V
virhekö sekin olisi
Vieras
Onko kenelläkään ollut tällaista tilannetta ja miten tilanne eteni, miten menee nyt?
Eli:
Olemme seurustelleet 7 vuotta, olemme eronneet kolmesti (monista muista (pienistä?) syistä, paitsi rakkaudenpuutteesta) ja nyt mietimme, mitä tehdä seuraavaksi. Kumpikaan ei pääse yli eroistamme, palaamme aina uudelleen yhteen ja vaikka elämme kaukosuhteessa, emme pääse eroon. Kaukosuhde onkin ainakin minulle pahinta ja jos aikoisimme asua yhdessä, minun täytyisi muuttaa miehen luo eikä paikkakunnalla ole minulle töitä. Erittäin pieni kunta, miehellä ei ole mahdollisuutta vaihtaa työtä ainakaan vielä.
Nyt tässä mietimme, jos menisimme naimisiin ja tekisimme lapsen.Sen jälkeen ei yksinkertaisesti voisi enää miettiä asioita. Eli asioiden olisi vain pakko järjestyä jotenkin, muuttaisin sitten sinne tai hän tänne.
Onko jollakin tällaisesta kokemusta?
Minulla alkaa olla aika, että iän puolesta pitäisi jo alkaa kokeilemaan lasta.. Vähintään tyydyttävä/ok olisi suhteemme jatkossa, siis vähintään. En tiedä, mitä tehdä, en ole kiinnostunut muista miehistä lainkaan, enkä voi kuvitella tekeväni lasta jonkun toisen kanssa
Ja elämäni alkaa olla sellaista, että kaipaan jotain pysyvää ja muutosta kaikkeen, lapsi olisi ehkä nyt tervetullut, mutta yksinhuoltajaksi EN halua. Mutta kokemuksia vastaavista tilanteista olen vailla, onhan tämä hieman sellainen järkilapsi -juttu, mutta entäs sitten?
Eli:
Olemme seurustelleet 7 vuotta, olemme eronneet kolmesti (monista muista (pienistä?) syistä, paitsi rakkaudenpuutteesta) ja nyt mietimme, mitä tehdä seuraavaksi. Kumpikaan ei pääse yli eroistamme, palaamme aina uudelleen yhteen ja vaikka elämme kaukosuhteessa, emme pääse eroon. Kaukosuhde onkin ainakin minulle pahinta ja jos aikoisimme asua yhdessä, minun täytyisi muuttaa miehen luo eikä paikkakunnalla ole minulle töitä. Erittäin pieni kunta, miehellä ei ole mahdollisuutta vaihtaa työtä ainakaan vielä.
Nyt tässä mietimme, jos menisimme naimisiin ja tekisimme lapsen.Sen jälkeen ei yksinkertaisesti voisi enää miettiä asioita. Eli asioiden olisi vain pakko järjestyä jotenkin, muuttaisin sitten sinne tai hän tänne.
Onko jollakin tällaisesta kokemusta?
Minulla alkaa olla aika, että iän puolesta pitäisi jo alkaa kokeilemaan lasta.. Vähintään tyydyttävä/ok olisi suhteemme jatkossa, siis vähintään. En tiedä, mitä tehdä, en ole kiinnostunut muista miehistä lainkaan, enkä voi kuvitella tekeväni lasta jonkun toisen kanssa