2,5kk yhdessä asumista takana - ja kaikki tökkii jo nyt :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Unhappy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No ei ole provo, olisikin :(
Enkä ole päättänyt jäädä suhteeseen. Suoraan sanottuna en ole päättänyt mitä teen. Ja miten teen. En voi yks kaks heittää häntä täältä pihalle, koska miehen lähes koko omaisuus on täällä pitkin varastoja jne. Siitä tulisi vain ongelmia myöhemmin enkä pääsisi hänestä kertaheitolla eroon, pelkään että sitten se ahdistelu vasta alkaa. Ei ole veljeä eikä isää, jotka voisivat olla täällä selustanani.
Enkä halua eroaasiaa ottaa nyt esille, koska miehen lapsi on täällä. Hän on täysin syytön tähän koko juttuun, enkä halua, että hän joutuu keskelle tulilinjaa ja raivoa (jos niin huonosti käy)

Ajattelet siis enemmän miestä kuin itseäsi. Hänen tavaransa ja hänen lapsensa..-WHO CARES! Jos hyypiö on raiskannut sinut, joutaisi pihalle HETI.

Itse en viettäisi joulua tuollaisen kusipään kanssa.


Alkaa ärsyttämään vastauksesi, koska selvästi et tule saamaan aikeaiseksi eroa- älä sitten tule tänne lässyttämään kun mies on jouluaattona piessyt sinut ja pilannut joulusi! Tai muuten vaan psyykkisellä kiusaamisella pilannut joululomasi.
Sinussa on myös syytä-ja se on se ettet osaa LÄHTEÄ tuosta suhteesta!!!
 
No huh. Kuulostaapa mun edelliseltä miesystävältäni.
Mäkin tein kaiken väärin, kun en mennyt yhdeksältä hänen kanssaan nukkumaan. Viina maistui tyypille päivästä toiseen, silti jaksoi vittuilla mulle, että kylläpä sitä ollaan kaljan perässä, kun joskus norkoilin, josko tarjoaisi mullekin pari.
Sitten kun ostin itselle, niin syytti minua, että hänen putkensa jatkuu, koska hänen on pakko ostaa myös lisää.
Ihan jatkuvaa riitaa oli vuosia, tosin pidin kuukausien taukoa hänen tapaamisessaan, mutta jotenkin kai aina lepyin.
Välillä kyllä pelkäsin lähinnä itse tappavani hänet, koska hän osasi kyllä ärsyttää.
Viimeiset viikot joita vietin hänen kanssaan olivat yhtä haukkumista 24/7. Mä olin usein nukkumassa jo hyvissä ajoin, hän itse mellasti ylhäällä, löi puita kamiinaan, niin että aina sai pelätä mitä tapahtuu. (olin aiemminkin joutunut lähtemään autoon nukkumaan, kun mökki oli täynnä savua)
Kyselin että etkö sä yhtään piittaa, jos tapat mut häkämyrkytykseen tms. kun ne puut piti jättää nukkumaan mennessä palamaan, vastaus oli, että en.
Valitti että istun aina vaan sohvalla tympeän näköisenä.
Valitti että mun jututkin on ihan tyhmiä, että ihan fb:stä jauhoin monta tuntia edellisiltana. No, silloin oli kyllä keskustellut mun kanssani näistä huomioistani fb:ssä...
Siis aivan kaikesta se keksi aukoa päätään, milloin mulla oli suonikohjuja, ja milloin "makaan vaan paskat housussa".
Ruokaa laittaessa se alkoi syödä aina leipää, ja sitten häntä ei saanut häiritä, esim. pyytää hakemaan kellarista tarpeita, tai vaihtamaan tv:stä kanavaa, tai siitä seurasi valitusta.
Enhän mä aina osannut tarkistaa mitä se oli tekemässä, etten vaan avaa suuta väärään aikaan.
Mutta mulle oli karmein yllätys, että lähdettyäni hän taas käyttäytyi, kuin mitään ei olisi vialla, ja kun syytin häntä näistä haukkumisista, kielsi kaiken, ihan kuin ei olisi muistanut.
Siis se oli musta jo pelottavaa, vaikka en väkivaltaa olekaan hänen kanssaan pelännyt, mutta että jos ihmiseltä tuntuu muisti katoavan kokonaan... Eikä siis niin humalassa nyt koko aikaa voinut olla.
Mä tiedän kyllä, että hänellä on joku persoonallisuushäiriö, ja itse olen tuon kaavamaisuuden vuoksi epäillyt jotain aspergerin tapaista.
Hän alkaa ilmeisesti viesteistä päätellen nyt kuukausia myöhemmin tajuta, etten halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ja ihmettelee sitä suuresti, että mikä meni vikaan.
Mäkään en ole mikään hissukka, ja olen varmasti huutanut hänelle pää punaisena, että hän on sietämätön ja hankala, koettanut selittää nätisti ja ties mitä, mutta kaikki menee kuin toisesta korvasta ulos. Ihan kuin se ajattelisi, että minkään ei tarvitse muuttua, kunhan antaa tuon nyt huutaa vähän aikaa.
Mä niin toivon, että jotenkin pysyisin vastedeskin näin tiukkana, etten erehdy tapaamaan.
 
