Eikö oma mies olekin aika huono ystävän korvike?

[QUOTE="Vieras";23138598]

Parisuhde on parisuhde, eikä sen asioiden pitäisi kuulua kenellekään muulle.[/QUOTE]

Tällaisesta asenteesta kumpuaa juuri ongelmien peittely, häpeily ja salailu.

 

Potilaan ja asiakkaan suhde on yksipuolinen. Ystävien kesken taas puhutaan samoin molempien asioita. Ja ei mennä puimaan kuin ammattilaisen kanssa (kait, en tiedä kun en ole ammattilaisen juttusilla käynyt), vaan ihan normaalisti kuten ystävillä on tapana. Ei puhuta vain parisuhteesta vaan kaikesta mahdollisesta mitä vain mieleen tulee.

Etkö tajunnut? Miehesi on sinun potilas. Siksi hän ei ole ystäväsi.

 

Tällaisesta asenteesta kumpuaa juuri ongelmien peittely, häpeily ja salailu.

Ottakaa hyvät naiset ne parhaat ystävänne sinne sänkyynkin mukaan! Osaavat paremmiin analysoida seksielämän laadunkin.

 

En vaan tajua tätä naisten iänikuista vatvomista.
Niiden ystävien kanssa vatvotaan sitä parisuhdetta sen kestäessä ja sitten kun ero tulee (sekin usein kun se ystävä sanoo, että eroa siitä miehestä) , niin vielä vuosia sitä vatvotaan jälkikäteenkin (kun eihän siitä erosta voi hetkessä selvitä) .
Jotain täytyy olla vialla kun asioita pitää vatvoa ja analysoida naisten kesken jatkuvasti vuodesta toiseen. Ehkä kannattaisi sittenkin mennä sinne ammattiauttajalle ja jättää nuo kyökkipsykologiat vähän vähemmälle.

 

[QUOTE="Vieras";23138688]En vaan tajua tätä naisten iänikuista vatvomista.
Niiden ystävien kanssa vatvotaan sitä parisuhdetta sen kestäessä ja sitten kun ero tulee (sekin usein kun se ystävä sanoo, että eroa siitä miehestä) , niin vielä vuosia sitä vatvotaan jälkikäteenkin (kun eihän siitä erosta voi hetkessä selvitä) .
Jotain täytyy olla vialla kun asioita pitää vatvoa ja analysoida naisten kesken jatkuvasti vuodesta toiseen. Ehkä kannattaisi sittenkin mennä sinne ammattiauttajalle ja jättää nuo kyökkipsykologiat vähän vähemmälle.[/QUOTE]

Ja valita mies, joka kykenee ystävyyteen ja jonka kanssa asisat voidaan selvittää keskenään! Kateutta se on, että sanotaan miehen olevan ystävän korvike, kun todellisuudessa mies on monella se paras ystävä, ei mikään korvike, vaan riittävä niin, ettei mitään korvikkeita edes tarvita.

 

Teidän on pakko olla mustasukkaisia miehiä. Kiinni jäitte

 

[QUOTE="mamma";23138791]Teidän on pakko olla mustasukkaisia miehiä. Kiinni jäitte[/QUOTE]

Ei tarvitse olla mustasukkainen. Minulla on miespuolisia ystäviä, mutta mieheni on silti paras ystäväni. Miksi asuisin ihmisen kanssa, joka ei ole paras ystäväni?

 

Etkö tajunnut? Miehesi on sinun potilas. Siksi hän ei ole ystäväsi.

En tajunnut. Miksi mieheni olisi mun potilas?

 

[QUOTE="mamma";23138791]Teidän on pakko olla mustasukkaisia miehiä. Kiinni jäitte[/QUOTE]

Jos olet ihan oikeasti tosissasi kommenttisi kanssa, kannattaisiko mennä itseesi.

Olen ilokseni tässä ketjussa huomannut, että on muitakin naisia, jotka eivät tilitä parisuhteestaan kavereilleen ja joille mies on se paras ja rakkain ystävä. Miesten asema alkaa olla nykyään muutenkin jo niin huono, että onneksi on vielä sentään naisia, jotka ymmärtävät miehiä ja osaavat olla heille ystäviä ja rakastettuja.

 

[QUOTE="Vieras";23138598]Noissa kyökkipsykologioinneissa on sillä ystävällä käytettävissä vain toisen osapuolen näkemys. Lisäksi, eihän se ystävä kerro, että syytä on sinussa, vaikka olisit millainen pirttihirmu.

Parisuhde on parisuhde, eikä sen asioiden pitäisi kuulua kenellekään muulle.[/QUOTE]



Ystävältä saankin tukea omaan näkemykseeni, onneksi kuitenkin niin, että jos ystvä on erimieltä, niin hän sanoo sen. Ystävä on siis tukena mulle, eikä ratko ongelmiamme, ongemat ratkomme mieheni kanssa kaksin.

 

En tajunnut. Miksi mieheni olisi mun potilas?

