Eikö teille kotiäideille tuu koskaan huono omatunto, kun vaan maleksitte kotona? Etenkin yhden lapsen äidit?

Silloin kun olin töissä, panostin työhöni paljon, vähän ehkäpä liikaakin. Nyt kun olen kotiäitinä, haluan keskittyä 100% lapseeni ja tietysti siinä ohessa hoidan mahdollisimman paljon myös kotiaskareita. En koe olevani lusmu misssään tapauksessa, tarjoanhan lapselleni turvallisen ja kiireettömän lapsuuden jäämällä hetkeksi pois työelämän oravanpyörästä. Minulle on outo ajatusmaailma se, että työnteko tai muu yhteiskunnallinen panostus olisi jotenkin tärkeämpää kuin oma lapseni ja perheeni.

 

Aiemmin ei oo ollu mitään, mutta nyt 4,5v kotiäitiyden ja vuoden opiskelun jälkeen on aika halju olo olla kotona TYÖTTÖMÄNÄ, lapsetki jo 3v ja 5v, joten en saa kotihoidontukeakaan. Enkä oo varma saanko edes työttömyyskorvausta, kun miehen tulot otetaan huomioon. Itellä on välillä sellanen turha olo, kun "oon vaan" enkä tienaa mitään... Mies siitä aina sanoo, että lopeta nyt tuo höpötys. Mutta jos puhutaan tuollasesta "yhteiskunnan lusmuilusta", niin ei siltä tuntunu kotihoidontuella ollessa, nyt tuntuu vähän siltä työttömänä ollessa, vaikka en oo ees varma, että saanko mä edes koko korvausta

 

Sillon mulle tulee huono omatunto, jos en oo saanu mitään aikaseksi kun mies tulee töistä kotiin.. Onneksi niitä päiviä on harvassa ja meillä on kuitenkin kohtuu "vaativa vauva"...
Eniten ottaa päähän se, ettei omat rahat riitä mihinkään kun on aikasta huono äitiyspäiväraha/vanhempainraha ja aina saa olla "kerjäämässä" mieheltä rahaa -käy itsetunnon päälle kun on tottunu ittensä elättää vaikka oonkin opiskellu mammaloman alkamiseen asti..

*muoks* ei sillä että mies milläänlailla olisi vastentahtoinen antamaan sitä rahaa, mutta pyytäminen ottaa luonnon päälle..

 

Jos oma vaimo rupeaisi jotain paskaa mussuttamaan kotonaolemisesta täyspäiväisesti lähtisi akka kuin kakarakin vittuun alta aikayksikön. Itse en ala mitään siivelläeläjiä katsomaan! Pojan hyväksyn koska aijon kasvattaa hänestä sukubisneksen jatkajan, jos tytön olisin saanu maksaisin jo elatusmaksuja, nainen ei bisneksiin koske.

 

No jos nyt oikeen yrittää, niin huonon omatunnon voi vääntää vaikka mistä, vaikka sitten kotiäitiydestä...tässä tapauksessa

 

eipä ole tullut kun en maleksi. Me puuhaillaan "koko" ajan jotain. Käydään retkillä, rannalla, puistoissa, kyläilemässä tai sitten jotkut käyvät meillä. Hoidan puutarhaa ja olen opetellut erilaisia käsitöitä. Olen ennemminkin ihmetellyt sitä, että kun lapsi on 3v ja on pakko mennä töihin, loppuuko tämä mun elämä siihen, kun nyt on kerrankin aikaa harrastaa jotain ihan omaakin?!?

 

Jos oma vaimo rupeaisi jotain paskaa mussuttamaan kotonaolemisesta täyspäiväisesti lähtisi akka kuin kakarakin vittuun alta aikayksikön. Itse en ala mitään siivelläeläjiä katsomaan! Pojan hyväksyn koska aijon kasvattaa hänestä sukubisneksen jatkajan, jos tytön olisin saanu maksaisin jo elatusmaksuja, nainen ei bisneksiin koske.

Tää on taas joku hiivatin provo...

