elämän raskaita päätöksiä...

ei rakastu minuun eo´pätoivoisesti enää koskaan! Ja toivottavasti minä vältyn siltä kohtalolta.
Mutta vaihtoehtoja olisi ollut, kuolema houkutteli enemmän ja ehkä H:lle kosto sitä kautta?

ANTEEKSI mutta en voi olla sanomatta tätä ääneen! Rauha hänen sielulleen!

 

Oikeasti, lopettakaa jo. Juuri tuollaisten viestien takia toivoisin, että tämäkin viestiketju poistettaisiin. Ihan turhaan kaivatte tätä asiaa, kun ette edes kyseistä ihmistä tunteneet.

 

Lopeta itse tämän lukeminen, jos ärsyttää. Laittamalla Päivikirjan esille ja kirjoittamalla "lukekoon ketä kiinnostaa" Päivi teki itsestään ja kuolemastaan julkisen. Netissä sillä ei ole mitään merkitystä, tunsimmeko hänet fyysisessä todellisuudessa vai emme. Hän on meille nettihenkilö, jonka tunnemme sellaisena kuin hän on netissä itsensä esille tuonut ja sellaisena kuin hän halusi ihmisten hänet muistavan. Teidän poistajien ja hyssyttelijöiden, teidän juuri pitäisi hävetä!

 

Mun mielestä asiallinen teksti. Henkilö oli "jo" 48v ja tiesi ettei elämältä enää paljon parempaa kannata toivoa, miksi siis ei olisi tehnyt tälläistä päätöstä. Hieno homma että pystyi siihen eikä jäänyt masentuneena rypemään loppuelämäänsä. Kukaan häntä tuskin olisi voinut auttaa kun ei apua halunnut.

 

Siis häh! En kyllä löytänyt tuosta mitään outoa, ihan vaan kertoili kuulumisia ja tekemisiään... MIssä muka itsarisuunnitelmia???

 

Siis häh! En kyllä löytänyt tuosta mitään outoa, ihan vaan kertoili kuulumisia ja tekemisiään... MIssä muka itsarisuunnitelmia???

on poistettu

 

Ok. Onpa nopeasti päätynyt päättämään päivänsä! Viimeisin merkintä blogissa kuitenkin 5.12., joka ihan toiveikas ja iloinen sisällöltään...

 

Ok. Onpa nopeasti päätynyt päättämään päivänsä! Viimeisin merkintä blogissa kuitenkin 5.12., joka ihan toiveikas ja iloinen sisällöltään...

Iloinen ja toiveikas, jottei kukaan epäilisi mitään. Kulissit on hyvä pitää kunnossa jos oikeasti haluaa päivänsä päättää.

 

Missä siinä lukee päivien päättämisestä? Näen viimeisimpänä ton 5.12. tekstin, enkä kyllä huomannut sitä kohtaa josta tässä keskustellaan?

 

^ Voi äly teidän kanssa, ettekö te osaa lukea aikaisempia viestejä tästä ketjusta:
Tämän keskustelun viestit ON POISTETTU kyseisestä linkistä!!

 

Edellisellä sivulla (s 11 mulla) on joku neuvonut, miten sen alkup. version saa näkyviin. Jos ei muu auta, niin googleta vaikka Paivikirja.pdf

Tuli vaan tässä mieleen, että nettinäkyvyys on yksi asia, joka on ilmeisesti nykyään syytä mainita testamentissaan tai jäähyväiskirjeessään omaisille. Minua ainakin jurppisi suunnattomasti, jos kuolemani jälkeen omaiset alkavat omistaa minua ja siivota aikaansaannoksiani netistä: poistella blogejani, foorumikirjoituksiani, ja vielä määrätä, etteivät nettiystäväni ja tuttavani tai edes ventovieraat saa keskustella minusta. En ainakaan itse panisi pahakseni moista keskustelua, enkä edes riepottelua, enkä edes sitä, että lauma "tätejä" alkaa kauhistella valintojani ja muut sitten ryhtyvät selittämään tekemisiäni erilaisin lääketieteen diagnoosein. Ei se mielenkiinto kauaa yllä pysy, eivätkä ne omaisetkaan kauaa sure. Heti kun on raato kuopassa tai tuhakana, niin kuitenkin ne alkavat tappelemaan sadan euron ja yhden vääntyneen hopealusikan käsittävästä jäämistöstä niin, että menettävät puhevälinsä vuosikausiksi. Täytyypä päivittää se testamentti kaiken varalta.

