Ei tule mitään ton teinin kanssa (:

Keittiönoita ja Mureena.
oottehan te vieläkin tällä palstalla sitten kun mun lapset tulee teini-ikään, jooko? (esikoinen on nyt 5v, että hiukan menee vielä aikaa... ) Sen verran selväjärkisiä ja loogisia kommentteja teillä, että viisauttanne kaivataan myös tulevaisuudessa!

En kyllä ollut ajatellut miltei kuuskymppiseksi palstalla keikkua

Älähän sano! Minulla siihen enää viitisen vuotta ja sitten eläkkeelle pian niin aikaa on. Kuopuskin varmaan jo muuttanut silloin kotoa.

 

Älähän sano! Minulla siihen enää viitisen vuotta ja sitten eläkkeelle pian niin aikaa on. Kuopuskin varmaan jo muuttanut silloin kotoa.

Niin, ei sitä tietysti tiedä

 

En kyllä ollut ajatellut miltei kuuskymppiseksi palstalla keikkua

No höpsis, tässä ei ole ikärajoitteita!

 

Jos teille on edes jonkinlainen keskustelu yhteys ja jotain yhteisiä sääntöjä niin niidenpohjalta sitten. Esim. on ihan turha yks kaks keksiä kotiin tulo aikoja jos ei niitä aiemmin ole ollut. Muista myös palkita ja antaa sitä liikkuma varaa ja päätös valtaa. Älä ainakaan luovuta.

Meillä on ennen ollut tiukatkin säännöt ja rajat. Sitäkin olen miettinyt, että onko rajat olleet liian tiukat ja sen vuoksi niin paljon uhittelee niitä. On siis vieläkin kotiintuloajat jne, mutta haluaisi tulla ja mennä miten lystää.

Nyt on sellainen olo, että tekisi mieleni luovuttaa

:/

mulla on kolme vuotta nuorempi pikkusisko. Hänelle oli aina vaikea käsittää miksi ei saa tehdä sitä mitä minä, kolme vuotta vanhempi.

Meillä oli kotiintuloajat, rajat ja säännöt. Minä joka olin asiallisesti ja noudatin niitä, sain nopeasti niihin joustoa ja löysyyttä. Ilmoitin mihin menin ja koska tulen. Enkä muutenkaan hyppinyt nenille.

Pikkusiskoni oli ihan eri maata. Meni missä huvitti, ei viitsinyt koulussa istua, kännäsi, pyöri ihme piireissä. Ja kapinoi rajoja ja kotiintuloaikoja vastaan. Mutta koska ei niitä noudattanut, ei niistä myöskään joustoa riittänyt.

Meillä ei myöskään koskaan painostettu esim. koulunkäyntiin millään pakkoluettamisella tms. Vanhempani tekivät hyvin selväksi että olen itse vastuussa koulumenestyksestäni ja siitä, mihin se kantaa tai minkälaisia vaikutuksia huonosti käydyllä koululla on. Että jos ei koulunkäynti kiinnosta, voi syyttää vain itseään siitä ettei löydä myöskään työpaikkaa jne.

En tiedä auttaisiko teidän tapauksessanne se että pöytä pyyhitään puhtaaksi, tehdään keskustellen pelisäännöt selväksi ja myös rangaistukset/palkkiot siitä kun yhteisiä sääntöjä noudatetaan. Niin että teini saa myös sanoa mielipiteensä asioihin ja omalla osallaan vaikuttaa yhdessä laadittaviin sääntöihin.

 

minusta on äärimmäisen tyhmää ja lapsellista sanoa että peli on menetetty eikä mitään ole tehtävissä, jos kyseessä on 14-v. mitään ei ole menetetty! kaikki voi vielä kääntyä paremmaksi vaikka vasta silloin kun pahimmat hormonimyrskyt on ohi.
suurempi työ voi siinä olla kuin 5-v kanssa mutta käsiään ei saa nostaa pystyyn, vaikka tosiaan noitten murkkujen kans tekis mieli tehdä

 

No mites tämä päättyi? Nousiko poika sängystä? B)

 

Halaa lastasi, joka päivä. Aluksi vaikka puoli väkisin.

