Ei yhteistä aikaa parisuhteessa

Aloitin muutama kuukausi sitten suhteen useamman vuoden sinkkunaolon jälkeen. Olen vähän alle kolmekymppinen nainen.

Ongelmaksi on muodostumassa yhteisen ajan puute. Minä olen vuorotyössä, jonka työajat ovat erittäin vaihtelevia. Jos minulla on päivävuoro, pääsen klo 16, mutta muina aikoina saatan päästä koska tahansa iltakuuden ja aamuneljän väliltä. Työpäiväni ovat myös epäsäännöllisen mittaisia ja minulla on usein arkivapaita. Mies tekee aamuvuoroa ma-pe. Hän joutuu nousemaan jo ennen viittä, ja pääsee töistä aikaisin iltapäivällä. Usein on niin, että kun hän pääsee töistä, minä olen vasta menossa.

Miehellä on harrastus, johon liittyviä harjoituksia hänellä saattaa olla jopa 3-5 krt/vko. Itsellänikin on sellainen elämäntyyli, etten istu sohvalla. Meillä kummallakin harrastus ja työ melko lailla sekoittuvat.

Meillä on ollut hyvin vähän yhteistä aikaa. Esimerkiksi pääsiäisenä meillä oli tarkoitus viettää aikaa jolloin kummallakaan ei olisi menoa minnekään, vaikka minulla olikin töitä. Kuitenkin yhtenä päivänä hänen perheenjäseniään tuli ex tempore-vierailulle kotipaikkakunnallemme, ja mies lähti viettämään aikaa heidän kanssaan kun ei ollut nähnyt heitä kuukausiin. Minulla oli tuona päivänä iltavuoro, ja alkuperäinen suunnitelma oli, että kävisimme yhdessä syömässä ennen vuoroni alkua. Mies viipyi kuitenkin niin kauan, että ateria kuihtui nopeasti hotkaistuksi pikaruoaksi juuri ennen vuoroni alkua. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta.
Emme ole seurustelleet vielä niin kauaa että voisin mennä kaikkia hänen sukulaisiaan tapaamaan tuosta vaan. En ole vielä tavannut hänen vanhempiaankaan. Hänen ystäviään olen tavannut jo useita, ja hän on kutsunut minut heidän illanviettoihinsa yms. mukaan, joten asia on siinä mielessä "hyvällä mallilla". Omat sukulaiseni asuvat kaukana. Hän on tavannut joitakin ystäviäni ja on tulossa niin ikään mukaan heidän järjestämiinsä juhliin yms.

Treenaus on hänelle erittäin tärkeää, enkä halua olla tyttöystävä joka nalkuttaa siitä ja haluaa naulita hänet kotisohvalle. Se tekee kuitenkin yhteisen ajan viettämisestä erittäin vaikeaa, sillä usein käy niin, että jos meno on sovittu vaikka klo 15, tuntia aiemmin tulee puhelu ja se siirtyykin alkavaksi klo 18 kun joku ei pääse aiemmin. Lisäksi niitä on usein niinä päivinä kun minulla olisi päivävuoro. Hänen treeninsä saattavat kestää kerralla 3-4 h, josta koko aika ei ole varsinaista treeniä.

Kun hänen täytyy työnsä vuoksi mennä nukkumaan klo 22 kieppeillä, yhteinen valveilla vietetty aikamme saattaa olla vain 1 h päivässä!

Kun kuuntelen ystävienii ja heidän miestensä touhuja, olen väistämättä kateellinen. He esimerkiksi laittavat ruokaa yhdessä, katsovat elokuvia, käyvät erilaisissa paikoissa yms. Me keskustelemme yhteisestä sunnuntailounaasta kuin se olisi jokin toteutettava, suunnittelua vaativa matka: "sitten kun on aikaa". Emme ole juuri koskaan viettäneet aikaa siten, ettei niskaan hengittäisi joko a) työvuoro b) yöuni c) treenit tai d) hänen sopimansa meno jonkin ystävän tai sukulaisen kanssa.

Tunnen ihmisiä jotka ovat ratkaisseet ajanpuutteen siten, että ottavat viikossa sellaisia päiviä kun kieltäytyvät kaikista menoista ja omistavat aikaa parisuhteelleen. Jokin tämäntyyyppinen voisi olla ratkaisu meillekin.
Asiat olisivat huomattavasti paremmin jos esimerkiksi: 1. hän pyrkisi järjestämään treenenjä minun iltavuoropäivilleni 2. tekemään aikatauluista sellaiset, ettei kukaan voi yhtäkkiä siirtää treenejä tunneilla ja 3. ottaisimme määrätietoisesti esimerkiksi sunnuntait pelkästään vapaa-ajalle omistetuiksi päiviksi.

