G
ggsh iv
Vieras
Eksän kanssa kaksi lasta, jätin hänet 6kk sitten. Välillä uhkaa olla ottamatta lapsia vuorollaan että saa pelätä pääseekö taas töihin. Kyttää tekemisiäni, syyllistää vanhoista ja jopa valmiiksl tulevasta elämästäni eli ilman häntä olemisesta. Vitsailee kolmannen lapsen hankkimisesta ja tekstailee pusipusi viestejä. Tutki puhelimeni ja löysi miehen (kaveri) viestit ja sekosi niin että uhkasi itsarilla soitellen useana iltana, joskus kännissäkin, sekoillen niin että piti poliisit soittaa.
Sitten pyytelee myös anteeksi.. en tietenkään noina sekavina aikoina vie lapsia mutta parempiakin päiviä on ja lapset vain muutaman pv kerralla kun on pakko tehdä töitä etten menetä asuntoa. Lapset eivät oireile onneksi juurikaan mielestäni koska isä antaa heille kyllä kaikkensa.
En jaksa tai edes ehdi ammattilaisten luo.
ex kävi joskus puhumassa jollekin. Minua vaan ahdistaa odottaa koska pääsen normiarkeen. Minulla olisi niin paljon annettavaa maailmalle mutta olen jo totutellut ajatukseen että elän hänen alistuksessaan ainakin jonkun aikaa, ellen jopa aina. Uutta kumppania en varmasti tule saamaan koska kukaan ei jaksa tämmöstä/ole sen draaman arvoinen mitä ex järjestäisi jos edes katsoisin muuta saati saisin jokaisen kaipaamaa läheisyyttä
lapsia en tietenkään vaivasi vielä asialla.
Miten siis oppia elämään sen asian kanssa että eron seuraukset voivat seurata koko elämän ja viedä työn, koskaan enää en saa läheisyyttä, arjen kumppania tai kiikkutuoliseuraa vaan kuolen yksin ja aina exän mukaan eläen, koska hänet suututtamalla menetän kaiken, jopa lapset sitten jos oikein menee vaikeaksi.
Pakko tyytyä tähän koska en osaa taistella exää vastaan. Katkera paska minusta tulee exän roikkuessa kunnes kuolema meidät erottaa. Koska tämä tuska loppuu. . Oman käden kauttako koska tämä ei ole sitä elämää mitä erolla hain kun surkean miehen jätin
Sitten pyytelee myös anteeksi.. en tietenkään noina sekavina aikoina vie lapsia mutta parempiakin päiviä on ja lapset vain muutaman pv kerralla kun on pakko tehdä töitä etten menetä asuntoa. Lapset eivät oireile onneksi juurikaan mielestäni koska isä antaa heille kyllä kaikkensa.
En jaksa tai edes ehdi ammattilaisten luo.
Miten siis oppia elämään sen asian kanssa että eron seuraukset voivat seurata koko elämän ja viedä työn, koskaan enää en saa läheisyyttä, arjen kumppania tai kiikkutuoliseuraa vaan kuolen yksin ja aina exän mukaan eläen, koska hänet suututtamalla menetän kaiken, jopa lapset sitten jos oikein menee vaikeaksi.
Pakko tyytyä tähän koska en osaa taistella exää vastaan. Katkera paska minusta tulee exän roikkuessa kunnes kuolema meidät erottaa. Koska tämä tuska loppuu. . Oman käden kauttako koska tämä ei ole sitä elämää mitä erolla hain kun surkean miehen jätin