 

Ihmettelen koulun löperöä poissaolojen seuraamista ja selvittelyä. Ei poissaolovihkoja eikä opettaja puutu lintsaamiseen. Yritä nyt ehdottomasti soittaa kuraattorille uudestaan.
Pojalle löisin faktat pöytään ihan asiallisesti. Koulussa on käytävä ja jos se ei kotoa käsin onnistu, niin sitten on pakko miettiä, voiko lapsi asua kotona. Sanoisin lapselle, että haluan hänen parastaan ja että olen hänestä huolissani. Kysyisin myös lapsen näkemystä siitä, onko hän tyytyväinen elämäänsä ja koulunkäyntiinsä ja jos ei, mitä asialle hänen mielestään voisi tehdä. Olisi todellinen karhunpalvelus lapselle vain luovuttaa ja antaa olla. Kaikki kivet on käännettävä ja kaikki mahdollinen apu haettava.

 

Mustakin olisi kiinnostavaa tietää miten kävi? Saitko ap edes jonkinlaisen keskustelu yhteyden? Jos opettavasta ei tunnu olevan apua, niin soita rehtorille ja sovi hänen kanssaan että mistä määrästä lintsausta jää luokalle ja sitten toimitat sen teinille kirjallisena Luulis pikkuhiljaa kiinnostavan sängystä nouseminen?

 

minusta on äärimmäisen tyhmää ja lapsellista sanoa että peli on menetetty eikä mitään ole tehtävissä, jos kyseessä on 14-v. mitään ei ole menetetty! kaikki voi vielä kääntyä paremmaksi vaikka vasta silloin kun pahimmat hormonimyrskyt on ohi.
suurempi työ voi siinä olla kuin 5-v kanssa mutta käsiään ei saa nostaa pystyyn, vaikka tosiaan noitten murkkujen kans tekis mieli tehdä

Et sinä välittävänä ja rakastavana vanhempana voi nostaa käsiäsi pystyyn nuorempien etkä murkun kanssa.
Peli on menetetty hetkeksi, ellei puheyhteyttä mutta voi sen rakentaa vielä uudelleen sopimalla, keskustelemalla, olemalla ystävällinen sille kuohuissa elävälle murkulleen. Jokainen voi muistella millaista itsellä oli, vartalo muutt6uu ja kaikki niin uutta ja outoa, vaikka olisi helpompikin nuori.
Rajat ja rakkaus, perheen säännöt kuinka meillä ollaan mutta kuitenkin nuortakin kunnioittaen. Muillahan aina on asiat olevinaan paremmin mutta jos säännöt, sopivat luodaan yhdessä niin niillä mennään. Nuoret ovat vastuuntuntoisia ja oikeudenmukaisia mutta täytyy muistaa olla itsekin.

 

Halaa lastasi, joka päivä. Aluksi vaikka puoli väkisin.

Siinä on hyvä ohje, halaus. Poikien kanssa voi vaikka painia kun hekin läheisyyttä kaipaavat. Nytkin ranteet mustelmilla kun helposti lääkkeestä johtuen tulee mutta oli se taas sen arvosta. Kyllä vielä 15veetä silitän, kutitan ja raavin joka ilta nukkumaan mennessään ja hyvät yöt sanotaan Niin ollut isommillakin. Se on poikien hellyyttä.
Pikkuveljelle olivat aikoinaan niin ihania nuo isot lapset murkkuina. Olevinaan jo niin iso mutta kummasti pystyi hempeillä pienelle. Varmaankin teki ihan hyvää.
Hellyys, halaus, poskesta hipaisu on tärkeää vielä sille murkullekin. Puhe menee jos siihen opittu pienestä pitäen. Lastakin kuullaan missä voi ja kysytään ainakin mielipidettä.

