Ei tule mitään ton teinin kanssa (:

Kyllähän se niin on että kasvatus aloitettava jo pienestä ja oltava johdonmukainen. Ei teiniä paljoa enää kasvateta vaan ne ovat ne kodin säännöt jonka mukaan mennään.
Koulu on teinin työtä ja sinne on mentävä ja läksyt tehtävä. Meillä kyllä tienanneet muutenkin omaa rahaa (lehden jako, lapsenvahtina naapurissa).

No ei ne kasvatukset paljon vaakakupissa paina kun oma pää on höyrypesä. Mä pystyn vieläkin muistamaan ne kihinätunteet aivoissani, sitähän oli kokoajan kuin persiiseen potkittu karhu. Vanhemmille halus olla mieliksi mut mitään ei voinut kun toisen äänikin saattoi ärsyttää.

 

Jos teille on edes jonkinlainen keskustelu yhteys ja jotain yhteisiä sääntöjä niin niidenpohjalta sitten. Esim. on ihan turha yks kaks keksiä kotiin tulo aikoja jos ei niitä aiemmin ole ollut. Muista myös palkita ja antaa sitä liikkuma varaa ja päätös valtaa. Älä ainakaan luovuta.

Meillä on ennen ollut tiukatkin säännöt ja rajat. Sitäkin olen miettinyt, että onko rajat olleet liian tiukat ja sen vuoksi niin paljon uhittelee niitä. On siis vieläkin kotiintuloajat jne, mutta haluaisi tulla ja mennä miten lystää.

Nyt on sellainen olo, että tekisi mieleni luovuttaa

:/

 

Aika raakaa ettei yhdelle jää mitään. Meillä kyllä teini syö myöhemmin iltapalansa kun kuitenkin valvotaan

Missä kohti sanoin ettei jäänyt mitään? Kaikkea ei jäänyt, mutta mielestäni olisi ihan kohtuullista tulla silloin kun on sovittu. Mutta mä olenkin ihan pulassa nyt. Jos paapominen auttaa teiniä, niin teen niin.

 

Jos teille on edes jonkinlainen keskustelu yhteys ja jotain yhteisiä sääntöjä niin niidenpohjalta sitten. Esim. on ihan turha yks kaks keksiä kotiin tulo aikoja jos ei niitä aiemmin ole ollut. Muista myös palkita ja antaa sitä liikkuma varaa ja päätös valtaa. Älä ainakaan luovuta.

Meillä on ennen ollut tiukatkin säännöt ja rajat. Sitäkin olen miettinyt, että onko rajat olleet liian tiukat ja sen vuoksi niin paljon uhittelee niitä. On siis vieläkin kotiintuloajat jne, mutta haluaisi tulla ja mennä miten lystää.

Nyt on sellainen olo, että tekisi mieleni luovuttaa

:/

Tottakai ne haluaa mennä ja tulla miten tykkää. Muttei niiden voi antaa tehdä sitä. Se on välinpitämättömyyttä.

 

Mulla on samanikäinen ja olen päättänyt valita taisteluni. Mä päätän mitä tässä talossa lapset saa tehdä ja mitä ei. Teini käy koulua, aikuiset töissä. Teini tekee kotihommia, mikäli aikoo syödä ruokaa ja asua tässä talossa. Teini myös laittaa ruokaa meillä. Jopa leipoo, mitä mä en tee. Hän saa sitten itse päättää aika pitkälle esim. hiustyylinsä ja muita pikkuasioita. Toki täälläkin kapinoidaan, mutta jos menee överiksi. Niin tietokone yms. pois viikoksi. Jo alkaa kummasti taas kiinnostaa.

Miten sä sen teet? Mä olen onnistunut siinä siihen asti, kunnes esikoinen täytti 13v ja tätä on nyt vaihtelevasti siis vuoden kestänyt ja välillä on tuntunut menevän paremminkin, mutta taas...

 

:/

Tottakai ne haluaa mennä ja tulla miten tykkää. Muttei niiden voi antaa tehdä sitä. Se on välinpitämättömyyttä.

Mutta miten, mulla alkaa olla keinot vähissä. Toinen sanoo, että pitää paapoa ja toinen että pitää heittää kylmää vettä päälle. Mä ottaisisin kaikki neuvot vastaaan, mutta joku linja tähän jommaan pitää saada.

