Eikö koskaan naimisiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vaimoke
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vaimoke

Vieras
Olemme olleet ja asuneet yhdessä 5 ja puol vuotta.Haluaisin mennä joskus kihloihin ja naimisiin mut mieheni ei ole innostunut kummastakaan.Hän o tosin jo kerran eronnut ja hänellä on tytär. Onko se minulta pois? Täytyykö tässä etsiä uusi mies? Lasta hän ei myöskään kanssani halua. Rakastan miestäni valtavasti enkä halua erota. Onko mussa jotain vikaa vai onko sitoutumisen pelko niin suuri? Erosta on jo 6 vuotta. Tuntuu vieläkin ettei hän luota muhun.
 
Miehesi ei kyllä tunnu kovin sitoutuneelta sinuun. Ja miksi mies haluaisi enää erityisesti kanssasi naimisiin? Johan asutte yhdessä, sinä siivoat ja kalustat kotia ja makselet yhteisiä laskuja ja seksi on säännöllistä. Mitä motivaatiota miehellä enää on naimisiin mennä, johan hän on suhteelta kaiken saanut. Jos se ei sinulle riitä, paras hakea uusi mies ja tehdä heti alusta alkaen selväksi että yhteen muutetaan vasta sitten kun hääkellot soivat.
 
Minakaan en ymmarra, miksi naimisiin meneminen on joillekin niin vaikeaa. Tosin miksei voisi olla sitoutunut ilman avioliittoakin?

""Meikan"" vastaus ei varmaankaan ollut ihan loppuun asti harkittu. Aivan kuin vain naiset haluaisivat sitoutua. Miehet mukamas menisivat naimisiin vain kotipiian ja seksiorjan palveluiden varmistamiseksi. Ikavaa, jos joku ei ole tavannut muulla tavalla ajattelevia miehia. Tosin siihenkin saattaisi syy loytya peilista, eika miehista.

Eiko ole melkoista riskibisnesta avioitua ilman, etta on vahan aikaa katseltu, miten yhteiselo saman katon alla sujuu? Kas kun et viela ehdota seksistakin kieltaytymista ennen papin aamenta. Silloin impitenteilla ja kaappihomoillakin olisi jotain saumaa saada kulissiliitto. Sinun neuvoillasi helpottaisit vasta kotitoita vieroksuvien miesten asemaa.

Ps. Kannattaisiko varmuuden vuoksi myos hankkiutua raskaaksi ennen yhteen muuttamista? Monet miehet kun vitkuttelevat mielellaan tassakin asiassa naisten kiusaksi.
 
Erotessani kuutisen vuotta sitten vannoin exälle ja lapsilleni, etten enää KOSKAAN mene naimisiin. Yksi kerta riittää minulle oikein mainiosti.

Nyt olen asunut uuden kumppanini kanssa neljä vuotta yhdessä ja tästä naimisiinmenosta tulee meille aina riita. Kumppani haluaisi naimisiin ja minä en. Tein periaatteeni selväksi heti alkaessamme seurustella, joten mielipiteeni on ollut hänen tiedossaan alusta alkaen. En ymmärrä, miksi asiasta pitää sitten aina nostaa kärhämä ja haloo, kun kuitenkin tietää jo edeltä käsin vastaukseni: Kihloja ei tule ja naimisiin ei mennä. Ja Piste! Lapsia emme hanki ja henkilökohtaiset raha-asiat hoidamme kumpikin erikseen. Asumisen kulut jaamme 50%50 - suhteessa. Yhteistä omaisuutta emme ole hankkinee, joten senkään vuoksi naimisiinmenossa ei ole järkeä.
 
En yhtaan ihmettele, etta avovaimosi karhamoi asiasta. Mietihan nyt vahan. Milta mahtaa nykyisesta avovaimostasi tuntua, etta et mene naimisiin, koska olet niin vannonut exallesi? Sehan kuulostaa silta, etta exasi edelleen hallitsee elamaasi ja sita kautta avovaimosi elamaa.

Lapsilleen naimattomana elamisen vannominen on sekin holmoa. Mita se lapsillesi kuuluu, mika on siviilisaatysi? Miten se vaikuttaisi heidan elamaansa? Ettet vain olisi oman jaarapaisyytesi ja katkeruutesi vanki?

Olette sitten suhteenne alussa sopineet pelisaannot. Naivihan sina olet, jos kuvittelet niiden olevan edelleen voimassa. Naisen mielenmutos on hanesta taysin oikeutettua ja jopa suhteen kannalta tarpeellista. Se viela jattaa sinut, jos et ala hanen haluamaansa muuttumisleikkiin, peru pyhat puheesi ja seuraat hanen halujaan kuin passi narussa.
 