En kokenut huonoa omatuntoa niinä kolmena vuotena, jotka olin hoitovapaalla. Se oli tärkeää itselleni, että sain olla lapsen kanssa kotona mahdollisimman pitkään (itsekään en koskaan ollut missään päivähoidossa, toisinaan vain mummulla yökylässä ) , olla rauhassa ja katsoa lapsen kasvua. Ei me silti pelkästään kotona neljän seinän sisällä pyöritty, mulla on tärkeä harrastus, joka vaatii harjoittelua ja aikaa, ja kova halu tehdä töitä maalla. Oltiin usein auttamassa parilla maatilalla.
Nyt kun puolitoista vuotta on pitänyt nyhtää kelalta työmarkkinatukea, niin se on saanut aikaan kummallisen laiskuuden tunteen, kuin en tekisi mitään järkevää, vaikka edelleen samat asiat ovat tärkeitä ja niitä harjoitan. Hyvä puoli on ollut se, että olen edelleen voinut olla kotona tytön kanssa.

 

Olen yhden lapsen äiti ja menin töihin kun lapsi oli 1 v ja 9 kk. Olisin mielellään ollut kotona muutama vuosi lisää, mutta oli pakko mennä takaisin. Tuntuu että on menettänyt niin paljon ja nyt lapsi täyttää kohta jo 4. Teen 3 -vuorotyötä ja kaikki viikonloput sekä pyhät yleensä töissä ja arkipäivät tietenkin. keskellä viikkoa on aina 1 joskus jopa 2 vp. Iltavuorosta aamuvuoroon ja siitä yövuoroon jne. Lapsen isäkin vuorotyössä. Opiskelin vielä siinä ohessa ja nyt harmittaa menetetty aika lapsen kanssa ja alan etsiä tosissaan päivätyötä itselleni ja jos lisää lapsia tulee niin en kiirehdi enää töihin oli rahatilanne mikä tahansa....Nauttikaa jos teillä on mahdollisuus olla kotona, sitä aikaa ei saa takaisin.

 

SS sulla onkin niin pikkuinen se pieni vielä että ei voi edes verrata tollasiin yli 3 vuotiaihin vielä sä kerkeet siivoomaan ja sähläämään kotihommia

Juu kyl mä ton tiedänkin Siks mä en viel podekaan huonoo omatuntoa ja mäkätän ain miehelle jos se joskus (noh, kerran ) väsyneenä kehtaa mulle jotain siivoomisesta sanoo. Ku poika kerran tarvihtee koko ajan jottain ni ne pienen pienet lepohetket ku vietän koneella ni en todellakaan oo lusmu! Tosin on tää nyt jo helpottanu ku tietää, et poika menee unelle ain 20-21. Sen jälkee saa omaa aikaa tai voi jopa pyykkejäki vähä laittaa :xmas: Ja juu, sit se riemu alkaa ku tulee uhmat sun muut ja pitäs ruokaaki joka pvä laittaa.. ai kamala

No kyllä se nyt vaan on tekosyy. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Jos vauva haluaa olla kokoajan sylissä, mikset sä hoida kotiaskareita niin et vauva on liinassa? Tai viikkaa pyykkejä niin et vauva on lattialla ja teette siitä leikin (kukkuu tai vastaava)? Se, että vauva on vaativa ja muka estää kotitöiden tekemisen, on silkkaa sontaa. Kyllä ne kotihommat voi hoitaa vaikka vauva olisi kuinka vaativa. Mä oon jopa imettänyt samalla kun tein ruokaa Ja joo, ei kaikkien tarvi tehdä niin kuin minä, mutta sanoin vaan että se on mahdollista ja vaativaan vauvaan vetoaminen peittääkseen sen että ei vaan jaksa/halua/viitsi nähdä vähän ylimääräistä vaivaa, on typerää.

peesi. yhden terveen vauvna kanssa ehtii vaikk auseammankin huoneiston siivota ja ruoat laittaa

 

Anteeksi, mutta miten ihmeessä mikään työ tai raha tai ylipäänsä MIKÄÄN voisi olla arvokkaampaa ja tärkeämpää kuin se, että hoitaa itse omaa lastansa? Miten ihmeessä se on vähemmän lusmua, että työntää lapsensa jonkun muun hoidettavaksi, että pääsee ns. toteuttamaan itseään töissä?

peesi

 

Siis ei voi mitään, mutta itse koen välillä olevani oikein yhteiskunnan lusmu, kun vaan laiskottelen kotona. Mulla on yksi 1,5 v lapsi. Mies herää joka päivä aikaisin töihin ja tuo perheelle rahan - minä vain täällä maleksin päivät pitkät. Yhden lapsen kanssa on tosi helppoa vielä, ei tarvitse tehdä hirveästi ruokaa eikä siivota alvariinsa. Ehkä sitten tilanne olis eri, jos lapsia olis useampi. Silloin olis järkevääkin ehkä olla kotona, koska hoitomaksut on jo niin suuret..

