Kun lääkäri ei suosittele raskautta - kokemuksia?

["aloittaja"]

Sinuna kuitenkin vielä kysyisin toisen lääkärin mielipidettä, koska tuo kuulostaa niin epämääräiseltä. Tiedän kyllä, että ehkä selkeää kyllä tai ei vastausta ei ole olemassakaan, mutta silti yrittäisin sellaista vielä kysellä. Menisin yksityiselle jossa ultrattaisiin ja saisin kysellä rauhassa asiasta. Jos kuitenkin olet jo mielestäsi selkeän vastauksen saanut ja asia on tutkittu ja selitetty sinulle kunnolla niin kyllä se sitten olisi haaveesta luovuttava.

Onko kohtusi siis haavan kohdalta liian ohut? Ja miksi ei voida tehdä hätäsektiota kiinnikkeiden takia? Mitä se siis ihan käytännössä tarkoittaa? Onko sulla nyt haavat miten tehty? Itsellänikin sektioita takana, siksikin kiinnostaa...

Haavan kohdalta nyt kun ei ole raskautta on 0,5cm, haava siisti, ei ole sellaista sahalaitaa joka kertoisi sen olevan varmasti heikko, mutta ei toki takaa että olisi kestäväkään sitä kun ei pysty kuulemma kukaan ennustamaan. Sanoi että jos sahalaita olisi näkynyt niin sitten kieltäisi. Tai jos olisin vanhempi niin kieltäisi, nuorempi kuulemma toipuu paremmin.

Kaksi sektiota molemmat tehty poikkiviillolla bikinirajaan. Ekalla kerralla oli pahempi tulehdus jonka johdosta haava aukaistiin uudestaan, tulehdus ja toinen leikkaus varmaan vaikuttanut että kiinnikkeitä tuli oikeasti paljon ja toisessa sektiossa joutui leikkaa kiinnikkeitä pois ja oli vaativa leikkaus että pääsi nätisti vauvan luokse. Kaikki meni kuitenkin toisessa sektiossa vaikeuksista tai haasteista huolimatta hyvin, kiinnikkeiden määrää ei siis tietenkään etukäteen tiedetty. Ei tulehduksia ja toipuminen ennätysnopeaa. Nyt kun tilanne tiedetään leikattaisiin pystyviillolla jota olisi helppo jatkaa navan yli jos reittiä vauvan luokse ei helposti löytäisi tai saisi viiltoa tarpeeksi isoksi vauvalle.

Toki hätäsektion voisi tehdä mutta se ei pystyisi olemaan yhtä nopea kuin tavallinen hätäsektio ja riski sen liian kauan kestämiseen olisi mahdollisesti melko suuri. Ja kiirreessä osuminen suoleen tai rakkoon olisi melko suuri. Mutta jos kaikki menisi hyvin ja sektion saisi ihan rauhassa tehdä niin todennäköisesti menisi hyvin, mutta kun kukaan ei voi etukäteen tietenkään sitä tietää. Riski silti kiinnikkeiden takia leikata suoleen jolloin tulisi tulehdus ja korjaus ei välttämättä ihan samaan kuntoon sitä saisi ja riski samasta syystä leikata virtsarakkoon mikä ei olisi yhtä paha juttu kuin suoleen leikkaus.

Lääkäri sanoi että voin käydä toisellakin lääkärillä, mutta kehotti valitsemaan lääkärin jolla olisi kokemusta sektioista.

 

["Lissu"]

Mulla on sama suositus, ja kahden lapsen jälkeen, itse en aio enää riskeerata. Mun kohtuni jo vähän repesikin edellisessä synnytyksessä.

Mutta mulle lääkäri sanoi että ehdotonta kieltoa ei ole, mutta jos vielä raskaaksi tulen niin tulen olemaan tarkassa seurannassa, loppuraskaudessa luultavasti vuodelevossa (mahdollisesti osastolla) ja sektio tullaan tekemään reilusti etuajassa. Näihin siis kannattaa varautua.