[QUOTE="vieras";27715318]Kamala tarina, mutta ei ole varmasti asperger. Narsistit voivat olla juuri noin kaavamaisia sekopäisyydessään.[/QUOTE]
no mun mielestä ei sinällään ole estettä, ettei voisi olla molempia. Se oli kyllä niin kaavamainen siinä, että nukkumaan viimeistään 22, ja ylös viideltä, vaikkei siis mihinkään pitänyt lähteä, kun ei ole töissäkään.
Ja iltapäivällä kello 5 jälkeen ei voinut enää lähteä mihinkään, kaiken on tapahduttava aamulla.
Myös äänille ja valolle tuntui olevan herkkä, paitsi että makuaisti sillä ei tuntunut toimivan juurikaan.
Ja mikään vihjailu, minkä nyt normaalit ihmiset ymmärtää, niin sillä vaan meni täysin ohi aina. Ja tosiaan se suora puhekin, ihan kuin se ei vain ymmärtäisi ollenkaan.
 
Lähtisin. Ja hyvin ripeästi.
Tai tuossa tilanteessa nakkaisin ukon pihalle, koska jos noin tuuliviiri on niin tiedä koska naksahtaa sen viimeisen kerran.
I5setunto jos menee niin sen kasailuun menee helvetisti aikaa.

Ja tuo ei ole tervettä että joutuu miettimään mitä voi sanoa ilman että toinen kilahtaa.

Empäs lukenut koko ketjua, ap:lle jaksamista, pahaltahan se ero tuntuu vaikka olisi miten paska suhde ollut.
 
Viimeksi muokattu:
Erottu on.
Ja olen aika hajalla... kaikesta huolimatta :(

Minusta tuntuu, että suurin suru tulee siitä, että toimivaksi toivottu suhde ei toiminutkaan, ja että ihanaksi luultu mies ei sitä ollutkaan. Ts. suret enemmän unelmien murskaantumista kuin sitä, mistä todellisuudessa joudut luopumaan (väkivaltainen narsistisuhde). On aina surullista, kun on elätellyt toiveita joista joutuu luopumaan. Yritä keskittyä kuitenkin siihen ajatukseen, että nyt niillä toiveilla on mahdollisuus toteutua. Tuossa suhteessa se ei olisi ollut mahdollista, nyt sinulle on kaikki ovet avoinna. Ajattele myös hyvänä sitä, miltä kaikilta kauheuksilta nyt vältyt kun et enää ole moise äijän henkisen ja seksuaalisen pahoinpitelyn kohteena!

Yritä oppia tästä menneestä suhteesta, ts. mieti mistä merkeistä olisit voinut huomata miehen viat jo paljon aiemmin. Osaat sitten jatkossa välttää samanlaisia tyyppejä jo varhaisemmassa vaiheessa. Suosittelisin myös että joko etsit ammattilaisen keskusteluapua tai luet selfhelp-opuksia, sillä yleensä ajatuminen tuollaiseen suhteeseen johtuu paljon syvemmistä syistä ja ne olisi hyvä selvittää. Eli jos sinua on esim. kohdeltu lapsena huonosti tms. ne asiat vaativat käsittelyä jotta oppisit arvostamaan itseäsi, etkä enää joutuisi toistamaan lapsuuden hylkäyskokemuksia aikuisuuden suhteissasi.