Pelkään, että tästä yhteisen ajan puutteesta tulee ennenpitkää asia johon suhde kaatuu. Tiedostan sen, että meidän pitäisi keskustella asiasta.

Mutta miten asian voisi tehdä siten etten kuulosta ärsyttävältä ripustautujalta joka vaatii häntä peruuttamaan menojaan minun vuokseni? Vaikka kyse on siitä että rakastan häntä ja haluan viettää aikaa hänen kanssaan ja hoitaa suhdettamme. Hän on hyvin huolehtiva, rakastava ja hellä, joten tiedän ettei kyse ole siitä etteikö hän haluaisi viettää aikaa kanssani. Haluaisin saada asiat toimimaan välillämme. Ei voi olla niin, että se on joko harrastus ja työ tai parisuhde ja työ.

Miten te olette ratkaisseet ajankäytön suhteissanne?

 

Aloitin muutama kuukausi sitten suhteen useamman vuoden sinkkunaolon jälkeen. Olen vähän alle kolmekymppinen nainen.

Ongelmaksi on muodostumassa yhteisen ajan puute. Minä olen vuorotyössä, jonka työajat ovat erittäin vaihtelevia. Jos minulla on päivävuoro, pääsen klo 16, mutta muina aikoina saatan päästä koska tahansa iltakuuden ja aamuneljän väliltä. Työpäiväni ovat myös epäsäännöllisen mittaisia ja minulla on usein arkivapaita. Mies tekee aamuvuoroa ma-pe. Hän joutuu nousemaan jo ennen viittä, ja pääsee töistä aikaisin iltapäivällä. Usein on niin, että kun hän pääsee töistä, minä olen vasta menossa.

Miehellä on harrastus, johon liittyviä harjoituksia hänellä saattaa olla jopa 3-5 krt/vko. Itsellänikin on sellainen elämäntyyli, etten istu sohvalla. Meillä kummallakin harrastus ja työ melko lailla sekoittuvat.

Meillä on ollut hyvin vähän yhteistä aikaa. Esimerkiksi pääsiäisenä meillä oli tarkoitus viettää aikaa jolloin kummallakaan ei olisi menoa minnekään, vaikka minulla olikin töitä. Kuitenkin yhtenä päivänä hänen perheenjäseniään tuli ex tempore-vierailulle kotipaikkakunnallemme, ja mies lähti viettämään aikaa heidän kanssaan kun ei ollut nähnyt heitä kuukausiin. Minulla oli tuona päivänä iltavuoro, ja alkuperäinen suunnitelma oli, että kävisimme yhdessä syömässä ennen vuoroni alkua. Mies viipyi kuitenkin niin kauan, että ateria kuihtui nopeasti hotkaistuksi pikaruoaksi juuri ennen vuoroni alkua. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta.
Emme ole seurustelleet vielä niin kauaa että voisin mennä kaikkia hänen sukulaisiaan tapaamaan tuosta vaan. En ole vielä tavannut hänen vanhempiaankaan. Hänen ystäviään olen tavannut jo useita, ja hän on kutsunut minut heidän illanviettoihinsa yms. mukaan, joten asia on siinä mielessä "hyvällä mallilla". Omat sukulaiseni asuvat kaukana. Hän on tavannut joitakin ystäviäni ja on tulossa niin ikään mukaan heidän järjestämiinsä juhliin yms.

Treenaus on hänelle erittäin tärkeää, enkä halua olla tyttöystävä joka nalkuttaa siitä ja haluaa naulita hänet kotisohvalle. Se tekee kuitenkin yhteisen ajan viettämisestä erittäin vaikeaa, sillä usein käy niin, että jos meno on sovittu vaikka klo 15, tuntia aiemmin tulee puhelu ja se siirtyykin alkavaksi klo 18 kun joku ei pääse aiemmin. Lisäksi niitä on usein niinä päivinä kun minulla olisi päivävuoro. Hänen treeninsä saattavat kestää kerralla 3-4 h, josta koko aika ei ole varsinaista treeniä.

Kun hänen täytyy työnsä vuoksi mennä nukkumaan klo 22 kieppeillä, yhteinen valveilla vietetty aikamme saattaa olla vain 1 h päivässä!