Ei ollut mun kommentti, mutta ajattelisiin että tarkoitti sitä, että sinä teet psykoanalyysia miehestäsi ja hänen käyttäytymisestään (parhaan ystäväsi kanssa) sen sijaan että kohtelisit häntä kuin rakastettua ja antaisit hänelle sen arvon mikä hänelle puolisonasi kuuluukin.

 

Ja valita mies, joka kykenee ystävyyteen ja jonka kanssa asisat voidaan selvittää keskenään! Kateutta se on, että sanotaan miehen olevan ystävän korvike, kun todellisuudessa mies on monella se paras ystävä, ei mikään korvike, vaan riittävä niin, ettei mitään korvikkeita edes tarvita.

Juuri näin. Mullakin vaan meni tovi ennen kuin tuon tajusin. Meinaan olin ennen vatvoja, kunnes mieheni astui kuvioon. Nyt todellakin tiedän että miehen kanssa voi olla paras ystävä. Hän oikeasti kuuntelee, ja minä kuuntelen häntä (naiset, tää on kakssuuntainen tie, ei voi olettaa että tulisi kuulluksi jos itse ei osaa kuunnella). Hän on läsnä kun tarvitsen häntä (ei ole vaihtanut mua nettiin tai televisioon), tukee, iloitsee, auttaa...kaikkea. Mutta kaikki toki vaatii vastinetta eli sitä että olen itse hänelle myös ystävä, enkä vain "naputtava vaimo".

 

Ystävältä saankin tukea omaan näkemykseeni, onneksi kuitenkin niin, että jos ystvä on erimieltä, niin hän sanoo sen. Ystävä on siis tukena mulle, eikä ratko ongelmiamme, ongemat ratkomme mieheni kanssa kaksin.

Miksi se on susta huono juttu, jos jollain se tuki tulee mieheltä?
Tosi vaikea tajuta tätä miten moni on sitä mieltä, että se on oikein huono asia, jos oma mies on hyvä ystävä.

 

[QUOTE="Vieras";23138688]En vaan tajua tätä naisten iänikuista vatvomista.
.[/QUOTE]


Suoraan sanottuna, en minäkään jaksa jatkuvaa vatvomista ja siksi asunkin mielummin miehen kanssa. En varmasti kestäisi lesbosuhdetta, joten onneksi olenkin hetero... Toki onhan naisiakin, jotka eivät ole samanlaisia kuin minä ja ystäväni.

 

En tajunnut. Miksi mieheni olisi mun potilas?

Et oikein tunnu tajuavan paljoakaan? Vaikka sinulle puhuu hyvin suoraan asioista, sinusta kimpoaa kaikki. Ehkä se on teidän parisuhteen ongelma.

 

Miksi se on susta huono juttu, jos jollain se tuki tulee mieheltä?
Tosi vaikea tajuta tätä miten moni on sitä mieltä, että se on oikein huono asia, jos oma mies on hyvä ystävä.

Ei ole huono asia, jos mies on ystävä, mutta mielestäni ihminen tarvitsee useammankinkin ystävän kuin sen, jonka kanssa asuu ja jakaa parisuhteen.

 

Ystävältä saankin tukea omaan näkemykseeni, onneksi kuitenkin niin, että jos ystvä on erimieltä, niin hän sanoo sen. Ystävä on siis tukena mulle, eikä ratko ongelmiamme, ongemat ratkomme mieheni kanssa kaksin.

Onhan hän kuitenkin osallisena teidän parisuhteenne ongelmien ratkonnassa, miksi? Miksi hänet pitää ottaa kolmanneksi pyöräksi teidän parisuhteessanne? Miksi hänelle kuuluu teidän kahdenkeskiset asiat, miksi hänen pitää sanoa sinulle oma näkemyksensä? Etkö osaa hoitaa parisuhteenne asioita ilman hänen apuaan? Mitä vikaa on kyvyssäsi ratkoa parisuhteenne ongelmia?

 

Miksi te pari spämmäätte tämän täyteen? Kyllä teidän mielipiteenne tuli jo selväksi.

En ihmettele yhtään vaikka olisitte miehiä. Vain mies voi olla mustasukkainen naisten kavereista. Vai oletteko mustasukkaisia miesten läheisistä kavereista?

Kuten joku kirjoitti niin se, että ongelmistaan juttelee vain kumppanin kanssa johtaa siihen, ettei ikinä kuule ulkopuolista näkökulmaa ja alkaa häpeilemään asioitaan kun niistä ei voi puhua.

Teidän mielestä on varmaan väärin, että täällä palstalla puidaan ongelmia?

Tuosta teidän asenteestanne ei voita kukaan muu kuin miehenne, ette te.

 

Ei ole huono asia, jos mies on ystävä, mutta mielestäni ihminen tarvitsee useammankinkin ystävän kuin sen, jonka kanssa asuu ja jakaa parisuhteen.