Oonko mä ainoa tällaisten ajatusten kanssa, vai kokeeko joku muukin joskus näin?

Kuinkahan mummoni pärjäs 9 mukulan ja 50 lehmän kans, kun jo kahen kakaran kanssa on vaikeeta nykyään, vaikka tulee lämmin vesi ja sähkö on?

 

Siis ei voi mitään, mutta itse koen välillä olevani oikein yhteiskunnan lusmu, kun vaan laiskottelen kotona. Mulla on yksi 1,5 v lapsi. Mies herää joka päivä aikaisin töihin ja tuo perheelle rahan - minä vain täällä maleksin päivät pitkät. Yhden lapsen kanssa on tosi helppoa vielä, ei tarvitse tehdä hirveästi ruokaa eikä siivota alvariinsa. Ehkä sitten tilanne olis eri, jos lapsia olis useampi. Silloin olis järkevääkin ehkä olla kotona, koska hoitomaksut on jo niin suuret..

Oonko mä ainoa tällaisten ajatusten kanssa, vai kokeeko joku muukin joskus näin?

Kuinkahan mummoni pärjäs 9 mukulan ja 50 lehmän kans, kun jo kahen kakaran kanssa on vaikeeta nykyään, vaikka tulee lämmin vesi ja sähkö on?

no ei kovin hyvin, jos kaikki jälkeläiset on tulleet sinuun...

 

mutta miehellä tulee usein töissä koska tietää, miten rankkaa mulla on kotona. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

 

Rehellisesti sanottunna ei tule.
Lastenhoitaminen on niin raskasta (vauvat vielä menettelee ok niille, ei tarvitse tehdä ruokaa tai eivät sotke koko ajan, saa vaan vaunuilla ja silitellä ja tissitellä, eivät halua koko ajan jotain tavaraa tai ruokaa tai jotain) että siksi miehiä alalla ei ole. liian laiskojaolisivat.

ja kun miettii vaihtoehtoja, mikä ammatti ei aiheuta nykyään vaan tosi paljon pahaa? pitäisikö myydä jotain turhaa paskaa? vai tehdä 100-vuotiaalle joku leikkaus, jonka takia menee muutama miljoona kunnalta rahaa, ja kunta sulkee kesäksi ennaltaehkäisevät jutut, ei saa mennä näyttämän luomea eikä muitakaan kontrolleja, jolloin nuoret saavat syöpiä ja sairaudet ehtivät mennä pahaksi... yhteiskunta on helvetistä, ja ainoa järkevä ja omantunnon kestävä asia on hoitaa edes omat lapsensa.

 

Siis ei voi mitään, mutta itse koen välillä olevani oikein yhteiskunnan lusmu, kun vaan laiskottelen kotona. Mulla on yksi 1,5 v lapsi. Mies herää joka päivä aikaisin töihin ja tuo perheelle rahan - minä vain täällä maleksin päivät pitkät. Yhden lapsen kanssa on tosi helppoa vielä, ei tarvitse tehdä hirveästi ruokaa eikä siivota alvariinsa. Ehkä sitten tilanne olis eri, jos lapsia olis useampi. Silloin olis järkevääkin ehkä olla kotona, koska hoitomaksut on jo niin suuret..

Oonko mä ainoa tällaisten ajatusten kanssa, vai kokeeko joku muukin joskus näin?

Kuinkahan mummoni pärjäs 9 mukulan ja 50 lehmän kans, kun jo kahen kakaran kanssa on vaikeeta nykyään, vaikka tulee lämmin vesi ja sähkö on?

Tosi kivaa...arvasin että nää vitun kahen kakaran tosiäidit halveksivat vanhuksia....

no ei kovin hyvin, jos kaikki jälkeläiset on tulleet sinuun...