 

Hukkaan menee halu säilyttää viestejä, jos lukijakunta on niin stnan vajaaälyistä, ettei osaa lukea edes kahta sivua yhdestä ketjusta. Ei, kun papukaijana vaan toistellaan että mitä mitä mitä, ettekö näe että olen tyhmä, en osaa lukea, katsokaa.

Myöskin omaisten toiveen kunnioittaminen on kamalan vaikeaa. Aikuiset ihmiset, eikä tuon enempää löydy tahdikkuutta tällaisessa asiassa, kun uteliaisuus menee kaiken edelle.

 

Tuli vaan tässä mieleen, että nettinäkyvyys on yksi asia, joka on ilmeisesti nykyään syytä mainita testamentissaan tai jäähyväiskirjeessään omaisille. Minua ainakin jurppisi suunnattomasti, jos kuolemani jälkeen omaiset alkavat omistaa minua ja siivota aikaansaannoksiani netistä: poistella blogejani, foorumikirjoituksiani, ja vielä määrätä, etteivät nettiystäväni ja tuttavani tai edes ventovieraat saa keskustella minusta. En ainakaan itse panisi pahakseni moista keskustelua, enkä edes riepottelua, enkä edes sitä, että lauma "tätejä" alkaa kauhistella valintojani ja muut sitten ryhtyvät selittämään tekemisiäni erilaisin lääketieteen diagnoosein.

Oon samoilla linjoilla...

 

Mikä oleellisinta - hän oli lapseton.

Taas tätä jauhantaa, onneksi ei lapsia!
Ei kukaan yhtään ajattele niitä eläimiä; koiria ja kissoja. Eläviä ja tuntevia olentoja nekin on.

 

koirat- eläin ei kärsi lopetuksesta..ja tarkastihan kissojen kohtalo oli mietitty. niiden ajoissa löytyminen jne.

 

Niin, Spekulaatiotahan tämä on (asia koskettaa ja siksi tulee mietittyä, ei millään pahalla omaisia ja ystäviä kohtaan!) tuntuu, että Päivi eli taplafäni oli Päivän Peilissä ehkä aidoimmillaan vaikka ei mitään kertonutkaan itsestään ja päätöksestään vielä viime päivinäkään. Tosiaan uutinen selvensi paljon sitä miksi hän käyttäytyi niin. Itselle oikeastaan tuli paha olo siitä kuullessani nickin, että olin melko voimakkaasti hänen kanssaan kiistellyt jostakin asiasta aiemmin. No, mistäpä sitä ikinä voi tietää mitä kenenkään elämässä tapahtuu. Tietenkään. Silti nyt tuntuu, että olisi pitänyt jotain aavistaa - mutta vaikka olisinkin niin mitäpä sitä tuntematon olisi voinut tehdä? Ei mitään. En usko. Sitä paitsi hyvin kyllä vältteli kenenkään lähelle päästämistä tuolla palstallakaan, saati että olisi vihjeitä tuollaisesta ratkaisusta antanut. Ehkä PP oli jonkinlainen varaventtiili, vaikka selvästi riittävä mutta jonkinlainen kuitenkin jossa ilmensi pahaa oloaan.

Olen eläinihminen, mutta silti noin suoraan eläinten ja lasten vertaaminen on kyllä minusta vähän outoa. Ei se eläin kärsi uudessa hyvässä kodissa ja kaipaa vanhaa omistajaansa jos perusterve normaali koira tai kissa on. Lapsi taas kaipaa taatusti vanhempaansa ja tämän itsemurha saattaa vammauttaa lasta henkisesti pahoinkin ja sitä kautta vaikuttaa rajustikin hänen elämäänsä - koko elämänsä ajan ja ehkä vielä sukupolvia eteenkinpäin.

Tuosta koirien lopettamisesta voidaan olla montaa mieltä, mutta sitä nyt on turha enää kyseenalaistaa. Ehkäpä Päivi tunsi koiransa ja siltä pohjalta teki tuon päätöksen? Minusta ainakin tuntui, että eläimiään rakasti kovin ja parhaansa mukaan siinä ahdingossaan ajatteli niidenkin hyvää minkä kykeni. Kissoillekin hoito-ohjeet mukaan ja huolehti että on syötävää ja ikkunasta seurattavaa jajaja..