Mutta jos mies on se paras ja läheisin, siinä on joku vika? Ja juu, kaikkihan me tarvitaan ystäviä. Miksi se olisi yhtään huonompi asia, että oma puoliso on se hyvä ystävä, määräkö(sukupuoli, mikä?) korvaa laadun?
Eihän kukaan oo sanonu, että noi asiat sulkis pois toisiaan, mun paras ystävä on mieheni, mutta on mulla muitakin ystäviä ja ihmisiä elämässäni. Miksi oletat, ettei olisi?

 

Et oikein tunnu tajuavan paljoakaan? Vaikka sinulle puhuu hyvin suoraan asioista, sinusta kimpoaa kaikki. Ehkä se on teidän parisuhteen ongelma.

Onko meillä nyt ongelmia parisuhteessa? Mulla itselläni kyllä on ongelma ainakin tulla ymmärretyksi. Mutta siis mikä potilas se mies on, jos ystäväni kanssa puhutaan parisuhdeongelmista ja omista tuntemuksistani siinä? Enkö minä silloin ole se potilas, eikä mieheni?

 

Miksi te pari spämmäätte tämän täyteen? Kyllä teidän mielipiteenne tuli jo selväksi.

En ihmettele yhtään vaikka olisitte miehiä. Vain mies voi olla mustasukkainen naisten kavereista. Vai oletteko mustasukkaisia miesten läheisistä kavereista?

Kuten joku kirjoitti niin se, että ongelmistaan juttelee vain kumppanin kanssa johtaa siihen, ettei ikinä kuule ulkopuolista näkökulmaa ja alkaa häpeilemään asioitaan kun niistä ei voi puhua.

Teidän mielestä on varmaan väärin, että täällä palstalla puidaan ongelmia?

Tuosta teidän asenteestanne ei voita kukaan muu kuin miehenne, ette te.

WAU. Niin hyvin todistettu, miksi suurin osa mun ystävistä on miehiä.
Käsittämätöntä tuomitsemista, katkeruutta ja vainoharhaisuutta.

Terveisin nainen, jolla on rakkaita ystäviä oman miehen lisäksi, myös naisia.

 

Eihän kukaan oo sanonu, että noi asiat sulkis pois toisiaan, mun paras ystävä on mieheni, mutta on mulla muitakin ystäviä ja ihmisiä elämässäni. Miksi oletat, ettei olisi?

Missä kohtaa olen väittänyt ettei olisi? Ainoastaa minua huolestuttaa, jos ihmisellä ei ole muita läheisiä kuin se mies, jolle voi puhua.

 

Hmmm... jäin miettimään tuota lesbosuhdetta.

Onko lesbosuhteessa väärin olla sen kumppanin paras kaveri?
Miten naiset suhtautuvat jos omalla naiskumpppanilla onkin toinen nainen kaverina ja tämän naisen kanssa käydään sitä parisuhdetta läpi? Niin, tässä tapauksessahan molemmilla olisi se naiskaveri, jonka kanssa jokainen riita ja erimielisyys mm. puidaan.

Tosin epäilen että lesbosuhteessa analysoidaan se suhde puhki jo ihan tarpeeksi, ettei siihen tarvitse enää niitä kavereita väliin häsläämään?

Oisko ketään lesbosuhteessa olevaa kertomaan miten nää menee...

 

Missä kohtaa olen väittänyt ettei olisi? Ainoastaa minua huolestuttaa, jos ihmisellä ei ole muita läheisiä kuin se mies, jolle voi puhua.

ok. Tämä ketju kuitenkin aika pitkälle keskittyy siihen, että suurimman osan mielestä oma mies ei voi olla hyvä ystävä, ja jos on, siinä on jotain outoa ja säälittävää. Kukaan ei tässä ketjussa kai sanonut että mies olisi se ainoa ihminen koko maailmassa jolle puhua?

Samoinhan voi sanoa, että on surullista, jos teillä joillain on vain yksi ulkopuolinen ystävä, jolle puhua, kun ette voi puolisoillenne puhua.

 

Miksi te pari spämmäätte tämän täyteen? Kyllä teidän mielipiteenne tuli jo selväksi.

En ihmettele yhtään vaikka olisitte miehiä. Vain mies voi olla mustasukkainen naisten kavereista. Vai oletteko mustasukkaisia miesten läheisistä kavereista?

Kuten joku kirjoitti niin se, että ongelmistaan juttelee vain kumppanin kanssa johtaa siihen, ettei ikinä kuule ulkopuolista näkökulmaa ja alkaa häpeilemään asioitaan kun niistä ei voi puhua.

Teidän mielestä on varmaan väärin, että täällä palstalla puidaan ongelmia?

Tuosta teidän asenteestanne ei voita kukaan muu kuin miehenne, ette te.

Mitäpä jos miehesi puhuu miepuolisille ystävilleen kaiken susta? Sun ongelmista ja puuteista ja sitten ne kaljaa lipittäessä analysoi mitä olet naisiasi?

Miten siihen suhtaudut? Onhan miehelläkin oikeus ystäviin joiden kanssa jakaa huolia ja se ei saa sua häiritä.