 

Siis ei voi mitään, mutta itse koen välillä olevani oikein yhteiskunnan lusmu, kun vaan laiskottelen kotona. Mulla on yksi 1,5 v lapsi. Mies herää joka päivä aikaisin töihin ja tuo perheelle rahan - minä vain täällä maleksin päivät pitkät. Yhden lapsen kanssa on tosi helppoa vielä, ei tarvitse tehdä hirveästi ruokaa eikä siivota alvariinsa. Ehkä sitten tilanne olis eri, jos lapsia olis useampi. Silloin olis järkevääkin ehkä olla kotona, koska hoitomaksut on jo niin suuret..

Oonko mä ainoa tällaisten ajatusten kanssa, vai kokeeko joku muukin joskus näin?

Kuinkahan mummoni pärjäs 9 mukulan ja 50 lehmän kans, kun jo kahen kakaran kanssa on vaikeeta nykyään, vaikka tulee lämmin vesi ja sähkö on?

Ah niitä vanhoja hyviä aikoja, kyllä silloin oli kaikki paremmin ja ihmiset onnellisia. Huoh...

 

Mikä voi olla niin vaikeeta, kun on sähkö, pölynimuri, astianpeskone, pyykkikone, auto, ja kaikki + muutama muksu? Sitten joku kusipää äippä haukkuu mummoani, koska hän pärjäsi vähemmällä. Joku kotiäiti, jonka mies käy vieraissa. Tiedän, että ne rökäleet käyvät, niin sinunkin ukkosi.

 

Ei mulla ollut huono omatunto ikinä. Miehellä varmaan senkin edestä, kun näki niin vähän lapsia.

 

Olen pahoillani, mutta nykyään olen tapaillut 4 lapsen isää. Ei ota yhtään päähän. Sitä miestähän pitäisi ottaa. En edes halua sitä, koska jos se naistaan pettää niin varmaan pettäisi minuakin.

 

Tekisi niin mieli kertoa hänen vaimolleen, minkälaisen sian kanssa hän asuu. Mies lähti täältä n. tunti sitten ja on varmasti kohta kotonaan.

 

Siis ei voi mitään, mutta itse koen välillä olevani oikein yhteiskunnan lusmu, kun vaan laiskottelen kotona. Mulla on yksi 1,5 v lapsi. Mies herää joka päivä aikaisin töihin ja tuo perheelle rahan - minä vain täällä maleksin päivät pitkät. Yhden lapsen kanssa on tosi helppoa vielä, ei tarvitse tehdä hirveästi ruokaa eikä siivota alvariinsa. Ehkä sitten tilanne olis eri, jos lapsia olis useampi. Silloin olis järkevääkin ehkä olla kotona, koska hoitomaksut on jo niin suuret..

Oonko mä ainoa tällaisten ajatusten kanssa, vai kokeeko joku muukin joskus näin?

Kuinkahan mummoni pärjäs 9 mukulan ja 50 lehmän kans, kun jo kahen kakaran kanssa on vaikeeta nykyään, vaikka tulee lämmin vesi ja sähkö on?

Tosi kivaa...arvasin että nää vitun kahen kakaran tosiäidit halveksivat vanhuksia....

no ei kovin hyvin, jos kaikki jälkeläiset on tulleet sinuun...

no oot kyllä säälittävä tapaus, jos lapseton täällä mesoaa ja riehuu monessa ketjussa. jos koko suku samanalaista, niin oishan se hieman paremminkin voinut sujua niiden9 kakaran kanssa...

 

Siis ei voi mitään, mutta itse koen välillä olevani oikein yhteiskunnan lusmu, kun vaan laiskottelen kotona. Mulla on yksi 1,5 v lapsi. Mies herää joka päivä aikaisin töihin ja tuo perheelle rahan - minä vain täällä maleksin päivät pitkät. Yhden lapsen kanssa on tosi helppoa vielä, ei tarvitse tehdä hirveästi ruokaa eikä siivota alvariinsa. Ehkä sitten tilanne olis eri, jos lapsia olis useampi. Silloin olis järkevääkin ehkä olla kotona, koska hoitomaksut on jo niin suuret..

Oonko mä ainoa tällaisten ajatusten kanssa, vai kokeeko joku muukin joskus näin?

Kuinkahan mummoni pärjäs 9 mukulan ja 50 lehmän kans, kun jo kahen kakaran kanssa on vaikeeta nykyään, vaikka tulee lämmin vesi ja sähkö on?