Kun kuuntelen ystävienii ja heidän miestensä touhuja, olen väistämättä kateellinen. He esimerkiksi laittavat ruokaa yhdessä, katsovat elokuvia, käyvät erilaisissa paikoissa yms. Me keskustelemme yhteisestä sunnuntailounaasta kuin se olisi jokin toteutettava, suunnittelua vaativa matka: "sitten kun on aikaa". Emme ole juuri koskaan viettäneet aikaa siten, ettei niskaan hengittäisi joko a) työvuoro b) yöuni c) treenit tai d) hänen sopimansa meno jonkin ystävän tai sukulaisen kanssa.

Tunnen ihmisiä jotka ovat ratkaisseet ajanpuutteen siten, että ottavat viikossa sellaisia päiviä kun kieltäytyvät kaikista menoista ja omistavat aikaa parisuhteelleen. Jokin tämäntyyyppinen voisi olla ratkaisu meillekin.
Asiat olisivat huomattavasti paremmin jos esimerkiksi: 1. hän pyrkisi järjestämään treenenjä minun iltavuoropäivilleni 2. tekemään aikatauluista sellaiset, ettei kukaan voi yhtäkkiä siirtää treenejä tunneilla ja 3. ottaisimme määrätietoisesti esimerkiksi sunnuntait pelkästään vapaa-ajalle omistetuiksi päiviksi.

Pelkään, että tästä yhteisen ajan puutteesta tulee ennenpitkää asia johon suhde kaatuu. Tiedostan sen, että meidän pitäisi keskustella asiasta.

Mutta miten asian voisi tehdä siten etten kuulosta ärsyttävältä ripustautujalta joka vaatii häntä peruuttamaan menojaan minun vuokseni? Vaikka kyse on siitä että rakastan häntä ja haluan viettää aikaa hänen kanssaan ja hoitaa suhdettamme. Hän on hyvin huolehtiva, rakastava ja hellä, joten tiedän ettei kyse ole siitä etteikö hän haluaisi viettää aikaa kanssani. Haluaisin saada asiat toimimaan välillämme. Ei voi olla niin, että se on joko harrastus ja työ tai parisuhde ja työ.

Miten te olette ratkaisseet ajankäytön suhteissanne?

Miks yleensäkään kannattaa aloittaa mitään suhdetta jos ei kummallakaan ole aikaa toisilleen, ei sitä aikaa voi ostaa leikkimällä kotia ja samalla kuitenkin pitäis harrastaa jotain sellaista jonka aikataulusta MINÄ en voisi millään joustaa ja kun MINULLAKIN pitaisi olla sitä "omaa-aikaa" ja MINULLe kaikki, ja heti.

 

Sinähän sitä teet epäsäännöllistä työtä, olet kotona miten sattuu, ei hän.
Seurustelukumppanisi on töissä ma-pe aamusta iltapäivään. Seurustelukumppanisi harrastukset ovat määrättyinä päivinä, määrättyyn kellonaikaan, kestävät vain 3-4h. Hän elää hyvin säännöllistä elämää.
Miksi et rytmitä omia työvuorojasi hänen työn ja harrastusten mukaan?

Oletko tosiaan sitä mieltä, että seurustelukumppanisi pitäisi lopettaa sukulaistensa tapaaminen omalla vapaa-ajallaan, pyrkiä sumplimaan mitä ilmeisimmin joukkueharrastuksensa jne sinun epäsäännöllisten työvuorojesi mukaan?

Katselet kateellisena muiden ihmisten yhdessäoloa.
Oma vika. Vaihda työtä, ota työpaikka jossa työajat ovat samat kuin seurustelukumppanillasi.
Miksi seurustelukumppanisi pitäisi järjestää harrastuksensa sinun työvuorojesi mukaan?
Miksi sinä et järjestele työvuorojasi hänen (joukkue)harrastuksen mukaan?
Ole töissä silloin kun hänellä on harrastuspäivä ja kotona niinä päivinä jolloin hän ei ole harrastuksissa!

Sittenhän teillä on enemmän yhteistä aikaa.

 

Miks yleensäkään kannattaa aloittaa mitään suhdetta jos ei kummallakaan ole aikaa toisilleen, ei sitä aikaa voi ostaa leikkimällä kotia ja samalla kuitenkin pitäis harrastaa jotain sellaista jonka aikataulusta MINÄ en voisi millään joustaa ja kun MINULLAKIN pitaisi olla sitä "omaa-aikaa" ja MINULLe kaikki, ja heti.

