan pois saa. Olivatpa omaisten toivomukset mitkä hyvänsä.

Minusta Päivin kohtalo on terapeuttista luettavaa ja keskusteltavaa. Minullakin on ollut viime aikoina itsetuhoisia ajatuksia, joiden perusteella epäilen olevani masentunut. Nyt Päivin tempun jälkeen itsetuhoiset ajatukset ovat loppuneet, vaikka masentuneisuus onkin jäänyt jäljelle. Itsemurhan suunnittelemisesta ei saa lohtua enää kun joku tekee sen oikeasti. Lapselliset "kun vaimo sanoo pahasti, niin minä sanon hyvästi ja sitten se katuu"-kehitelmät paljastuvat itsellekin lapsellisiksi kehitelmiksi. Ei niitä vain voi enää pitää yllä. Päivin esimerkin seuraaminen ei ole käynyt mielessä. Elämäni on liiaksi elämisen arvoista.

 

tuo ladattu tiedosto ei suostu avautumaan.

 

Kiitos, Päivi, Päivikirjasta! Niin kuin hyvä kirja, se koskettaa ja tempaa mukaansa, jää mielen pohjalle viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksi, se avartaa mieltä ja antaa rakennusaineita elämään. Näin kosketti minua Päivikirja. En tuntenut sinua eläessäsi, mutta nyt pidän sinua ystävänäni. Sinä olet koskettanut elämääni ja antanut minulle voimia ja uskoa. En minä sure sinun kuolemaasi, en, koska se ei kuulu elämänkatsomukseeni. Etkä sinäi itsekään sitä surrut. Olen vain kiitollinen siitä, että sinä elit ja olit. Se, että olet minulle olemassa "vain" nettihenkilönä, ei ole mikään "vain". Niin kuin itsekin sanot, nettiystävät voivat olla todellisempia kuin fyysisen ympäristön ystävät. Minä olen myös itsemurhaaja niin kuin Hessen Arosusi, sellainen jolle itsemurha on voimia antava romanttinen haave. Todellisuudessa olen luuseri, joka ei sitä koskaan pysty tekemään, tokko edes täysin sitä haluaa. Sinä olit toisenlainen: teit varman päätöksen, ja toteutit sen harkiten ja jopa kylmän järkevästi. Kerrot "projektistasi" asiallisesti, mutta kauniisti ja hyvin. Kiitos siitä, ystäväni!

 

Hävettävän utelias olin ja tuon tekstin latasin netistä koneelleni. Täytyy sanoa, että vielä enemmän kuin aiemmin sitä osaa tuon luettua arvostaa sitä, että on tosiaan niitä todella läheisiä ihmisiä ja omaa perhettä. Kun on yksin, on niin lohduttoman yksin ja kun vielä tuollaiseen velkakierteeseen joutuu niin..

Omaiset ainakin voivat lohduttautua sillä ettei Päiviä olisi voinut kukaan auttaa. Itse on määrätietoisesti kuukausia tuota asiaa määrätietoisesti suunnitellut ja tietoisesti sukulaisensakin sulkenut pois. Ei siinä oikein ole mahdollisuutta auttaa jos ei avulle olla vastaanottavaisia tai edes anneta vihjettäkään siitä että apua tarvitsisi.

 

en kyllä menisi sanomaan ettei KUKAAN olisi voinut auttaa. ehkä eivät juuri sukulaiset, mutta muut läheiset.
pp:läisenä ihan ensimmäisenä sain mieleeni hänet, kun asiasta luin. eli jotain oli aistittavissa...

 

Miten tuollainen voi säilyä? Onko tuo deposit jokin paikka minne itse tallennetaan jotain vai onko se sellainen missä kaikki netissä ollut säilyy?

Yhä tämä asia on pyörinyt mielessä paljon ja järkyttänyt minua. Mun ei olisi pitänyt lukea alunperin tuota kirjoitusta, olen liian herkkä. Mutta toisaalta, oppiipahan lisää ihmisistä ja joidenkin ahdingosta.

 

voisiko joku kopioida tänne osan tuosta kirjasta, en saanut auki.
edes osan, jos ei kokonaan?
kiitos

 

Ei, tuo depositfiles on vain ihan kaupallinen anonyymi tiedostonjakopalvelu. Eli tässä on käynyt niin, että joku on ottanut kopion tulostamalla sivun pdf-tiedostoksi, varmaankin arvaten, että se sivu sieltä kohta poistetaan. Ihan hyödyllinen tapa sinänsä ottaa kopio jostain, minkä haluaa lukea myöhemmin tai säilyttää, esim. omat bloginsa, foorumikeskustelut jne. Sitä kun ei voi luottaa, että materiaali säilyy muuttumattomana edes seuraavaan päivään.