 

No mites tämä päättyi? Nousiko poika sängystä? B)

Sama kiinnostaisi. Silititkö ja veit aamupalan ja pystyitte puhumaan tai edes alkua sille. Pojalta soitto kouluun.

 

Huomenta!
Kuinkas teidän tämä aamu on alkanut?
Toivottavasti mukavemmin kun eilen =)

 

Nostetaas, jos äiti olis paikalla...

 

Nostetaas, jos äiti olis paikalla...

 

Juu, asia on vielä kesken. Jotain vähän puhuttiin pojan kanssa, mutta poika on mua sanavalmiimpi ja mun pitää välillä miettiä ja jutella tänään taas lisää. Kuraattorin sain kiinni ja huomenna juttelee pojan kanssa.

 

Juu, asia on vielä kesken. Jotain vähän puhuttiin pojan kanssa, mutta poika on mua sanavalmiimpi ja mun pitää välillä miettiä ja jutella tänään taas lisää. Kuraattorin sain kiinni ja huomenna juttelee pojan kanssa.

Hienoa Alkuun olette jo päässeet.

Lisäys: Ja tuohon sanavalmiuteen....sille teinille voi ihans uoraan sanoa, että "tässää iässä taidan tarvita nyt vähän lisää aikaa asian miettimiseen"

 

Juu, asia on vielä kesken. Jotain vähän puhuttiin pojan kanssa, mutta poika on mua sanavalmiimpi ja mun pitää välillä miettiä ja jutella tänään taas lisää. Kuraattorin sain kiinni ja huomenna juttelee pojan kanssa.

Hienoa Alkuun olette jo päässeet.

Lisäys: Ja tuohon sanavalmiuteen....sille teinille voi ihans uoraan sanoa, että "tässää iässä taidan tarvita nyt vähän lisää aikaa asian miettimiseen"

Kiitti vinkistä ja tuesta muutenkin. Esikoisen kanssa kun on monesti vähän jälkijunassa eikä tiedä mitä tehdä/sanoa.

 

Kiva että olette päässeet alkuun =) Toivottavasti kuraattorin kanssa puhumisesta on jotain apua.

 

Itselläni oli tosi paha murrosikä....varastelin joka paikasta, valehtelin, tein salaa vaikka mitä, tein kaiken mikä oli kiellettyä ja jokaista auktoriteettiä vastustin, värjäsin hiukset salaa lähes valkoisiksi (tukka oli musta alunperin) ja tämän jälkeen parin vko päästä taas salaa siniseksi jne. Uhkasin tehdä itsemurhan ja kiroilin ja raivosin. Jäin pelikoukkuun (pelikoneisiin) ja varastin tämän takia vain lisää ja lisää jne jne...tämä lista on loputon!

Niin vain rauhoituin, kun ikää karttui ja ne pahimmat vuodet oli 14-16 välillä. Viimeinen niitti tilanteeseeni oli, kun oma isäni jota aina kunnioitin kaikesta uhmailusta huolimatta (äitiäni en kunnioittanut lainkaan (hän oli kanssani aivan helisemässä ja käyttäytyi hysteerisesti ja itki,kiljui ja raivosi aina) jutteli kanssani pitkän keskustelun niin kuin aikuinen aikuiselle ja sanoi tehneensä nyt lopullisen päätöksen kanssani eli jos käytös ei kahdessa viikossa muutu oleellisesti parempaan enkä noudata talon/koulun yms. sääntöjä niin minut lähetetään ensin psykiatrille terapiaan ja sen jälkeen kasvatuskotiin. Ja isäni oli ottanut näihin tahoihin jo ihan oikeasti yhteyttä ja ikään kuin varalta varannut paikan molempiin. Tämä oli se joka sai minut lopulta OIKEASTI miettimään tekosiani ja käytöstäni ja päätin muuttua....ja siihen se teinikapina loppui.