Ystäväni on saanut kaksi keskosvauvaa aikaisilla viikoilla, ja kyllä heillä on ollut niin vaikea alku elämälleen että sekin jo sai minut päättämään, etten halua samaan ryhtyä tietoisesti. Lisäksi en halua omaa elämääni riskeerata, kaksi lastani tarvitsevat äitiään myös.

Ymmärrän silti ap:n tilanteen enkä tuomitse jos lähdette yrittämään. Mutta kannattaa varautua siihen että jostain rv 30 eteenpäin elätte päivä kerrallaan. Jos saat syntymättättömälle lapselle vakuutuksen, se kannattaa ehdottomasti ottaa.

Ystävälläni oli synnärillä vuodekaverina äiti, joka oli lähtenyt lääkärien kieltoa vastaan vielä yhtä vauvaa hankkimaan. Hyvin se päättyi, mutta lapsi syntyi suunitellulla sektiolla rv 32.

 

["vieras"]

Varmaan harkitsisin adoptiota tuossa tilanteessa..

 

["Lissu"]

Lisään vielä että mulla myös jo edellisessä sektiossa todettiin kiinnikkeitä olevan paljon, ja koska kyseessä oli hätäsektio nin lääkäreillä olisi ollut vähän kiire. Mutta onneksi päättyi hyvin ja lapsi saatiin ajoissa ulos. Silti niitä kiinnikkeitä syntyy joka kerralla lisää, ja niistä minuakin varoiteltiin tämän toisen sektion jälkeen.

Itsekin olisin halunnut enemmän lapsia ja kuopuksen synnyttyä tein luopumista varmaan vuoden tai pari. Ratkaisu olisi silti selvä. Haikealta tuntuu vieläkin, mutta meillä on silti kaksi lasta, mikä sekään ei ole mikään itsestäänselvyys kaikille.

 

[idunnor]

[QUOTE="tuuri";27234270]Surullista että aikuiset ihmiset, vanhemmat, eivät kykene ottamaan vastuuta elämästään. Vaan halujen ja tahtojensa mukaan ovat valmiita ottamaan käsittämättömiä riskejä. Riskejä jotka vaikuttavat mm. heidän olemassa oleviin lapsiiin. VAIN siksi että ei osata antaa asiossa periksi ja ymmärtää että aina ei vaan saa kaikkea mitä haluaa. Tosi surullista.

Kukaan ei haaveesta luopumista helpoksi sano. Ei tietenkään. Mutta kun ihmisellä on elämässä tärkeysjärjestys kohdillaan - ymmärtää miksi näin täytyy tehdä. Ensin ne olemassa olevat, ne tulee kaikessa ensin. EI äidin epätoivoiset haaveet.[/QUOTE]

Mmh... En oikein pysty käsittään tätä sun viestiäsi, ap lähinnä tuulettelee fiiliksiään ja kyselee miten muilla.

Mietin vähän samoja juttuja...

Hirveä vauvakuume päällä. Esikoinen syntyi hätäsektiolla, kuopus kiireisellä (oli suunniteltu, mut suostuin yrittään alatiesynnytystä kun kätilö sanoi sen olevan riskitön ja nopea vaihtoehto, no ei ihan niin mennytkään sitten.).

Mies tässä eniten hysteerinen on ja jos järjellä itsekin ajattelen... Niin ei kolmatta lasta. Riskit on liian isot.

Tuntuu kamalalta joutua hyväksymään, että ei koskaan enää yhtään biologista lasta lisää... :| Haluaisin niin olla vielä raskaana ja saada sen pienen nyytin syliini, seurata hänen kasvuaan...

Onneksi jo on kaksi lasta.

 

["minttu"]

Mun serkku kuoli synnytykseen kuten lapsi myös. Häneltä jäi kolme lasta. Olisi ollut neljäs sektio, oli suositeltu että ei raskautuisi enää. Lopputulos on aika karmaiseva. Mutta kukin tavallaan. Mikä kellekin tärkeää.