 

Tuosta koirien lopettamisesta voidaan olla montaa mieltä, mutta sitä nyt on turha enää kyseenalaistaa. Ehkäpä Päivi tunsi koiransa ja siltä pohjalta teki tuon päätöksen? Minusta ainakin tuntui, että eläimiään rakasti kovin ja parhaansa mukaan siinä ahdingossaan ajatteli niidenkin hyvää minkä kykeni. Kissoillekin hoito-ohjeet mukaan ja huolehti että on syötävää ja ikkunasta seurattavaa jajaja..

Kyllä minullekin syntyi se kuva, että hän yritti tehdä kaikkensa eläinten hyvinvoinnin eteen ja varmastikin punnitsi kaikkia vaihtoehtoja. Toisaalta hän mainitsee tekstissä, että kissatkin olisi ehkä sittenkin pitänyt lopettaa, muttei halua tehdä sitä, koska ei jaksa odottaa 15. päivää, jolloin tulee taas rahaa. Ja koirien lopettamiseen liittyen toivoi (uskoi?) että hän pääsisi yhdessä samaan paikkaan niiden kanssa. Ei ehkä tosiaankaan parane ihan samalla tavalla verrata, mutta kyllä kieltämättä tulee mieleen se, että tässäkin tapauksessa ihminen halusi viedä läheiset mukanaan, mikä on varsin pelottava piirre varsinkin silloin kun viedään omat lapset, oma puoliso, tai muutama koulutoveri, kuten joskus käy. Se on sitten kimurantti omantunnon kysymys, että missä olosuhteissa meillä on moraalinen oikeus (tai jopa velvollisuus) tappaa elävä olento, ja miten paljon joulukinkku ja koiran lopettaminen eroavat toisen ihmisen lopettamisesta. Oma maailmankatsomukseni asettaa riman hyvin korkealle kaikessa tappamisessa, oma itse mukaan lukien, mutta en kyllä silti ole Päiviä tuomitsemassa. Voin kuvitella, miten hän on saattanut todellakin käydä sisäisiä taisteluja asissa ainakin jossain määrin.

Harmittaa, etten tullut tunteneeksi häntä paremmin enkä nähnyt noita PP:n keskusteluja. Ihan härskisti olen utelias ja haluaisin käyttää niitä oman itseni kehittämiseen ja maailman miettimiseen. Eikä siinä minusta ole edes mitään väärää, eikä sen pitäisi omaisiakaan loukata.
Mutta eipä taida kellään olla noita juttuja tallella?

 

Itselle oikeastaan tuli paha olo siitä kuullessani nickin, että olin melko voimakkaasti hänen kanssaan kiistellyt jostakin asiasta aiemmin.

Sama juttu täällä. Puolin ja toisin oltiin aika tylystikin sanottu, nyt näin jälkeen päin harmittaa. Jos olisi tulevan tiennyt, olisi voinut osan jättää sanomatta tai olisi voinut jättää omaan arvoonsa jotkut hänen minulle osoitetuista kommenteista. Hetkeksi kyllä pysäytti kun tapahtuneesta kuulin.

 

Naisen elämän hallinta oli vaikeaa. Surku sukulaisia, mutta nainen HALUSI päästä esille lopputuloksineen kaikkineen kun kirjoitti omalla nimellään julkisesti asioita mitä ei terve ihminen kirjoita. lapsiviha oli hänellä kovaa, ehkä omista taustoista riippuen. Hän halusi että asiat ovat esillä (tulee mieleen kuoluampujat). Hän oli kuitenkin jo vanha nainen.

 

Naisen elämän hallinta oli vaikeaa. Surku sukulaisia, mutta nainen HALUSI päästä esille lopputuloksineen kaikkineen kun kirjoitti omalla nimellään julkisesti asioita mitä ei terve ihminen kirjoita. lapsiviha oli hänellä kovaa, ehkä omista taustoista riippuen. Hän halusi että asiat ovat esillä (tulee mieleen kuoluampujat). Hän oli kuitenkin jo vanha nainen.

Niin, vanha oli nainen, 48-vutias vanhus. Johan siinä alkoi luonnollinen kuolo jo kolkutella ovia. Tilastollisesti ajatellen keskimäärin vaivaiset 30 vuotta olisi enää ollut lusittavana.

Hän kirjoitti paitsi omalla nimellään, myös omaistensa omilla nimillä ja jopa osoitteilla. Se ei ollut kovin kaunista. Jonkin verran tietyissä piireissä tunnetusta suvusta kun on sentään kyse.