Tosiaan, ihmeellinen narisija tuntuu olevan tämä aloittaja. Hän ei ole kypsä parisuhteeseen, jos hänellä on tavoitteena saada kumppani joka joustaa hänen tarpeittensa mukaan... ei, ei tule mitään... ei parisuhde ole mitään teatteria, jossa kaikki vuorosanat on toisen osapuolen kirjoittamia...

 

Kumman töiden mukaan on helpompi sopia asioita? Ja toisaalta, jos nyt pääsiäisenä jokin meni mönkään, niin turha valittaa, jos itse tekee töitä koska sattuu ja aivan ilman suunnitelmaa.

 

Yleensä asiat toimivat hyvin, kun toisella on säännöllinen toimistoaika ja toisella vuorotyö. Vuorotyöt tiedetään usein pitkäksi aikaa eteenpäin, mutta vähintään viikoksi.

Jutustasi ei ilmene, asutteko yhdessä vai erikseen. Ilmeisesti kuitenkin lähellä toisianne.

Miehellä on harrastus, jossa hän on mukana 3-5 kertaa viikko ja 3-4 tunti kerralla. Tämä tekee vähimmillään 9 tuntia ja enimmillään 20 tuntia viikossa. Harrastus on jonkinlaista ryhmätoimintaa. Harrastus on aika vaativa ajankäytöllisesti, jos sitä ei tiedä ennakkoon. Yleensä harrastuksissa on tarkka kalenteri. Toki itsellänikin on ja on ollut harrastuksia, jotka eivät ole aina ennalta tiedossa.

Miehen harrastus tuntuu olevan ongelma sinulle, mutta ei miehelle. Kannattaako väkisin yrittää saada suhdetta aikaiseksi? Tiedän, että tämä on rankka kysymys. Olen nuorempana yrittänyt vääntää kiinnostusta raiteilleen. Nyt keski-iässä totean, että asiat ja aikataulut asettuvat, jos niin on tarkoitettu. Se edellyttää molemmin puolista kiinnostusta.

 

Hei, ihan totta, ei kannata olla parisuhteessa jos siihen kerran ei ole aikaa. Tai sit pitää suhteesta rakentaa sellainen että se tyydyttää molempia. Nähdään sit kerran viikossa tai milloin tahansa.
Ei parisuhde ole mikään autuaaksi tekevä elämän muoto. Yksin voi hyvin asua ja pitää suhteita ja kumppaneita ollen onnellinen.
Joku parisuhdekoulu olis kyl paikallaan, niin paljon ihmiset koittaa väkisin olla yhdessä ja taistelevat vähäpätöisten asioiden kanssa.

 

Nuorena naiset narisee siitä kun miehillä ei ole aikaa niille, vanhempana ne narisee kun äijä on koko ajan jaloissa.

 

Onpa tullut negatiivisia vastauksia. Minusta aloitusviestissäsi ei ollut mitään kohtuutonta, vain ihan aiheellista pohdintaa. Mielestäni sinun kannattaisi kuitenkin puhua asiasta poikaystäväsi kanssa ennemmin kuin kysyä neuvoa täältä, koska me emme täällä palstalla tiedä kaikkia tilanteeseen vaikuttavia asioita. Jos kerran näette tosiaan vain tunnin verran päivässä, niin aiheen luulisi olevan sellainen, että mieskin tietää että tässä on ongelma. Mitä jos vaan aloittaisit sanomalla että onpa kiva taas nähdä, voisimmepa viettää enemmän aikaa yhdessä, harmittaa kun aikataulut menevät usein ristiin, haluaisiko hän yrittää järjestellä niitä siten että teille jäisi enemmän yhteistä aikaa.

Asiat olisivat huomattavasti paremmin jos esimerkiksi: 1. hän pyrkisi järjestämään treenenjä minun iltavuoropäivilleni 2. tekemään aikatauluista sellaiset, ettei kukaan voi yhtäkkiä siirtää treenejä tunneilla ja 3. ottaisimme määrätietoisesti esimerkiksi sunnuntait pelkästään vapaa-ajalle omistetuiksi päiviksi.

Tässä oli pelkkiä hyviä ideoita. Kuten moni tässä on huomauttanut, myös sinä voisit yrittää järjestää työvuorojasi miehen aikatauluihin paremmin sopiviksi. Tietämättä kuitenkaan enempää siitä, mikä miehen harrastus on, ja mikä sinun työsi on, en osaa arvioida, kumpi teistä oikeasti pystyy vaikuttamaan aikatauluihinsa enemmän. Sitä teidän täytyy miettiä keskenänne.