Tosin serkkuni tapauksessa, olen ymmärtänyt että kyse oli vahinko raskaudesta ja eivät aborttia halunneet. Olin nuori kun tuo tapahtui, mutta äitini on tilannetta valoittanut.

 

["yks vaan"]

Mä suosittelisin kans sitä toisen lääkärin arviota tilanteeseen.

Lääkäreilläkin on mielipiteitä jotka vaikuttaa heidän suosituksiin. Joidenkin mielestä vaan 2 lasta on tarpeeksi ja pistel

Siksi kävisin toisella lääkärillä, ettei tavallaan turhaan tarvitsisi luopua haaveesta.

Mä olen uskovainen, enkä halua käyttää ehkäisyä, jos ei ole pakko.
Minulla on edessä vastaava tilanne kuin sinulla. Edellisen lapsen jälkeen minulle sannottiin, että voin saada korkeintaa yhden lapsen enää.
Aion kuitenkin kysyä toisenkin lääkärin mielipiteen tilanteesta, sitten kun on ajankohtaista päättää sterilisaatiosta.

 

["tuuri"]

Mmh... En oikein pysty käsittään tätä sun viestiäsi, ap lähinnä tuulettelee fiiliksiään ja kyselee miten muilla.

Mietin vähän samoja juttuja...

Hirveä vauvakuume päällä. Esikoinen syntyi hätäsektiolla, kuopus kiireisellä (oli suunniteltu, mut suostuin yrittään alatiesynnytystä kun kätilö sanoi sen olevan riskitön ja nopea vaihtoehto, no ei ihan niin mennytkään sitten.).

Mies tässä eniten hysteerinen on ja jos järjellä itsekin ajattelen... Niin ei kolmatta lasta. Riskit on liian isot.

Tuntuu kamalalta joutua hyväksymään, että ei koskaan enää yhtään biologista lasta lisää... :| Haluaisin niin olla vielä raskaana ja saada sen pienen nyytin syliini, seurata hänen kasvuaan...

Onneksi jo on kaksi lasta.

Ap ei tuulettele fiiliksiä vaan yrittää saada jonkun sanomaan että ota vaan riksi. Se on ihan jees. Ja kun saa toisenlaisia vastauksia niin se ei kelpaa

 

["sini"]

Minulla oli takana 3 sektiota ja todella arpiset kudokset, paljon kiinnikkeitä ja ohuen ohut kohdunseinä. Tulin kuitenkin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Minullekin oli sanottu, että enempää ei kannattaisia lapsia tehdä. Kuitenkin kun raskaana olin, ei kukaan edes ehdottanut aborttia. Enkä sitä luonnollisesti tehnyt.

Minulle kokeneet lääkärit sanoivat, että hyvinkin ohut kohtu (jopa 0,1mm) kestää kyllä, jos ei kohtu supistele. Toki henkisesti raskausaika oli rankkaa. Ja pienetkin supistelut jännitti. Ensin suunniteltiin että leikataan vk 35, mutta koska kaikki meni niin hyvin, eikä vauvan keuhkot olleet vielä kypsät, annettiin pari kertaa kortisonia, joka vauhdittaa keuhkojen kypsymistä ja leikkaus tehtiin rv 36+5. Lapsi oli iso viikkoihin nähden ja voi muutenkin hyvin. Sain heti vierihoitoon.

Eli meillä meni kaikki hienosti.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Lissu";27234330]Lisään vielä että mulla myös jo edellisessä sektiossa todettiin kiinnikkeitä olevan paljon, ja koska kyseessä oli hätäsektio nin lääkäreillä olisi ollut vähän kiire. Mutta onneksi päättyi hyvin ja lapsi saatiin ajoissa ulos. Silti niitä kiinnikkeitä syntyy joka kerralla lisää, ja niistä minuakin varoiteltiin tämän toisen sektion jälkeen.