 

Olisit nyt edes poistanut annetut omaisen yhteystiedot, ja henkilöiden nimienkin peittäminen olisi ollut kaunista. Vaan ajattelitko, että menköön nyt joulun kunniaksi kun on hyvä tahto ja sillee ?

 

No miten sen nyt ottaa? Jos trendinä tosiaankin on että 50v. on jo VANHA nainen, niin ei ihmekään että sen ikäinen näkee elämänsä hyvin pessimististen silmälasien läpi. Etenkin lapsettomana, sinkkuna, velkaantuneena.

(Olisi muuten hauskaa tietää minkä ikäinen oli kys. viestin kirjoittaja.)

 

ja olishan siitä voinut poistaa nuo yksityiskohtaiset lääkeaineiden nimet ja muut itsariohjeiksi tulkittavat.

 

Päivi itse sen nettiin laittoi ja tahtoi kaikkien näkyville. noita lääkeaineita ei nyt kovin helposti ole saatavilla ja jos joku itseltään hengen pois tahtoo niin sen saa ilman lääkkeitäkin.

 

Minä en ymmärtänyt koirien lopetuksen syyksi periaatteessa sitä, että olisi halunnut koirat mukaansa vaan, että koki sen turvallisemmaksi vaihtoehdoksi koirille. Ehkä siihen oli syynsä, en tiedä kun en koiria tuntenut. Mainitsi myös ettei koirat olleet mitään terveempiä. Kissojen lopetusajatuskin taisi lähteä toisen kissan vaivasta, jos muistan oikein. Kuulosti vaivalta jonka vuoksi lopettaminen olisi kyllä parasta. Jos koko elämänsä joutuu vahvoja lääkkeitä syömään tai muuten tulehtuvat kintut, niin ei se kyllä ihan ok ole. Käyvät luultavasti niin elimistön päälle että tulee muita oireta kunhan aikaa kuluu sitä paitsi.

PP:ssä esiintyi varsin ihmisvihainen taplafäni. Elämään pettynytkin. Varsinkin lapsista hänellä oli usein melko karvaitakin kommentteja. Luutlavasti näin myöhemmin ajatellen ei ollutkaan tuo muuta kuin jonkinsortin katkeruutta. Ehkä se oli helpompi käsitellä vihana? Tiedä häntä, voinhan toki olla väärässäkin, mutta jos ihminen suree yksinäisyyttään ja hukkaan menneitä vuosia kuten tekstinsä ymmärsin (sen blogin viimeisen merkinnän siis), niin kyllähän tuo mahdollisuus mieleen tulee.

Mistä päästäänkin tuohon ikään. Tokihan tuon ikäisellä vielä on niitä odotettavissa oelvia ikävuosia jäljellä, mutta onhan tuo jo naiselle ikä jossa tietyt asiat ja mahdollisuudet ovat ohimenneitä. Taisi tekstinsä perusteella pelätäkin yksin vanhenemista. Eläimet ja työ eivät enää riittäneet tueksi. Olisi halunnut enemmän. Kumppanin? Perhettä? Kiinnitin myös huomioni kommentteihin joissa kertoi ostetun tavaran tuovan merkitystä elämään vaikka ei niitä kirjoja koskaa kunnolla enää ehtisikään lukemaan, cd:itä kuuntelemaan tai dvd:itä katsomaan. Kylmältä tuntuu, että ihminen etsii merkitystä elämäänsä (tai on paketettu etsimään) sitä materiasta, shoppailusta. Ei mikään ihme, että velkaa oli ja tuli lisää, eikä mikään raha riittänytkään.. Surullista.

Ei masentunut ja ahdistunut ihminen kykene enää ajattelemaan niitä läheisiään. Ei hän ole pahaa tarkoittanut käyttäessään nimiä ja osoitteenkin antanut ilmeisesti vain adressien lähettämistä varten. Ehkä ajatteli tuovansa lohtua läheiselleen (ehkäpä äiti kyseessä?). Läheisille tietysti käsittääkseni ihan inhimillistä tuntea itsensä luokatuksi ja järkyttyneeksi ja varmasti vihaiseksikin. Varsinkin kun kaikesta tästä on niin vähän vielä aikaa kulunut.

Niin ja, jos sen hengen itseltään haluaa riistää niin kyllä sen tekee vaikkei ohjeita netissä olisikaan. Ja niillä jolla on helppo saada noita lääkkeitä ja tarvikkeita on muutenkin tietämys noista asioista. Eivät he siihen neuvoja netistä tarvitse.