Kylläpä inhorealisti ärsyyntyi.......Valitan mutta minun vastaukseni oli ihan tarkaan harkittu. Ja peilistä minua katsoo toisessa onnellisessa avioliitossaan elävä nainen ja elin mieheni kanssa yhdessä jo ennen avioliittoa. Olisin itse hyvin voinut elää avoliitossakin, mutta mieheni halusi naimisiin. Minä olen elämäni aikana tavannut lähinnä miehiä jotka ovat olleet valmiita sitoutumaan ja avioliitto on kajastellut lähes kaikkien tulevaisuudensuunnitelmissa.

En minä siis ole avoliittoa vastaan sinänsä, mutta jos ei tee kumppanilleen alusta asti selväksi että haluaa nimenomaan naimisiin, eikä pelkkä avoliitto tule riittämään, niin voi käydä juuri niinkuin alkuperäiselle ja miehekkeelle. Odotukset ja elämänsuunnitelmat eivät käy yksiin, ja riiteleminen ja itkut alkaa. Mies joka muuttaa yhteen naisen kanssa tavoitteenaan ainoastaan avoliitto on äimän käkenä kun nainen alkaa myöhemmin kitistää itkua ja vaatii sormusta ja virallisia papereita.

Siksi neuvoin vakavasti alkuperäistä tekemään selväksi mahdolliselle uudelle kumppanille että avioliitto on hänelle tärkeä. Ja puhun mahdollisesta uudesta sen takia että nykyinen mies on kerrotun perusteella hyvin haluton tätä liittoa solmimaan. Ja kuka nyt haluaisi pakottaa vastahakoisen miehen alttarille. Alkuperäinen kirjoittaja voi tietysti yrittää hyväksyä nykyisen tilanteen ja unohtaa avioliittohaaveet toistaiseksi. Tai sitten mies herääkin jonain kauniina aamuna ja onkin valmis lähtemään kihlaostoksille. Onnea matkaan joka tapauksessa.

 
""...Olette sitten suhteenne alussa sopineet pelisaannot. Naivihan sina olet, jos kuvittelet niiden olevan edelleen voimassa. Naisen mielenmutos on hanesta taysin oikeutettua ja jopa suhteen kannalta tarpeellista...""

Kiitos Inhorealisti! Nyt jokainen mies voi hyvällä omallatunnolla pettää naistaan. Jos suhteen alussa sovitut pelisäännöt voidaan tuosta vain heittää romukoppaan, niin saahan niitä sitten mieskin oman mielensä mukaan muutella, eikö niin?

Älkää olko naiveja, nyt pidetään hauskaa!
 
Olemme molemmat eronneita ja jo keski-iässä. Kumppanini ei koskaan ole ollut naimisissa mutta eronnut avoliitostaan 13 v sitten. Molempien lapset alkavat olla jo aikuisia. Hänelle on vuoren kokoinen kynnys se naimisiin meno, mutta minulle yhtä iso kynnys muuttaa yhteen asumaan susiparina, kuten ennen sanottiin. Molemmilla on oma koti mutta olen paljon ollut hänenkin kodissaan. Minulle nämä järjestelyt olisivat kyllä riittäneet, kun en enää jaaksanut painostaa häntä naimisiin. Ilmeisesti se, että minulla oli aina ""tavarat kassissa"", kuten hän sanoi, ja että ilmoitin kysyttäessä siviilisäädykseni eronnut, häiritsivät häntä tarpeeksi. Hän sitten kosi yhtäkkiä eilen illalla. Tietysti suostuin, olenhan sen jo mielessäni miettinyt. Sitten kun rinkulat on ostettu, olen ikäänkuin hänelle paremmin varattu, eikä minua muut yritä iskeä. Kyllä minä olen ensimmäisen vastaajan kanssa kanssa aika paljon samaa mieltä. Mitäpä sitä naimisiin, jos kaiken saa ilmankin.
 
Meillä mies haluaisi naimisiin. Minä en. Miehelle asia on vaikea, koska avioliittomme olisi kuulemma ""hänen unelmiensa täyttymys"". Minä olen suhteemme alusta asti sanonut, että en mene enää naimisiin.

Meillä on molemmilla pitkät avioliitot takana - ja liuta lapsia. Yhteisiä ei ole, eikä tule.

Rakastan miestä kovasti, mutta mitä ihmettä se rinkula siinä muuttaa. Paperityötä vain ja nimenmuutoksia.
 

Similar threads

Yhteistyössä