 

Ehkä tuonikäiselle pitäisi jo antaa jonkinverran lisää liekaakin. Järkevissä rajoissa ja hyvänä hetkenä keskustellen. Samoin silloin voisitte miettiä syitä ja asurauksia, tekoja ja rangaistuksia.

Ja se, että sä olet ollut kiltti teini tekee tilanteen sulle varmaan hankalammaksi. Koeta asettua välillä teininkin asemaan. Älä luovu kasvattajuudestasi ja vanhemmuudestasi, mutta yritä välillä katsella asiaa ulkopuoleltakin.

 

Mutta miten, mulla alkaa olla keinot vähissä. Toinen sanoo, että pitää paapoa ja toinen että pitää heittää kylmää vettä päälle. Mä ottaisisin kaikki neuvot vastaaan, mutta joku linja tähän jommaan pitää saada.

Meillä on kummallakin muksulla mennyt melko helposti murrosiät ohi. Mutta noin yleisperiaatteena sanoisin, että paapotaan silloin, kun siihen on aihetta. Ja kylmä vettä niskaan silloin, kun siihen on aihetta.

 

Mulla on samanikäinen ja olen päättänyt valita taisteluni. Mä päätän mitä tässä talossa lapset saa tehdä ja mitä ei. Teini käy koulua, aikuiset töissä. Teini tekee kotihommia, mikäli aikoo syödä ruokaa ja asua tässä talossa. Teini myös laittaa ruokaa meillä. Jopa leipoo, mitä mä en tee. Hän saa sitten itse päättää aika pitkälle esim. hiustyylinsä ja muita pikkuasioita. Toki täälläkin kapinoidaan, mutta jos menee överiksi. Niin tietokone yms. pois viikoksi. Jo alkaa kummasti taas kiinnostaa.

Miten sä sen teet? Mä olen onnistunut siinä siihen asti, kunnes esikoinen täytti 13v ja tätä on nyt vaihtelevasti siis vuoden kestänyt ja välillä on tuntunut menevän paremminkin, mutta taas...

Jokaisella teolla on seurauksensa. ESIM. Jos ei osata käyttäytyä ja ollaan esim. reissuun/kauppaan lähdössä naama väärinpäin ja huudon kanssa, niin mukaan ei tulla. Teini jää yksin kotiin. Mutta mun mukaani lähtee tietokone ja kaukosäätimet.

 

Mutta miten, mulla alkaa olla keinot vähissä. Toinen sanoo, että pitää paapoa ja toinen että pitää heittää kylmää vettä päälle. Mä ottaisisin kaikki neuvot vastaaan, mutta joku linja tähän jommaan pitää saada.

Meillä on kummallakin muksulla mennyt melko helposti murrosiät ohi. Mutta noin yleisperiaatteena sanoisin, että paapotaan silloin, kun siihen on aihetta. Ja kylmä vettä niskaan silloin, kun siihen on aihetta.

Just noin! Ja hyväksyntäähän se teinikin kuitenkin odottaa kaiken sen uhittelunsa takana. Ja oikeutta kasvaa omaksi itsekseen, irralleen vanhemmistaan.

 

No et nyt ainakaan paapomaan ala. Kuhan kokeilee, että pitääkö rajat.

 

:/

Tottakai ne haluaa mennä ja tulla miten tykkää. Muttei niiden voi antaa tehdä sitä. Se on välinpitämättömyyttä.

Mutta miten, mulla alkaa olla keinot vähissä. Toinen sanoo, että pitää paapoa ja toinen että pitää heittää kylmää vettä päälle. Mä ottaisisin kaikki neuvot vastaaan, mutta joku linja tähän jommaan pitää saada.

Pääasia on, että sä olet johdonmukainen ja pidät sanasi. Jos meillä ei lähdettäisi kouluun, niin veisin peiton pois ja avaisin ikkunan sepposen selälleen. Hetken päästä pukisi päällensä ja sitten vaan ulos ja kouluun. -->

 

Aika raakaa ettei yhdelle jää mitään. Meillä kyllä teini syö myöhemmin iltapalansa kun kuitenkin valvotaan

Missä kohti sanoin ettei jäänyt mitään? Kaikkea ei jäänyt, mutta mielestäni olisi ihan kohtuullista tulla silloin kun on sovittu. Mutta mä olenkin ihan pulassa nyt. Jos paapominen auttaa teiniä, niin teen niin.