Itsekin olisin halunnut enemmän lapsia ja kuopuksen synnyttyä tein luopumista varmaan vuoden tai pari. Ratkaisu olisi silti selvä. Haikealta tuntuu vieläkin, mutta meillä on silti kaksi lasta, mikä sekään ei ole mikään itsestäänselvyys kaikille.[/QUOTE]

Itsekkin todennäköisesti luovun haaveesta, koska vaikeinta on tehdä se päätös. Jollain tasolla toivoisin että kävisikin vahinko niin asia päätettäisiin puolestani.
Se tunne että jotain puuttuu on vaan todella vahva. Ja tiedän että olen todella onnekas kun meillä jo noi kaksi on.

Ehdotonta kieltoa ei siis mullekkaan annettu, vahva suositus vain.

Olen tehnyt luopumistyötä mielessäni kyllä, mutta nyt aloin miettimään lastemme vauvatavaroista ja vaatteista luopumista niin mieskin sanoi että ei vielä kannata. Mä siis toivon lasta enemmän kuin mies mutta mieskään ei vielä lopullista päätöstä halua tehdä. Olen kyllä ajatellut mielessäni että jos tilanne on vielä tämä 2 vuoden päästä niin menen hankkimaan sterilisaation niin päätös on lopullinen ja ei tarvi enää pähkäillä, mutta olen siis kuitenkin itselleni tuon 2 vuotta vielä lisää miettimisaikaa antanut.

Kiitos paljon viesteistäsi

 

[idunnor]

[QUOTE="tuuri";27234363]Ap ei tuulettele fiiliksiä vaan yrittää saada jonkun sanomaan että ota vaan riksi. Se on ihan jees. Ja kun saa toisenlaisia vastauksia niin se ei kelpaa[/QUOTE]

En mä nää tuota aloitusta noin, sori.

Kyl muakin kiinnostaa tähän ketjuun tulevat vastaukset, onko jollain mennyt kaikesta huolimatta hyvin jne!

Tuskin ap mitään päätöksiä tekee tämän ketjun perusteella, vaan suuntaa esim toiselle lääkärille kysymään mielipidettä. Niin ainakin mä tekisin. En luottaisi vain yhden arvioon.

 

[idunnor]

[QUOTE="aloittaja";27234374]Itsekkin todennäköisesti luovun haaveesta, koska vaikeinta on tehdä se päätös. Jollain tasolla toivoisin että kävisikin vahinko niin asia päätettäisiin puolestani.
Se tunne että jotain puuttuu on vaan todella vahva. Ja tiedän että olen todella onnekas kun meillä jo noi kaksi on.

Ehdotonta kieltoa ei siis mullekkaan annettu, vahva suositus vain.

Olen tehnyt luopumistyötä mielessäni kyllä, mutta nyt aloin miettimään lastemme vauvatavaroista ja vaatteista luopumista niin mieskin sanoi että ei vielä kannata. Mä siis toivon lasta enemmän kuin mies mutta mieskään ei vielä lopullista päätöstä halua tehdä. Olen kyllä ajatellut mielessäni että jos tilanne on vielä tämä 2 vuoden päästä niin menen hankkimaan sterilisaation niin päätös on lopullinen ja ei tarvi enää pähkäillä, mutta olen siis kuitenkin itselleni tuon 2 vuotta vielä lisää miettimisaikaa antanut.

Kiitos paljon viesteistäsi [/QUOTE]

Mä oon täs luopunut monista vauvantavaroista kun kaverin avoke synnytti vauvan, teki ihan järkyn pahaa luopua joistain vaatteista! Suljin silmät ja tungin ne pussiin. Tuntui, että tuli realistisemmaks se, että ei enää kolmatta, kun pystyin tekemään tuon. Joskin säästin niitä ihanimpia vaatteita, yhdestä bodysta pidän varmaan kiinni kynsin ja hampain. Kamalaa

 

["Lissu"]

En mä nää tuota aloitusta noin, sori.

Kyl muakin kiinnostaa tähän ketjuun tulevat vastaukset, onko jollain mennyt kaikesta huolimatta hyvin jne!

Tuskin ap mitään päätöksiä tekee tämän ketjun perusteella, vaan suuntaa esim toiselle lääkärille kysymään mielipidettä. Niin ainakin mä tekisin. En luottaisi vain yhden arvioon.