Joka tapauksessa olen VARMA että eropäätös oli hyvä, sillä tuo suhde oli sinulle todella vahingollinen. Yksin on aina parempi kuin huonossa suhteessa, ja muista, että suret enemmän sitä unelman sortumista kuin itse tuota tyyppiä. Ja että todellisuudessa tämä päätös mahdollistaa sen unelman toteutumisen, sillä tuosta miehestä ei sinulle elämänkumppaniksi olisi ollut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lähde jo;27715931:
Minusta tuntuu, että suurin suru tulee siitä, että toimivaksi toivottu suhde ei toiminutkaan, ja että ihanaksi luultu mies ei sitä ollutkaan. Ts. suret enemmän unelmien murskaantumista kuin sitä, mistä todellisuudessa joudut luopumaan (väkivaltainen narsistisuhde). On aina surullista, kun on elätellyt toiveita joista joutuu luopumaan. Yritä keskittyä kuitenkin siihen ajatukseen, että nyt niillä toiveilla on mahdollisuus toteutua. Tuossa suhteessa se ei olisi ollut mahdollista, nyt sinulle on kaikki ovet avoinna. Ajattele myös hyvänä sitä, miltä kaikilta kauheuksilta nyt vältyt kun et enää ole moise äijän henkisen ja seksuaalisen pahoinpitelyn kohteena!

Yritä oppia tästä menneestä suhteesta, ts. mieti mistä merkeistä olisit voinut huomata miehen viat jo paljon aiemmin. Osaat sitten jatkossa välttää samanlaisia tyyppejä jo varhaisemmassa vaiheessa. Suosittelisin myös että joko etsit ammattilaisen keskusteluapua tai luet selfhelp-opuksia, sillä yleensä ajatuminen tuollaiseen suhteeseen johtuu paljon syvemmistä syistä ja ne olisi hyvä selvittää. Eli jos sinua on esim. kohdeltu lapsena huonosti tms. ne asiat vaativat käsittelyä jotta oppisit arvostamaan itseäsi, etkä enää joutuisi toistamaan lapsuuden hylkäyskokemuksia aikuisuuden suhteissasi.

Joka tapauksessa olen VARMA että eropäätös oli hyvä, sillä tuo suhde oli sinulle todella vahingollinen. Yksin on aina parempi kuin huonossa suhteessa, ja muista, että suret enemmän sitä unelman sortumista kuin itse tuota tyyppiä. Ja että todellisuudessa tämä päätös mahdollistaa sen unelman toteutumisen, sillä tuosta miehestä ei sinulle elämänkumppaniksi olisi ollut.

Näin juurikin yritän ajatella ja niin se varmaan onkin. Samaan aikaan tunnen pohjatonta surua ja toisaalta helpotusta.. Tiedän että suren juurikin sitä, että elämän kestäväksi toivottu suhde olikin kaikkea muuta. Samalla iskee pienoinen suru ja epätoivo alitajuntaan, että minulle ei taida olla enää ketään :/ Olen jo siinä iässä (40+), että vapaita hyviä miehiä ei ole joka oksalla eikä kiven takanakaan. Kärsin suunnattomasti yksinolemisesta ja kaipaan kumppania rinnalleni. Taidan olla vähän läheisriippuvainen, mutta en niin paljon että pilaisin sillä elämäni.

Ero sujui yllättävän hyvin, tähän mennessä. Itse asiassa mies alkoi taas itse uhkailla erolla jolloin käytin ns. tilaisuutta hyväkseni ja sanoin, ettei tässä ole muuta vaihtoehtoa, että kerää kamansa mahdollisimman nopeasti ja häipyy. Sitten kun tajusi että olen tosissani, HÄN alkoi itkemään ja sanoi olevansa niin pahoillaan ja miten hänestä on tullut tällainen. Ajattelin, että oho, onko sillä jotain empaattisia tuntemuksiakin ja juteltiin vielä asiasta. Kaikki jäi kuitenkin vähän roikkumaan ilmaan ja meni VAIN päivä, niin hän alkoi taas käyttäytyä entisellä tavallaan. Silloin tajusin lopullisesti itsekin.