Auttaa se, hyvin voi tehdä teinille iltapalan valmiiksi vaikka itsekin osaa. Maistuu paljon paremmalta toisen tekemä. Itse teen useinkin valmiiksi palaset ja tarjoilen huoneeseensa jos ohjelma menossa tai sitten syömme yhdessä, minäkin seurana ja siinä voi samalla rupatella.
"Tee teinille leipäpala niin hänkin saattaa sen joskus sinulle tehdä", Liisa Keltikangas-Järvinen. Lapsia/nuoria ei voi hemmotella liikaa kun muuten on rajat ja rakkaus.

 

Tsemppiä!!
Minulla ol tosii paha murrosikä, kaiken kyseenalaistin ja kaikkea kohtaan kapinoin. Se oli sitä itsensä etsimistä, vanhempani olivat ihan solmussa minun takia :ashamed:

 

Ehkä tuonikäiselle pitäisi jo antaa jonkinverran lisää liekaakin. Järkevissä rajoissa ja hyvänä hetkenä keskustellen. Samoin silloin voisitte miettiä syitä ja asurauksia, tekoja ja rangaistuksia.

Toi on kyllä hyvä pointti, että hyvällä hetkellä. Monesti kun tulee keskusteltua huonoilla hetkillä, kuten nyt yritin... toinen ei mulle murahtanutkaan.

Miten teillä toimii, kun yritätte keskustella ja lapsi alkaa vain teitä syyttämään ja sanoo, että ei sun kanssa voi puhua kun olet tommoinen yms. Eli siis alkavasta rakentavasta keskustelusta on lähiviikkoina tullut vain mua syyttäviä. Ennen pystyttiin sopimaan yhdessä tekemisistä ja seuraamuksista, mutta vähään aikaan ei toiselta puolelta ole tullut mitään vastakaikua ja olen näin yksinpuheluna joutunut "sopimaan" ja se ei ole toiminut, kuten taas nähtiin.

 

Mitähän tää lainailee omiaan...

 

Aika raakaa ettei yhdelle jää mitään. Meillä kyllä teini syö myöhemmin iltapalansa kun kuitenkin valvotaan

Missä kohti sanoin ettei jäänyt mitään? Kaikkea ei jäänyt, mutta mielestäni olisi ihan kohtuullista tulla silloin kun on sovittu. Mutta mä olenkin ihan pulassa nyt. Jos paapominen auttaa teiniä, niin teen niin.

Auttaa se, hyvin voi tehdä teinille iltapalan valmiiksi vaikka itsekin osaa. Maistuu paljon paremmalta toisen tekemä. Itse teen useinkin valmiiksi palaset ja tarjoilen huoneeseensa jos ohjelma menossa tai sitten syömme yhdessä, minäkin seurana ja siinä voi samalla rupatella.
"Tee teinille leipäpala niin hänkin saattaa sen joskus sinulle tehdä", Liisa Keltikangas-Järvinen. Lapsia/nuoria ei voi hemmotella liikaa kun muuten on rajat ja rakkaus.

No tuo voi toimia jos teini olisi ajoissa tullut sovittulle iltapalalle, tai että yllättää teinin kivasti iltapalalla omassa huoneessa. Ap:n tapauksessa lapsi ei tehnyt kuten sovittiin ja siitä ei pidä palkita, perse edellä puuhun siinä mennään sitte.

 

:/

Pääasia on, että sä olet johdonmukainen ja pidät sanasi. Jos meillä ei lähdettäisi kouluun, niin veisin peiton pois ja avaisin ikkunan sepposen selälleen. Hetken päästä pukisi päällensä ja sitten vaan ulos ja kouluun. -->

Hyvä että teillä toimii. Mun voimat eivät riitä peittoa repimään ja mitä enemmän "kiusaan" sitä vähemmän hän tekee mitään... Lähtee avaamaan ikkunaa...

 

Auttaa se, hyvin voi tehdä teinille iltapalan valmiiksi vaikka itsekin osaa. Maistuu paljon paremmalta toisen tekemä. Itse teen useinkin valmiiksi palaset ja tarjoilen huoneeseensa jos ohjelma menossa tai sitten syömme yhdessä, minäkin seurana ja siinä voi samalla rupatella.
"Tee teinille leipäpala niin hänkin saattaa sen joskus sinulle tehdä", Liisa Keltikangas-Järvinen. Lapsia/nuoria ei voi hemmotella liikaa kun muuten on rajat ja rakkaus.