Mä kysyin myös kaikkiaan kolmelta lääkäriltä... kahdelta leikkaavan lääkärin lisäksi siis. Gynekäyntien yhteydessä pyysin lukemaan synnytyskertomuksen, ultraamaan kohdun ja kertomaan mielipiteensä. Mun kohdalla se näytti olevan kaikkien lääkärien kohdalla sama - ei ehdotonta kieltoa, mutta raskautta ei myöskään voi suositella, riskejä on paljon ja vauva tulisi syntymään todennäköisesti reippaasti keskosena.

 

["Mitä"]

Hei ap. Oletko kuullut lääkärin arvion silloin 3,5 vuotta sitten synnytyssalissa. Miten olisi uusi arvio tilanteesta ja kohdun nykyisestä kunnosta (vai kerroitko tämän jo jossakin?).

Yhdelle mun tutulle oli tehty kahdelle ekalle lapselle sektio samoilla syillä kun sulle. Nyt sai kolmannen lapsen, myös suunnitellulla sektiolla. Eikä ole kuuleman mukaan estettä hankkia neljättä lasta, myös sektiolla. Toisen ja kolmannen lapsen välissä on tosin paljon vuosia, n. 15. Ennen kolmatta raskautta kävivät tarkistuttamassa kohdun kunnon. Kolmas raskaus meni hyvin ja on sektiosta toipunut hyvin.

 

[idunnor]

[QUOTE="Lissu";27234389]Mä kysyin myös kaikkiaan kolmelta lääkäriltä... kahdelta leikkaavan lääkärin lisäksi siis. Gynekäyntien yhteydessä pyysin lukemaan synnytyskertomuksen, ultraamaan kohdun ja kertomaan mielipiteensä. Mun kohdalla se näytti olevan kaikkien lääkärien kohdalla sama - ei ehdotonta kieltoa, mutta raskautta ei myöskään voi suositella, riskejä on paljon ja vauva tulisi syntymään todennäköisesti reippaasti keskosena.[/QUOTE]

Jep, tuota just tarkoitin.
Jos kolmekin lääkäriä sanoo samaa, niin silloin ei paljoa jää tilaa arpomiselle, että "Jos kuitenkin...".

 

["aloittaja"]

Mmh... En oikein pysty käsittään tätä sun viestiäsi, ap lähinnä tuulettelee fiiliksiään ja kyselee miten muilla.

Mietin vähän samoja juttuja...

Hirveä vauvakuume päällä. Esikoinen syntyi hätäsektiolla, kuopus kiireisellä (oli suunniteltu, mut suostuin yrittään alatiesynnytystä kun kätilö sanoi sen olevan riskitön ja nopea vaihtoehto, no ei ihan niin mennytkään sitten.).

Mies tässä eniten hysteerinen on ja jos järjellä itsekin ajattelen... Niin ei kolmatta lasta. Riskit on liian isot.

Tuntuu kamalalta joutua hyväksymään, että ei koskaan enää yhtään biologista lasta lisää... :| Haluaisin niin olla vielä raskaana ja saada sen pienen nyytin syliini, seurata hänen kasvuaan...

Onneksi jo on kaksi lasta.

Kiitos ymmärryksestä.

Juurikin toi mitä kirjoitit että on kamala hyväksyä että ei enää yhtään biologista lasta saisi, on päällimmäinen tunteeni. Mäkin olen "vasta" 27vuotias ja tässä iässä jo tässä tilanteessa. Ja kuulla kaikilta että sä olet vielä nuori jne. Mutta kun ei se ikä tähän nyt auta vaikka olisi kuinka nuori...

Ja vaikka lähes kuollakseni raskaaksi haluaisin tulla niin ei se tarkoita että enää tulisin. Mutta päätöksen teko on vaikeaa ja raskasta.

Ja tosiaan, onneksi on jo kaksi lasta.