 

Miehen harrastus ei ole minulle mikään ongelma. Päinvastoin, haluan saada asiat toimimaan siten, että hänen ei tarvitse tinkiä hänelle tärkeistä asioista, mutta meillä olisi silti yhteistä aikaa.

Asumme kävelymatkan päässä toisistamme.

Minun työpaikallani työvuorolistat tehdään aina kolmeksi viikoksi eteenpäin. Työvuoroja pystyy toivomaan jonkin verran, lähinnä yksittäisten päivien kohdalla siten, että jos olisi tyyliin ystävän häät tiettynä lauantaina, niin voi toivoa kyseistä päivää vapaaksi ja sen yleensä saa. Muuten työvuoroja ei voi juurikaan sanella. Esimerkiksi sellainen, että toivoisi aina tietylle viikonpäivälle aamuvuoroa, ei ole mahdollista.

Miehen harrastus ei ole aina samana viikonpäivänä, vaan seuraavista treeneistä sovitaan usein edellisten yhteydessä, tai sitten saattaa vain yhtäkkiä tulla ilmoitus, että esim. seuraavana päivänä on treenit. Tästä syystä en siis pysty ennakoimaan työvuoroissani esimerkiksi siten, että toivoisin aamuvuoroa tai arkivapaata sellaisille päiville kun tietäisin ettei miehellä ole harrastusmenoja ko. päivänä. Jos tietäisin että hänellä ei esimerkiksi ole sunnuntaisin tai keskiviikkoisin treenejä, pyrkisin saamaan mahdollisimman usein noille päiville vapaita tai aamuvuoroja.

Eli kun minä en voi vaikuttaa työvuoroihini kuin kolmen viikon jänteellä ja hyvin rajoitetusti, ja kun mieheni ei tiedä minä päivänä ja kuinka kauan kerrallaan hänen harjoituksensa ovat, asioiden sopiminen tai ajankäyttö ylipäätään on hyvin haastavaa.

Kuitenkin tiedän pariskuntia joista molemmat tai toinen osapuoli tekee vuorotyötä, ja joilla on aikaavieviä harrastuksia, mutta jotka näistä seikoista huolimatta pystyvät viettämään aikaa myös keskenään. Ihmettelen miten he sen tekevät.

 

Kuitenkin tiedän pariskuntia joista molemmat tai toinen osapuoli tekee vuorotyötä, ja joilla on aikaavieviä harrastuksia, mutta jotka näistä seikoista huolimatta pystyvät viettämään aikaa myös keskenään. Ihmettelen miten he sen tekevät.

Mulle tulee koko sun tarinasta mieleen vain yksi sana. Tahto.
Sä tahdot. Mies ei?

 

Kummasti sä tiedät miten muut pariskunnat viettää aikaansa. Mistä se niiden ajankäytön tiedät ihmiset puhuu paskaa ja valehtelee 70 prosenttia elämästään.

 

sori, mutta kyllähän työvuorot pitäisi tietää epäsäännöllisessä vuorotyössäkin pidemmälle kuin 3 viikoksi eteenpäin. Yövuoron jälkeen pitää olla määrätty määrä vapaita, iltavuoron jälkeen ei saa olla aamua jne. Siis tietää, jos työpaikka noudattaa työaikalainsäädännön määräyksiä edes jollain tapaa. Eli kyllä sen työrytmityksen pitäisi pyöriä teillä siellä taustalla pidemmälläkin jaksolla.

Ei työvuorot ole yksittäisen työntekijän "toivomuksen" perusteella määräytyvä juttu.
Työnantajan tehtävä on pyrkiä säännöllistämään työvuorot työntekijän kuormittavuuden kannalta mahdollisimman säännöllisiksi.

Esim. meillä tehdään peräkkäin 5 päivävuoroa (7-15.30), sen jälkeen on 2 vapaata, sitten tehdään 5 yötä (21-7.30), sen jälkeen on 5 vapaata, sitä seuraa 5 iltavuoroa (15-22) - 2 vapaata jne.. Keikkatyöläiset paikkaavat viikonloppuja + ne vuorot jotka jäävät vajaiksi työajantasausten takia. Tämä kalenteri pyörii meillä periaatteessa kuukaudesta toiseen, paitsi että viikonloppuvapaita pitää jäädä myös riittävästi kuukausittain sen vuoksi meillä on keikkatyöntekijä joka tekee pelkästään yövuoroa ja toinen joka tekee pelkästään viikonloppuja, kumpikin omasta halustaan.
Lisäksi on muutama muukin keikkatyöläinen jotka paikkaavat työajantasaukset ja lomat.