On kyllä olemassa paikka, jossa säilytetään kopiot MELKEIN kaikesta, mitä netissä on joskus ollut. Niin, melkein, mutta ei esim. tuosta p.o. sivusta, koska sivuston omistaja (livejournal) on estänyt arkistoinnin. Tuo paikka on http://www.archive.org. Se on ikään kuin hakukone, jolla pääsee vanhoille sivuille. Kokeile esim. seuraavaa.
Kirjoita tuohon laatikkoon kaksplussan sivuston osoite ja paina "Take me back". Saat valintataulukon, jossa kerrotaan, miltä ajalta heillä on kopiot kaksplussan sivustosta. Vanhin on tässä tapauksessa toukokuulta 2000, Sitä klikkaamalla pääset näkemään, minkälainen sivu tuolloin oli. Ei ollut vielä sisältöä, mutta lokakuussa jo oli.

Niin, sinä, joka valitit, ettei tiedostoa saanut auki. Yritä latausta uudelleen, ja varmista, että koneeseesi on asennettu jokin pdf-muotoa ymmärtävä ohjelma, yleisin sellainen on Adobe Acrobat Reader, jonka saa ladattua ilmaiseksi osoitteesta get piste adobe piste com kautta reader (systeemi ei antanut laittaa koko linkkiä, sori)

 

Kiitos nörttiytynyt paljon tiedoista. Minäkin olen vuosien mittaan pikkuhiljaa nörttiytynyt, mutta en näemmä läheskään niin fiksu vielä ole kuin sinä.

 

nörttiytynyt-kiitti, sain tiedoston auki.
Jääkö se jonnekin talteen koneelleni (valitsin vaan vaihtoehdon avaa, en tallenna)
löytyy ainakin acrobat readerin open file-valikosta kun avaan sieltä suoraan
(saako pois..?)

 

olkaapa hyvät, kiva, että saatoin olla avuksi Kyllä se varmasti johonkin koneelle tallettuu, todennäköisesti tilapäistiedostojen kansioon riippuen vähän käyttöjärjestelmän ja ohjelmistojen asetuksista. Asian voi tarkistaa tiedostonhallinnasta tai eti tiedosto-sovelluksella hakemalla Paivikirja.pdf nimistä tiedostoa koneelta. Ja, jos se tuolla Open File-valikossa näkyy, niin tiedoston sijaintikin varmaan on näkyvissä. Ja saattaapa sen saada poiskin ihan tuota kautta esim. hiiren oikealla napilla klikkaamalla, jolloin valikossa saattaa olla "poista tiedosto"/"delete file" -valinta. Jos ei sitä kautta, niin tiedostonhallinnasta sitten.

 

Ote Päivin tekstistä:
Katso alkuosa tuolta ylempää "bai bai maailma".
"Siis asiahan on niin, että mä olen 48 vee. Urani huipulla ja yksin. Ei mitään, mitä odottaa "elämältä", paitsi sairaudet ja vanheneminen. En näe, enkä ole vuosiin nähnyt, miksi mun pitäisi jatkaa tätä "elämistä", kun eläminen ei ole muuta kuin työssä käymistä ja kotona elukoitten kanssa kökkimistä. Nämä ajatukset ovat olleet olemassa ennenkin, mutta Suomeen muutto on silti yksi laukaiseva tekijä. Ruotsissa tunsin itseni monella tapaa vapaammaksi. Sitä paitsi palkka riitti paitsi elämiseen myös tuhlaileviin ostoksiini ja jopa matkusteluun. Elämä oli maallisesti mukavaa. Mehän käytiin monta kertaa vuodessa näyttelyissä pitkin Pohjois maita, jopa Saksassa ja Puolassa asti, ja käytiin sukuloimass a ja Ljusdalissa ****n luona, ja mökkeiltiin Suomessa. Suomeen muutettua palkka ei riittänyt enää edes Ruotsissa hankittujen velkojen maksamiseen. Siis jos palkkaa tulee 1500-1700? käteen, ja Ruots iin pitää joka kuukausi lähettää 600 ja Suomessa tehtyjen velkojen maksamiseen menee 500, ja
vuokra on 355, niin kaikkihan osaavat laskea että elämiseen tai elukoitten elättämiseen ei jää oikein mitään?!

Vuoden jaksoin kitkutella, ja samalla tietty velkaannuin lisää, kun palkka kerran ei riittänyt elämiseen. Nyt en enää jaksa. Raha-asiat eivät silti ole syy kuolemaani, olisinhan minä ne hoidettua saanut, jos halua olisi ollut. Vaan kun tämä nk. elämä ei haluta tippaakaan. Varsinkaan, kun olen niin yksin. Olen vieraantunut suvustani ja ystävis täni. *****inkin menetin taas kerran; Suomeen muutettuani (ja muututtuani taas mahdolliseksi tavata) se ei enää halunnut tavata minua, paitsi muutaman kieltämättä ihanan kerran. - Ikävä sitä miestä! "
(teksti jatkuu vielä)

Eli asian yksi aspekti: paluu ulkomailta Suomeen ja siihen liittyvät sopeutumisvaikeudet. Ruotsissa olivat asiat niin hyvin, elettiin "leveästi" (tai normaalisti), ihan matkusteltiinkin ulkomailla saakka, tosin velkaa tehden. Ja kun palattiin Suomeen, tehtiin lisää velkaa, eivätkä rahat riittäneet. Rahan merkitystä onnen tuojana tai sen puutetta onnen viejänä - niitähän usein väheksytään. Eihän se raha ihan kaikki ole, mutta hyvin paljon kuitenkin.