Mulla muuten toinen tilanne ton toisen sektion kanssa, itse halusin yrittää alakautta mutta ei annettu ja jälkikäteen järjellä aatellen oikea päätös oli. On alan ammattilaisilla hyvin erilaisia mielipiteitä. Ja mistä tietää mikä on se oikea?

 

[idunnor]

[QUOTE="aloittaja";27234416]Kiitos ymmärryksestä.

Juurikin toi mitä kirjoitit että on kamala hyväksyä että ei enää yhtään biologista lasta saisi, on päällimmäinen tunteeni. Mäkin olen "vasta" 27vuotias ja tässä iässä jo tässä tilanteessa. Ja kuulla kaikilta että sä olet vielä nuori jne. Mutta kun ei se ikä tähän nyt auta vaikka olisi kuinka nuori...

Ja vaikka lähes kuollakseni raskaaksi haluaisin tulla niin ei se tarkoita että enää tulisin. Mutta päätöksen teko on vaikeaa ja raskasta.

Ja tosiaan, onneksi on jo kaksi lasta.

Mulla muuten toinen tilanne ton toisen sektion kanssa, itse halusin yrittää alakautta mutta ei annettu ja jälkikäteen järjellä aatellen oikea päätös oli. On alan ammattilaisilla hyvin erilaisia mielipiteitä. Ja mistä tietää mikä on se oikea?[/QUOTE]

Mullakin ikää vasta 26v. Kovin karulta tuntuu niin lopullinen asia jo nyt.

Etenkin kun lääketiede menee kokoajan eteenpäin, tulee uusia tutkimuksia ja suosituksia niin mielipiteet eroaa tässäkin asiassa, siks kannattaakin tosiaan mahdollisuuksien mukaan kysellä useammalta lääkäriltä.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Mitä";27234398]Hei ap. Oletko kuullut lääkärin arvion silloin 3,5 vuotta sitten synnytyssalissa. Miten olisi uusi arvio tilanteesta ja kohdun nykyisestä kunnosta (vai kerroitko tämän jo jossakin?).

Yhdelle mun tutulle oli tehty kahdelle ekalle lapselle sektio samoilla syillä kun sulle. Nyt sai kolmannen lapsen, myös suunnitellulla sektiolla. Eikä ole kuuleman mukaan estettä hankkia neljättä lasta, myös sektiolla. Toisen ja kolmannen lapsen välissä on tosin paljon vuosia, n. 15. Ennen kolmatta raskautta kävivät tarkistuttamassa kohdun kunnon. Kolmas raskaus meni hyvin ja on sektiosta toipunut hyvin.[/QUOTE]

Kyllä leikannut lääkäri kertoi tilanteen heti sektion jälkeen siinä synnytyskeskustelussa (tai mikä lie keskustelu oli). Ja kun sektiosta oli kulunut vuosi kävin ekan kerran lääkärillä keskustelemassa ja ultrassa ja silloin oli sama leikannut lääkäri. Nyt kävin eri sairaalassa ja eri lääkärillä. Ja nämä kaksi lääkäriä sanoneet että ei kieltoa mutta ei suositustakaan, leikannut lääkäri ei yhtä vahvasti kuin tämä toinen ja antoi enemmän toivoa raskaudesta mutta tavallaan kai sisältö sama.

Ja siis mulla on kuulemma poikkeuksellisen vaikea kiinniketilanne. Ja mulle lääkäri sanoi että tilanne ei muutu vaikka odottaisin vuosia eteen päin, päin vastoin jos "pakko" on niin mielummin nuorempana.

 

["aloittaja"]

Mullakin ikää vasta 26v. Kovin karulta tuntuu niin lopullinen asia jo nyt.

Etenkin kun lääketiede menee kokoajan eteenpäin, tulee uusia tutkimuksia ja suosituksia niin mielipiteet eroaa tässäkin asiassa, siks kannattaakin tosiaan mahdollisuuksien mukaan kysellä useammalta lääkäriltä.