Kannattaa ottaa puheeksi työvuorojen säännöllistäminen työkavereiden ja työnantajan kanssa.
Esim. perheellisillä lasten päivähoidon järjestäminen on tosi hankalaa jos vuorot vaihtuu miten sattuu. Samaten oman rytmin heittely tyyliin, tänään yössä - huomenna illassa - ylihuomenna aamussa - taas yössä tai illassa - aamussa - yössä- on elimistölle myrkkyä.
Jatkuva epäsäännöllisyys sotkee unirytmin ja esim. ruuansulatuksen totaalisesti.

Asiat ovat monesti vain järjestelykysymyksiä ja on omasta itsestä kiinni mitä elämältään haluaa.

Mitä seurustelukumppanisi harrastuksiin tulee, niin ihmetyttää miten joku harrastus on noin "lyhyessä narussa" että seuraava harkkakerta sovitaan vasta paikan päällä. Itselläni sellaisen harrastuksen ylläpito ei onnistuisi. Kuulun naisten futisseuraan ja meillä harjoituskalenteri on lähes kiveen hakattu 1/2 vuodeksi kerrallaan. Mitenkään muuten ei saisi 12-16 naista samaan aikaan paikalle.

 

Asiat ovat monesti vain järjestelykysymyksiä ja on omasta itsestä kiinni mitä elämältään haluaa.

Eli tiivistettynä tämäkin pitkä viesti: Tahto.

Keskitytte nyt täysin epäolennaisuuksiin pitkissä viesteissänne.

 

Miehen harrastus ei ole minulle mikään ongelma. Päinvastoin, haluan saada asiat toimimaan siten, että hänen ei tarvitse tinkiä hänelle tärkeistä asioista, mutta meillä olisi silti yhteistä aikaa.

Asumme kävelymatkan päässä toisistamme.

Minun työpaikallani työvuorolistat tehdään aina kolmeksi viikoksi eteenpäin. Työvuoroja pystyy toivomaan jonkin verran, lähinnä yksittäisten päivien kohdalla siten, että jos olisi tyyliin ystävän häät tiettynä lauantaina, niin voi toivoa kyseistä päivää vapaaksi ja sen yleensä saa. Muuten työvuoroja ei voi juurikaan sanella. Esimerkiksi sellainen, että toivoisi aina tietylle viikonpäivälle aamuvuoroa, ei ole mahdollista.

Miehen harrastus ei ole aina samana viikonpäivänä, vaan seuraavista treeneistä sovitaan usein edellisten yhteydessä, tai sitten saattaa vain yhtäkkiä tulla ilmoitus, että esim. seuraavana päivänä on treenit. Tästä syystä en siis pysty ennakoimaan työvuoroissani esimerkiksi siten, että toivoisin aamuvuoroa tai arkivapaata sellaisille päiville kun tietäisin ettei miehellä ole harrastusmenoja ko. päivänä. Jos tietäisin että hänellä ei esimerkiksi ole sunnuntaisin tai keskiviikkoisin treenejä, pyrkisin saamaan mahdollisimman usein noille päiville vapaita tai aamuvuoroja.

Eli kun minä en voi vaikuttaa työvuoroihini kuin kolmen viikon jänteellä ja hyvin rajoitetusti, ja kun mieheni ei tiedä minä päivänä ja kuinka kauan kerrallaan hänen harjoituksensa ovat, asioiden sopiminen tai ajankäyttö ylipäätään on hyvin haastavaa.

Kuitenkin tiedän pariskuntia joista molemmat tai toinen osapuoli tekee vuorotyötä, ja joilla on aikaavieviä harrastuksia, mutta jotka näistä seikoista huolimatta pystyvät viettämään aikaa myös keskenään. Ihmettelen miten he sen tekevät.

Monessa hoitoalan työssä on työvuorot tuolla kolmen viikon järjestelmällä. Sitten vasta tietää.

Teidän tapauksessanne ei auta mitään, vaikka sinä tietäisit vuorosi puoli vuotta etukäteen.