Kiitoksia kaikille tukeneille ja auttaneille, juttelin ystävänikin kanssa tästä kaikesta ja hänellä oli aivan samat reaktiot kuin teillä (eikä hän tiedä tästä ketjusta mitään), olette ihania <3
 
Tsemppiä, hetken se kirpaisee mutta sitten huomaat että pystyt taas hengittämään ja mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa! Onnea hyvästä päätöksestä. Itse tein samanlaisen päätöksen aikoinaan kuuden vuoden helvetin jälkeen, päivääkään en ole katunut, ihmetellyt vain miksen eronnut aiemmin!

Nyt osaan arvostaa hyvää miestä ja tiedän miltä tuntuu olla rakastettu ja välitetty. Aviomieheni ei ole koskaan loukannut minua haukkumalla tai sättimällä. Oikea rakkaus voi löytyä vaikkapa nurkan takaa, mutta alusta asti pitää osata odottaa ja vaatia hyvää kohtelua. Kun exästäni eroon pääsin, päätin etten ryhdy enää kenenkään tiskirätiksi. Ja se päätös on pitänyt. Olen onnellinen ihminen nyt vaikka vielä 8 vuotta sitten olin alistettu, nujerrettu, kidutettu, petetty ja aivopesty reppana. Silläkin reppanalla vain onneksi tuli järki ja usko itseensä kun tyystin ulkopuolinen ihminen puuttui tilanteeseen ja vanhemman ihmisen tietotaidolla laittoi minut ymmärtämään oman arvoni ja sen että olen ansainnut kunnollisen, onnellisen elämän.

Tsemppiä! Sä selviät voittajana vielä!
 
Viimeksi muokattu:
Mulla on yksi läheinen, jolla ulospäin näyttäisi kaikki olevan hienosti. Paitsi, että olen jo pidempään miettinyt, että onkohan hänen avoliitossaan kaikki ihan kohdallaan. No, jokin aika sitten tämä tuttavani joutui täysin yllättäen psykoosiin. Tuli kaikille läheisille ihan puun takaan. On edelleen pakkohoidossa.
Tätä ketjua luettuani olen entistä varmempi, että hänen mielenterveytensä on vienyt tämä avopuolisnsa. :/
 
Aika helvettiä on... en taida saada miestä täältä pihalle. Sanoin että menisi äitilleen tai mihin vaan.. lähtee kuulemma vasta sitte ku on löytäny oman kämpän.

Jos kämppä on sun nimissä, anna sille kaksi viikkoa aikaa häipyä, sen jälkeen soitat poliisit häätämään tyypin, vaihdatat lukot etkä päästä sitä takaisin. Tekosyyllä "ei oo kämppää" voi roikkua nurkissa vaikka vuosia, kun ei nosta pikkusormeaankaan kämpän etsimiseksi.
 
[QUOTE="vieras";27763687]Voit häätää, mutta muista viedä valokuvat ym. korvaamattomat jutut talteen ensin, ettei tuhoa niitä kostoksi.[/QUOTE]
Ja ei tarvitse mitenkään virallisesti häätää, vaan vaihdata lukot kun mies on poissa ja hommaa kavereita turvaksi, kun luovutat miehelle jätesäkkeihin pakatut tavarat. Hän tietää jo, että pois pitää lähteä.
 
[QUOTE="vieras";27763687]Voit häätää, mutta muista viedä valokuvat ym. korvaamattomat jutut talteen ensin, ettei tuhoa niitä kostoksi.[/QUOTE]

Juu ja itsesi myös.

Kysyhän apua lakimieheltä tai lähipoliisiltamiten saat miehen turvallisesti häädettyä asunnosta.

Oletko valmis myymään asunnon, jos se on ainoa konsti?
 
[QUOTE="Vieras";27763766]Juu ja itsesi myös.

Kysyhän apua lakimieheltä tai lähipoliisiltamiten saat miehen turvallisesti häädettyä asunnosta.

Oletko valmis myymään asunnon, jos se on ainoa konsti?[/QUOTE]
No voi hyvänen aika. Ei tietysti ole ainut konsti. Lakimiehelle voi soittaa edulliseen minuuttivelotteiseen lakipuhelimeen. Kun muotoilee kysymyksensä hyvin valmiiksi, niin vastaus ei maksa oikein mitään. Varsinaista lakimiehen apua tässä ei tarvita.
lakipuhelin - Google-haku
 

Yhteistyössä