Näin mä olen toiminut. Tehnyt aamu- ja iltapalat tuon ikäiselle, vaikka on itsekin osannut. Ja katsonut, että sisarus ei kiskaise kaikkia herkkuja naamaansa vaan toisellekin jää. Joskus olen kantanut aamiaisen sänkyynkin. Pieniä, mutta ilahduttavia asioita.

Sen sijaan aikoinaan, kun kuopus meinasi ruveta lintsailemaan koulusta, sovin opettajan kanssa ilmoittavani tekstarilla aina, jos kotiin jääminen on ollut luvallista eli teini on sairaana. Ja opettaja vastaavasti ilmoittanut, jos kuopus ei ole ilmestynyt kouluun, vaikkei ole tullut multa tekstaria. Kuopusta kun ei tippaakaan lintsatessaan häirinnyt se, että mutsi saa tietää asiasta neljän viikon päästä. Teinin mielestä kun 4 viikkoa on ikuisuus. Mutta kun tieto lintsauksesta tuli samantien ja sanktio myös heti samana päivänä, niin loppui lyhyeen lintsailut.

 

Äidit varmaan on monesti ihmeissään juuri sen asian kanssa, että ensin kaikki on hyvin ja harmoonista ja ihan tikusta meni kaikki päin persettä. Siis ne tunnekuohut.

 

Tuosta tän aamuisesta ongelmasta.....teinit yleensä tekevät mielellään asioita, joista tietävät pääsevänsä kuin koira veräjästä tai josta ikävät seuraamukset/vastuun kantaminen tulevat vasta aikojen päästä. Auttaisiko teillä - vastaisuuden varalle siis - jos vastaavassa tilanteessa sanoisit teinille, että aikuisetkaan eivät voi jäädä noin vain pois töistä ja antaisit kännykän teinille ja käskisit soittaa luokanvalvojalle ja kertoa tälle, miksi ei aio saapua tänään kouluun?

 

Tuosta tän aamuisesta ongelmasta.....teinit yleensä tekevät mielellään asioita, joista tietävät pääsevänsä kuin koira veräjästä tai josta ikävät seuraamukset/vastuun kantaminen tulevat vasta aikojen päästä. Auttaisiko teillä - vastaisuuden varalle siis - jos vastaavassa tilanteessa sanoisit teinille, että aikuisetkaan eivät voi jäädä noin vain pois töistä ja antaisit kännykän teinille ja käskisit soittaa luokanvalvojalle ja kertoa tälle, miksi ei aio saapua tänään kouluun?

Minusta tuo on tosi hyvä idea!

 

On sulla kyllä aika iso auktoriteetti ongelma, jos et saa lastasi edes sängystä nousemaan.

 

Tuosta tän aamuisesta ongelmasta.....teinit yleensä tekevät mielellään asioita, joista tietävät pääsevänsä kuin koira veräjästä tai josta ikävät seuraamukset/vastuun kantaminen tulevat vasta aikojen päästä. Auttaisiko teillä - vastaisuuden varalle siis - jos vastaavassa tilanteessa sanoisit teinille, että aikuisetkaan eivät voi jäädä noin vain pois töistä ja antaisit kännykän teinille ja käskisit soittaa luokanvalvojalle ja kertoa tälle, miksi ei aio saapua tänään kouluun?

Mä tänä aamuna jo saarnasin ja sen jälkeen on vetänyt vain peittoa syvemmälle korviin... siis vieläkin sielä sängyssä röhnöttää ja en isoa kaveria sieltä poiskaan nostele. Puhuminen taasen ei nyt onnistu.

Poika on vielä 6lk ja edellisen kerran kun lintsasi koulusta, olisin vähän kaivanut opettajalta tukea (tiedän, että vanhemmilla kasvatusvastuu). Soitin siis samantien kouluun ja kerroin, että poikalla ei syytä poissaoloon. Seuraavana päivänä kysyin, että sanoiko opettaja lintsauksesta mitään... ei kuulemma. Eli yksin olen tämän ongelman kanssa.

 

On sulla kyllä aika iso auktoriteetti ongelma, jos et saa lastasi edes sängystä nousemaan.

Niin on ja tarvitsen siihen apuja.