Miehelle harrastus on tärkeämpi kuin sinä. Hän on harrastuksen vuoksi valmis lähtemään kolme tuntia myöhemmin tai heti huomenillalla. Hänen aikataulunsa sanelee tuo harrastusporukka, jossa on poikamiehiä tai tulevia eronneita. Jos tyypit eivät pysty järjestämään säännöllisiä harrastusiltoja, niin eivät sitten. Kolmekin 3-4 tunnin iltaa on paljon, mutta joillekin harrastus on iso osa elämää.

On monia harrastuksia, joihin käytetään paljon aikaa. Yleensä ne menot ovat hyvin tiedossa ennakolta. Miehesi porukka ei sellaista tahdo. Siellä joku muu kuin kumppanisi pääsee sanomaan, että siirretään harjoitusta. Miehelläsi ei ole tällaiseen halua tai valtaa.

Oleellinen sana on tahto. Joku kirjoittikin, että sinulla on, miehellä ei.

 

eihän sitä nyt noin voi sanoa, että mies ei tahdo.
Ei kai mies voi koko elämäänsä holdiin laittaa apn luokattoman huonosti järjestettyjen työvuorojen takia.
Mitä järkeä sellaisessa olisi, että mies saisi harrastaa, tavata ystäviään ja sukulaisiaan vain silloin kun ap on töissä?

Jos työpaikka ei kykene sopimaan työvuorokäytäntöä pidemmäksi aikaa kuin 3:ksi viikoksi ja silloinkin vuorot hyppelevät miten sattuu, eli ei ole selkeästi muutama päivää yötä - päivää - tai iltaa peräkkäin ja sitten vapaa, niin ammattiliitto tai työsuojelupiiri auttavat teitä mielellään työaikojen järjestelyissä järkevämmiksi.
Jo pelkästään oman terveytenne vuoksi työnne rytmitys olisi ASAP järjestettävä paremmalle tolalle.

 

Onhan se vaikeaa. Minunkin mielestäni tahto on avainsana.

 

Jos kumppani välittää aidosti toisesta, silloin halutaan olla toisen kanssa niin paljon kuin mahdollista... eli kumppani on ykkönen ja kaikki muut aktiviteetit tulee kaukana perässä - näin se yhdessäoloaika tulee kuin itsestään... ei sitä tarvitse kalenteriin merkata...

 

ei se nykyaikana enää mee tolleen että kun rakastutaan niin mitään muuta ei enää ole olemassa.

En ainakaan minä jää kotisohvalle kyhjöttämään ukon kainaloon sillon kun mulla on futistreenit.
Ei tässä ole kyse rakkauden määrästä eikä välittämisestä, eikä edes tahdosta, vaan siitä, että nuorilla ihmisillä tänä päivänä on muutakin elämää kuin pelkkä parisuhde, esmes, työ, ystävät, sukulaiset ja harrastukset.

 

Kysymys ei ole siitä miehen harrastuksesta yleensä. Kysymys on sen ajankohdasta. Naisella on pitkäksi ajaksi tai vähintään 1-4 viikoksi tiedossa työvuorot, mutta miehen harrastus vaatii hänet muuttamaan seuraavan seuraavan päivän tai jopa saman illan menoja niin, että tyttöystävä jää taas kuin nalli kalliolle.
Ymmärrän, että esimerkiksi vapaapalokunnassa tai vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnassa tulee äkkilähtöjä, mutta sellaisesta harrastuksesta tuossa ei ole kysymys. Harrastus vie miestä.

Jos mies on sitä mieltä, että asioita ei voi järjestää paremmin, niin sitten on naisystävän mietittävä, antaako suhde hänelle riittävästi. Ei tunnu antavan.

 

mistä sinä sen tiedät?
Oletko ap?

 

ei se nykyaikana enää mee tolleen että kun rakastutaan niin mitään muuta ei enää ole olemassa.

En ainakaan minä jää kotisohvalle kyhjöttämään ukon kainaloon sillon kun mulla on futistreenit.
Ei tässä ole kyse rakkauden määrästä eikä välittämisestä, eikä edes tahdosta, vaan siitä, että nuorilla ihmisillä tänä päivänä on muutakin elämää kuin pelkkä parisuhde, esmes, työ, ystävät, sukulaiset ja harrastukset.

