Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja mia:mulla on nyt semmonen tunne ettette enää minnekään muuta kun olette takasin kotiin menneet...teette sovinnon ja elelette sovinnolla muutaman kuukauden ja sitten teille tulee uusi kriisi...näin sanoo 40v.tämän kaiken ja paljon muutakin kokenut vanha akka...muista nämä sanat...tulen seuraamaan teidän tarinaa..yleensä mulla on ikävä kyllä tapana olla oikeassa...se sun bambisilmä lumoaa sinisilmän uudelleen...voimia kovasti kuitenkin sulle toivotan.
No näinhän minäkin rehellisesti ajattelen. Nuoruuden suuria tunteita ja isoja draamoja. Kamalaa on elää suhteessa, jossa on luottamuspulaa ja yhtä vaikea lähteä kun kumminkin rakastaa. Siinä vaiheessa kun ei enää välitä toisen touhuista, on lähteminen mahdollista.
Voimia kuitenkin toivottelen ap:lle kovasti, enkä tarkoita sanomaani millään pahalla, sympatialla lähinnä.
Eletty elämä tuo mukanaan viisautta ja varsinkin käsivarren mitan päästä katsottuna tilannehan näyttää juurikin tuolta.
Juurikin noinhan tässä on oltukin, muutama kuukausi kunhan ollaan, kunnes jotain tapahtuu seuraavan kerran. Ja nyt aletaan hiljalleen olemaan siinä pisteessä etten periaatteessa enää edes välitä, sitä turtuu.
Paljon on asioita selviteltävänä, asiaa auttaisi hirveän paljon jos mies edes viitsisi myöntää. Hän väittää asioiden olevan hyvin. Kuinka sokea ihminen voi olla? Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni psykan juttusilla, ja ensi viikolle on varattu seuraava aika. Masennuslääkkeitä suositellaan ja jatkosta sovitaan ensi kerralla. Psyk. sairaanhoitaja kehotti, että mies lukisi nuo vihkoset mitä sain mukaan, että voisi vähän ymmärtää mistä on kyse. Pyysi myös mukaan seuraavaksi kerraksi että saataisiin vähän kartoitettua kokonaiskuvaa. Ei huvita, ei tarvitse.
Kuitenkin, ainakin eilisten puheiden perusteella yritetään hoitaa tämä asia jotenkin järkevästi. Yritetään pysyä väleissä, niin että asioiden hoitaminen olisi jatkossa helpompaa, ja vauvan takia, luonnollisesti.
Tässä nyt tämän aamun fiiliksiä... ei sureta, enkä ole vihainen, ei oikeastaan tunnu juuri miltään. Se miksi näitä asioita puin julkisesti johtuu edelleenkin siitä, että haluan muistuttaa itselleni miltä minusta tuntuu ja mitä on tapahtunut. Sitä niin herkästi alkaa uskomaan toisen puheita, jos kivenkovaa väittää jatkuvasti että kuvittelen kaiken.