 

Tuosta koulunkäynnistä: painota pojalle että hän käy koulua itsensä takia, ei sinun takiasi. Jos hän haluaa olla työtön luuseri niin voi jatkaa noin (mutta ei sinun kustantamana ), jos hän haluaa saada työtä ja rahaa kaikeen kivaan niin on hoidettava koulu hyvin. Voit lisätä että kadunlakaisijakin tarvitsee nykyään koulutuksen.

Tuo yhteydenotto kuraattoriin on varmaan hyvä juttu, poika näkee että olet tosissasi kun haet ulkopuolista apua.

Tsemppiä! Minulla on vielä kaksi teiniä koettavana ennen kuin olen työni tehnyt, saa nähdä kuis käy, poika on 13 ja tyttö täyttää 10 ja ovet paukkuu välillä.

 

Meillä on samanikäinen poika. Ennen oli tosi kiltti, siis äärettömän kiltti. Nyt kun siirtyi seiskalle niin eri ääni kellossa. Joka asiasta vänkää vastaan, ovet paukkuvat. Moneen asiaan vastaus on "onks välii?". Eihän tuo puhu enää asioistaan mitään, tiuskii vain. En olisi kuvitellut, että meillä asiat joskus menevät näin. Koulun hoitaa vielä suht hyvin, mutta vapaa-aikaa viettäisi vain kavereiden kanssa ties missä luntustellen. Ruoka-ajoista ei välitä - kylmää ruokaa on tarjolla tai ei mitään, jos ei tule perheen kanssa samaan aikaan syömään.

Ymmärrän siis hyvin tunteesi ja olen hengessä mukana. Kai me joskus nauretaan vielä näille asioille, vaikka nyt ei naurata, kun tuo jurottaja karjuu huoneessaan ;-D

 

Juu mulla 17v lukiolainen, ollut jo pari vuotta helppo. Tuossa 12-15v oli paha suustaan ja sai raivareita, mutta muuten ok.
On 14v joka on helppo.
Ja ysiluokkalainen,joka tavallaan on helppo, mutta NIIN mustavalkoinen maailma, näsäviisas ja kaikkitietävä. Koulu menee ok, mutta jos opettaja kerrankin on erimieltä mun "prinsessan" kanssa niin siitä alkaen ei tee mitään mitä pitäis. Ei oikeastaa häiritse eikä pinnaa, mutta tekee tunnilla omiaan, ei vastaa, meikkailee ja jos ope sanoo jotein, vastaa ettei kiinnosta ja mitäs vihaat mua. Kotona sama meno, ei kiinosta, ei tartte osata, mitä välii. En saa siihen mitään otetta vaikka miten kauniisti tai rumasti puhuisin. Kaikki on ihan sama ja ei kait oo multa pois, hän hoitaa asiansa niin kun tykkää. Voi huokaus.... Tänään just soitti yksi ope joka oli koittanut jutella, lapseni vastannut mitäs se sulta on pois jos en tee, et musta kuitenkaan tykkää.
Ja kotonakin kyllä tykätään ja sanotaankin se.

 

ei niita teineja ymmarra ei,,, mutta jaksettava on vaikka tuntuu silta etta paataan paukuttaa vaan seinaan,, :hug:

 

Tuosta koulunkäynnistä: painota pojalle että hän käy koulua itsensä takia, ei sinun takiasi. Jos hän haluaa olla työtön luuseri niin voi jatkaa noin (mutta ei sinun kustantamana ), jos hän haluaa saada työtä ja rahaa kaikeen kivaan niin on hoidettava koulu hyvin. Voit lisätä että kadunlakaisijakin tarvitsee nykyään koulutuksen.

Mun kuopuksella yksi ratkaiseva asia taisi olla kesäduuni 15 veenä, kun lapioi sementtiä . Aamuherätys oli klo 5, jotta oli klo 6 työmaalla. Urakkahommaa, joten välillä lapioi sitä sementtiä 10 tuntiakin yhteen menoon. Tuli töistä, kävi suihkussa, söi ja meni nukkumaan. Kummasti alkoi koulunkäynti maistua sen kesän jälkeen