Suomeksi: Nuoret ihmiset elävät tänä päivänä erittäin rikkonaista elämää. Parisuhde taas vaatii yhdessä asioista päättämistä, keskustelua ja avointa asennetta suhteessa toiseen.
Asioiden tärkeysjärjestys on hyvä tiedostaa, siitä pitää myös keskustella toisen kanssa.
Jos tuohon ei pysty, on ehdottomasti parempi elellä yksinään, siis ilman asuinkumppania.

 

Hyvä ihminen - mikset mainitse miehellesi että toivoisit hänen järjestävân enenmmän yhteistä aikaa. Jos et tee sitä näin alussa, myöhemmin on turha marista. Sama kuin missä tahansa asiassa. Asiat jotka toisessa ärsyttävât mutta joista ei saa sanottua suhteen alkumetreillä on turha alkaa nalkuttamaan myöhemmin koska tapoja joihin on totuttu on vaikea alkaa vaatia muutettavan.

 

No nyt mulla on hetki aikaa perehtyä tähän asiaan tarkemmin. Kirjoitin aiemmin, että tahto on tärkeintä. Sitä mieltä olen edelleen.

Olen 5-kymppinen, miesystäväni 55-vuotias. Mulla on kaksi teiniä kotona ja asumme 200 kilsan etäisyydellä toisistamme. Lasteni vuoksi olen päättänyt, että olen kotona heidän kanssaan joka toinen viikonloppu ja myös ne viikonloput, jolloin isänsä ei isäviikonloppuina huolehdi ja, mikäli tyttären koira tarvitsee huolehtijaa. Miesystävällä on vakityö Helsingissä, mulla taas työjuttuja täällä kauempana.

Olemme kihlattuni kanssa tunteneet nyt noin puolisen vuotta. Tästä ajasta olemme viettäneet noin puolet erillään, puolet yhdessä. Mies järjestää etäpäiviä, minä töitäni niin, että voin välillä olla hänen luonaan. Harrastuksia on myös järjestelty; miesystäväni harrastaa mm. seinorikilpauintia ja haluaa käydä kisoissakin, mutta on järjestellyt niitä, jotta voimme viettää aikaa yhdessä. Koska me molemmat TAHDOMME viettää aikaa yhdessä. Meillä on älyttömän kivaa yhdessä. Huomaan, että koko ajan meistä molemmat tekee enemmän ja enemmän kompromisseja yhteisen ajan hyväksi. Halusta. Ei pakosta eikä väkisin. Kannustamme toisiamme kivoihin juttuihin erillään, mutta silti haluamme olla yhdessä mahdollisimman paljon. Tuntea se henkinen ja fyysinen lämmin läheisyys.

 

No nyt mulla on hetki aikaa perehtyä tähän asiaan tarkemmin. Kirjoitin aiemmin, että tahto on tärkeintä. Sitä mieltä olen edelleen.

Olen 5-kymppinen, miesystäväni 55-vuotias. Mulla on kaksi teiniä kotona ja asumme 200 kilsan etäisyydellä toisistamme. Lasteni vuoksi olen päättänyt, että olen kotona heidän kanssaan joka toinen viikonloppu ja myös ne viikonloput, jolloin isänsä ei isäviikonloppuina huolehdi ja, mikäli tyttären koira tarvitsee huolehtijaa. Miesystävällä on vakityö Helsingissä, mulla taas työjuttuja täällä kauempana.

Olemme kihlattuni kanssa tunteneet nyt noin puolisen vuotta. Tästä ajasta olemme viettäneet noin puolet erillään, puolet yhdessä. Mies järjestää etäpäiviä, minä töitäni niin, että voin välillä olla hänen luonaan. Harrastuksia on myös järjestelty; miesystäväni harrastaa mm. seinorikilpauintia ja haluaa käydä kisoissakin, mutta on järjestellyt niitä, jotta voimme viettää aikaa yhdessä. Koska me molemmat TAHDOMME viettää aikaa yhdessä. Meillä on älyttömän kivaa yhdessä. Huomaan, että koko ajan meistä molemmat tekee enemmän ja enemmän kompromisseja yhteisen ajan hyväksi. Halusta. Ei pakosta eikä väkisin. Kannustamme toisiamme kivoihin juttuihin erillään, mutta silti haluamme olla yhdessä mahdollisimman paljon. Tuntea se henkinen ja fyysinen lämmin läheisyys.

Olet tuntenut miehesi puolisen vuotta, tästä ajasta olette olleet yhdessä 3kk ja olette kihloissa ?! Menittekö kihloihin päivän tuttavuuden vai viikon tuttavuuden jälkeen ? Olet hurmaava pelle.