En kenellekkään tätä omaa tilannetta toivo mutta toisaalta tuntuu helpottavalta kun ei ole ainoa. Ehkä ajatus että joku oikeasti ymmärtää on helpottava Hyvin samassa tilanteessa kun kaikin puolin tunnutaan olevan.

 

[åqwer]

En laittaisi omaa henkeäni noin suureen riskin alle kun sinulla kuitenkin on kaksi lasta. Entä jos kuolet siihen niin pienet lapet jäävät ilman äitiä.

 

["Minttu"]

Minulla on tilanne, että endometrioosin (ja tästä johtuvien leikkausten vuoksi) on erittäin paljon kiinnikkeitä eikä raskautta suositeltu, muttei ehdottomasti kiellettykään. Mietin paljon sitä, että kaikkihan voisi mennä myös ihan hyvin. Ehkä jopa todennäköisesti kaikki menisi ok, mutta riskit vain ovat suuremmat, jos kiireelliseen sektioon jouduttaisiin. Kun pari koeputkihedelmöitystä ei onnistunut, niin jätin homman sikseen ja nyt odotamme kotimaasta adoptiolasta. Nyt tämä tuntuu täysin oikealta ratkaisulta. Tämän suurempaa viisautta ei ole, mutta kirjoittelin omia kokemuksiani ja jaksamista toivottelen!!

 

["Mitä"]

Ok ap. Tilanteet ovat aina niin yksilöllisiä. Mun kaverille oli kerrottu, että tuo pitkä aika raskauksien välillä oli antanut kohdulle reippaasti aikaa parantua. Kiinnikkeistä en muista että oltaisiin keskusteltu.

Ja tyhmän kysymys: voiko kiinnikkeitä poistaa (ei varmaankaan, olisihan siitä jo puhuttu sinulle).

Ikävä tilanne sinulla, jaksamista!

 

[poika04]

[QUOTE="aloittaja";27234177]Mä en kaipaa tän enempää moralisointia. Muiden kokemuksia olisin toivonut kuulevani. Enkä oikeasti usko kenenkään ymmärtävän tilannettamme jos ei omaa kokemusta ole.[/QUOTE]

Mulla on kanssa samainen tilanne, että kohtu ei kestä enää täysiaikaista raskautta. Sektio olisi minulle riski ja sitä en halua ottaa koska minulla on jo kaksi mailman ihaninta lasta. . Meillä on perheessä sijoituslapsi, joka on vauva.

Takana myös keskenmenoja

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Minttu";27234456]Minulla on tilanne, että endometrioosin (ja tästä johtuvien leikkausten vuoksi) on erittäin paljon kiinnikkeitä eikä raskautta suositeltu, muttei ehdottomasti kiellettykään. Mietin paljon sitä, että kaikkihan voisi mennä myös ihan hyvin. Ehkä jopa todennäköisesti kaikki menisi ok, mutta riskit vain ovat suuremmat, jos kiireelliseen sektioon jouduttaisiin. Kun pari koeputkihedelmöitystä ei onnistunut, niin jätin homman sikseen ja nyt odotamme kotimaasta adoptiolasta. Nyt tämä tuntuu täysin oikealta ratkaisulta. Tämän suurempaa viisautta ei ole, mutta kirjoittelin omia kokemuksiani ja jaksamista toivottelen!![/QUOTE]

Kiitos! Varmasti oikea ratkaisu. Toivottavasti saatte lapsen pian <3

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Mitä";27234457]Ok ap. Tilanteet ovat aina niin yksilöllisiä. Mun kaverille oli kerrottu, että tuo pitkä aika raskauksien välillä oli antanut kohdulle reippaasti aikaa parantua. Kiinnikkeistä en muista että oltaisiin keskusteltu.

Ja tyhmän kysymys: voiko kiinnikkeitä poistaa (ei varmaankaan, olisihan siitä jo puhuttu sinulle).

Ikävä tilanne sinulla, jaksamista![/QUOTE]

Multa leikattiin edellisessä sektiossa niitä kiinnikkeitä pois, mutta uusia on varmasti tullut, sitä kuinka paljon ei tiedä.