Ei yhdessä, ei erillään.. Mites ois lapsi?

[virhekö sekin olisi]

Onko kenelläkään ollut tällaista tilannetta ja miten tilanne eteni, miten menee nyt?

Eli:
Olemme seurustelleet 7 vuotta, olemme eronneet kolmesti (monista muista (pienistä?) syistä, paitsi rakkaudenpuutteesta) ja nyt mietimme, mitä tehdä seuraavaksi. Kumpikaan ei pääse yli eroistamme, palaamme aina uudelleen yhteen ja vaikka elämme kaukosuhteessa, emme pääse eroon. Kaukosuhde onkin ainakin minulle pahinta ja jos aikoisimme asua yhdessä, minun täytyisi muuttaa miehen luo eikä paikkakunnalla ole minulle töitä. Erittäin pieni kunta, miehellä ei ole mahdollisuutta vaihtaa työtä ainakaan vielä.

Nyt tässä mietimme, jos menisimme naimisiin ja tekisimme lapsen.Sen jälkeen ei yksinkertaisesti voisi enää miettiä asioita. Eli asioiden olisi vain pakko järjestyä jotenkin, muuttaisin sitten sinne tai hän tänne.
Onko jollakin tällaisesta kokemusta?

Minulla alkaa olla aika, että iän puolesta pitäisi jo alkaa kokeilemaan lasta.. Vähintään tyydyttävä/ok olisi suhteemme jatkossa, siis vähintään. En tiedä, mitä tehdä, en ole kiinnostunut muista miehistä lainkaan, enkä voi kuvitella tekeväni lasta jonkun toisen kanssa Ja elämäni alkaa olla sellaista, että kaipaan jotain pysyvää ja muutosta kaikkeen, lapsi olisi ehkä nyt tervetullut, mutta yksinhuoltajaksi EN halua. Mutta kokemuksia vastaavista tilanteista olen vailla, onhan tämä hieman sellainen järkilapsi -juttu, mutta entäs sitten?

 

[ansarikukka]

Miettikää mistä syistä olette eronneet ja poistuvatko nuo syyt sillä että teette lapsen.

Itse uskon siihen, että jos rakkautta riittää oikeasti molemmilla, niin pienet töyssyt eivät tuki tietä. Toisaalta jos olette eronneet pienistä syistä, niin riittääkö sitä rakkautta oikeasti?

 

[yksi mielipide vaan]

No en mä kyllä lasta tuohon tilanteeseen tekis. Se vasta ne asiat sotkeekin jos suhde ei ole kunnossa alunalkaen. Kokeilkaa nyt vaikka sitä yhteenmuuttoa ja menkää naimisiin jos haluatte mutta ei lasta vielä, ei ennen kuin olette varmoja mitä haluatte toisiltanne/elämiltänne!

 

[o_0]

no yksinhuoltaja susta tod. näk tuon miehen kanssa tulee. Naimisiin meno ja lapsi ei ole mikään pelastus suhteelle, huomaa jottei sulla lasta oo kun noin naiviisti ajattelet. Se lapsi vie niin paljon sun energiaa ja vaatii huomiota jotta et sä siinä sivus jaksa takuta jonkun miehen kans kenen kans oot ennemminkin huomannut jotta juttu ei toimi niin ei se tuu toimiin jatkossakaan. sorry.

 

["eee"]

Kuulostaa ihan sairaalta touhulta.

 

["aloittaja"]

No mites sitten se, etten jaksa kiinnostua muista ihmisistä? En vain ole kiinnostunut, vaikka juttu kulkisi, niin tuntuu liian raskaalta ajatukselta alkaa tutustua johonkin toiseen (olen sen verran yksinäinen susi, etten jaksa muita ihmisiä "liikaa") ja sellaiselta väkinäiseltä.. Ei vain kiinnosta.
Tämä mies on tuttu ja turvallinen..

 

["vieras"]

Kyllä teidän on ensin haluttava yhdessä asumista tarpeeksi ja muutenkin lopullista sitoutumista ja vasta sitten lasta. Lapsi ei teitä yhdessä pitä eikä ole lapselle oikein tehdä häntä sellaiseksi.

 

[nnnjj]

ensin meni 3-vuotta ettei tiedetty ollako vai eikö olla välimatkan takia. Sitten päätettiin olla yhdessä. oltuamme 3vuotta yhdessä tulin raskaaksi(ei suunnitellusti). Meille tuli lapsi ja asuttiin edelleenkin erillämme vaikka olimme yhdessä koska en halunnut muuttaa miehen paikkakunnalle. Miehellä kaiken näköisiä syitä miksei voinut tänne muuttaa. nyt lapsen syntymästä on pari vuotta ja nyt muutetaan yhteen. minä tietty jouduin muuttamaan miehen luo kun ei nähtävästi mikään muu käy. ei minullakaan sielä olisi työpaikkaa, ei ystäviä eikä mitään..

 

["aloittaja"]

Lisää kokemuksia ja ajatuksia? Tämä on ehkä hieman ilmaan heitetty ajatus vain, mutta päivä päivältä ajattelen tuota enemmän..

 

["vieras"]

Johan on ihmeellinen ajatuskuvio sulla. Mä en missään nimessä tekisi tuohon lasta, miten se lapsi tuon ratkaisisi jos ette nyt pysty ratkaisemaan? Lapsi tuohon voi erottaa teidät lopullisesti, lapsi ei ole mikään laastari.
Menkää nyt ensin yksiin, siinä on mahdollisuus testata homman toimivuutta ensin.
Anteeksi nyt mutta tosiaan ihme jahkailua teillä, kun mikään asia ei ole selvillä.

 

["Moona"]

Lapsen tulo kyllä kärjistää mahdolliset kriisit, eli jos olette eronneet useasti jo aiemminkin, niin erittäin todennäköisesti tulette eroamaan lapsen tultua. Etenkin kun teille yhdessä asuminenkin on uusi asia. Lapsellekin tuo tilanne (erittäin todennäköinen ero) tulisi olemaan raskas. Harkitsehan vielä.