Tosi kivaa...arvasin että nää vitun kahen kakaran tosiäidit halveksivat vanhuksia....

no ei kovin hyvin, jos kaikki jälkeläiset on tulleet sinuun...

no oot kyllä säälittävä tapaus, jos lapseton täällä mesoaa ja riehuu monessa ketjussa. jos koko suku samanalaista, niin oishan se hieman paremminkin voinut sujua niiden9 kakaran kanssa...

Voit vapaasti sääliä en pane pahakseni. En kyllä käsitä miksi säälit minua, jos arvostan isoäitiäni ja voin matkustella?

 

Mikä voi olla niin vaikeeta, kun on sähkö, pölynimuri, astianpeskone, pyykkikone, auto, ja kaikki + muutama muksu? Sitten joku kusipää äippä haukkuu mummoani, koska hän pärjäsi vähemmällä. Joku kotiäiti, jonka mies käy vieraissa. Tiedän, että ne rökäleet käyvät, niin sinunkin ukkosi.

Luuletko että pölynimuri tai astianpesukone hoitaa lapset? pesee kuorii raastaa pienii pilkkoo vihannekset, laittaa katraalle sapuskat tarjolle, jaksaa kannustaa syömään, vaikka ei syödä, 5 jumalan kertaa sapuskaa pöytään syömähaluttomille, siivoaa jäljet pöydästä pöydän alta pikkukäsien rasvatahrast, tuolit, lattiankin kun lapset pieniä ja ruoka ei mene suuhun vaan sitä tippuu muuallekin.

Nuo mainitsemasi koneet, minu mielestä ainoa hyödyllinne on pyykkikone. astianpesukone teettää ihan yhtä paljon työtä kuin käsin tiskaus, aika ei vähene yhtään. normiperheesä täytät tyhjäät monta kertaa päivässä koneen, jos leivot vähänkään tai teet ruoat itse kokonaan. meillä on se, koska kuulemma vie vähemmän vettä ja sähköä (vesihän lämpiää sähkölä)

Mutta mitään ei tajua ennen kuin asiat itse kokee. Siksi en hauku esim. yksinhuoltajia kuten moni muu, enhän voi tietää heidän elmästä mitään.

 

Pitää vaan luopua tehokkuus/taloudellinen hyöty -ajattelusta. Sä olet lapselles tärkeä, ole ylpeä siitä että olet paikalla joka hetki kun lapsi tarvii ja silloinkin kun ei näennäisesti tarvi. =)

 

Mikä voi olla niin vaikeeta, kun on sähkö, pölynimuri, astianpeskone, pyykkikone, auto, ja kaikki + muutama muksu? Sitten joku kusipää äippä haukkuu mummoani, koska hän pärjäsi vähemmällä. Joku kotiäiti, jonka mies käy vieraissa. Tiedän, että ne rökäleet käyvät, niin sinunkin ukkosi.

Luuletko että pölynimuri tai astianpesukone hoitaa lapset? pesee kuorii raastaa pienii pilkkoo vihannekset, laittaa katraalle sapuskat tarjolle, jaksaa kannustaa syömään, vaikka ei syödä, 5 jumalan kertaa sapuskaa pöytään syömähaluttomille, siivoaa jäljet pöydästä pöydän alta pikkukäsien rasvatahrast, tuolit, lattiankin kun lapset pieniä ja ruoka ei mene suuhun vaan sitä tippuu muuallekin.

Nuo mainitsemasi koneet, minu mielestä ainoa hyödyllinne on pyykkikone. astianpesukone teettää ihan yhtä paljon työtä kuin käsin tiskaus, aika ei vähene yhtään. normiperheesä täytät tyhjäät monta kertaa päivässä koneen, jos leivot vähänkään tai teet ruoat itse kokonaan. meillä on se, koska kuulemma vie vähemmän vettä ja sähköä (vesihän lämpiää sähkölä)

Mutta mitään ei tajua ennen kuin asiat itse kokee. Siksi en hauku esim. yksinhuoltajia kuten moni muu, enhän voi tietää heidän elmästä mitään.

esim. kun tuttu sanoi, että ei leivo mitänä jouluksi. olin ihmeissäni. mulla oli 1 lapsi ja menin äitiysloman jälkeen heti töihin, eli en tiennyt mitään oikeasta duunista, sapuskaa pöytään, siivoa jäljet duunista.

nyt ymmärrän että ehkä ei vaan jaksa. se jatkuvat palvelijana olo vie kuule niin mehut että.