Ei taida olla tervettä etä pelottaa äidin mielipide

[karhurouva]

monessakin asiassa....

Mun ja miehen vanhemmat on takaajia meidän asuntolainassa. Nyt ollaan harkittu asunnon myymistä ja omakotitalon ostoa, löydettiin jopa meidän "unelmien talo". Anoppi on asiasta innoissaan, nyt kun lapsiakin on jo 2 ja tilaa tarvittaisi. Jos vaikka se kolmaskin... MUTTA mun äiti on isompi ongelma. Sekun on sitämieltä, että koska 70-luvullakin mun täti pärjäsi lasten kanssa yksiössä ja me asuttiin 3 lasta helposti samassa huoneessa koko mun nuoruus, niin tilan takia ei kannata muuttaa. Se ei oikein tahdo hyväksyä kenenkään muuttoja tai asunnonvaihtoja vaan uskoo että pitää pysyä siinä jonka kerran on ostanut.

Me ei suuria lisälainoja harkita, voittoa saadaan tästä nykyisestä aika hyvin todennäköisesti. Eli itse en ymmärrä mikä mättää. Etenkin kun se ei ole huoli meidän taloudesta, se ei suuresti muuttuisi ja pärjätään hyvin nytkin.

Pelottaa ottaa asia ees puheeksi... isälle jo tässä jutustelin, kun sattui kylään. Se on rauhallinenheppu eli ei tule silmille vaikka erimieltä oliskin. Mun äiti haukkuu kaikesta, jos joku tekee erilailla kuin hän. Ja mun äiti on ainoa ihminen jonka tunnen joka suuttuu kysymisestä, kerran raivosi mulle kun pyysin mukaani ILMAISELLE risteilylle. Hyi minä... Mua toi tapa ärsyttää, voi sanoa joo tai ei, mitä sitä räyhäämään jos vaan kysyy nätisti.

Jaa, tulipa vuodatus, ei tässä taida kysymystä olla ollenkaan :ashamed:

 

[Salama McQueen]

:hug: Ymmärrän...Mulla samantapainen äiti, pelottava tyyppi. On myös alkoholisti ja narsistinen luonne...Mä mietin kanssa monia asioita, uskaltaako sille puhuakaan. Mutta sen täytyy olla sitä, että kun on ikänsä kärsinyt niistä reaktioista ja tietää, mitä tuleman pitää, sitä ikäänkuin suojelee itseäsä siltä riidalta.

Ja vaikka pitäisi olla vahva itsensä puolesta, niin sitten ei sitä kuitenkaan pysty olemaan...

 

[Bibo]

Sun pitää vaan tehdä selväksi äidilles, että sä teet omat päätökset Ei kannata pelätä ja kuunnella liikoja jos itse olet erimieltä. Ei äitisi saa vaikuttaa sun elämään noin.

 

[karhurouva]

:hug: Ymmärrän...Mulla samantapainen äiti, pelottava tyyppi. On myös alkoholisti ja narsistinen luonne...Mä mietin kanssa monia asioita, uskaltaako sille puhuakaan. Mutta sen täytyy olla sitä, että kun on ikänsä kärsinyt niistä reaktioista ja tietää, mitä tuleman pitää, sitä ikäänkuin suojelee itseäsä siltä riidalta.

Ja vaikka pitäisi olla vahva itsensä puolesta, niin sitten ei sitä kuitenkaan pysty olemaan...

Mun äiti on järkevä ja muuten mukava ihminen, mutta ei oikein tahdo ymmärtää sitä että sen mielipide ei aina ole se minkä mukaan ihmiset tahtoo elää. Ja joskus ensin räyhää, sitten miettii ja tuleekin toiseen lopputulokseen. Eli hutkii ennenko tutkii.

 

[Scarlett O Harava]

Kyllä muakin pelottaa alata puhumaan joistakin asioista äitille, mutta mieltäni hän ei hevillä saa muutettua. Ja jos hän sanoo rumasti, niin kyllä mullakin helposti kilahtaa ja annan tulla takaisin.

 

[vieras79]

ei kannata välittää äidin mielipiteistä,tehän elätte omaa elämää vai mitä?
Saattaa olla äitis on katellinen tai jotenkin muuten katkera koska teillä on mahdollisuus tähän asunnon vaihtoon mutta heillä ei ollut silloin aikoinaan.
Te teette niin kuin haluatte ja äitis saa tyytyä siihen ette te sen elämää elä vaan omaanne.

Mun omalla äitillä on pikkusen samaa vikaa mutta olen tehnyt asian selväksi että olen aikuinen ja teen itse omat päätökset.

Onnea uuteen kotiin ja tulevasta vauvasta jos teette!

 

[jybis]

:hug: Ymmärrän...Mulla samantapainen äiti, pelottava tyyppi. On myös alkoholisti ja narsistinen luonne...Mä mietin kanssa monia asioita, uskaltaako sille puhuakaan. Mutta sen täytyy olla sitä, että kun on ikänsä kärsinyt niistä reaktioista ja tietää, mitä tuleman pitää, sitä ikäänkuin suojelee itseäsä siltä riidalta.

Ja vaikka pitäisi olla vahva itsensä puolesta, niin sitten ei sitä kuitenkaan pysty olemaan...

kuule salama,meillä on samanlaiset äidit..alko maistuu,narsismia löytyy,myös hitonmoinen arvostelun tarve ja dominoiva koulukiusaajan luonne.
piti niin hyvin otteessaan vielä kun muutin kotoa..

aappeelle :hug: entäs jos henkäset syvään,kerrot asiasi äidilles ja rypistät silmät kiinni odottaen että mitä sieltä tulee?

 

[karhurouva]

Niinhän tuo tarttee tehdä että kerrotaan vaan, iskä varmaan kyllä pehmittää. Mun isä otti jo kantaa sijaintiin, mistä kannattais kattoa vaikka ei ole 20v aikana asuntomarkkinoita seurannut

Samokoon suoraan takaako vielä tota lainaa vai ei, muu huuto ei hyödytä. Isä just naljailee miehelle miten aina omakotitalossa on remppaa... Kyllähän sitä on jonkin verran enemmän, mutta ei hirveesti verrattuna tähän paritaloon... etenkin kun halutaan talo jossa saunat, kylppärit, keittiöt sun muut on jo ajanmukaiseksi saneerattu....

 

[mökin muija]

Ymmärrän sua. Mulla kanssa samanlaisia ongelmia äiteen kanssa. Kun kerroin, että ostin meille uuden keittiön ruokapöydän, tuli lankoja pitkin että luuletkos että raha kasvaa puussa.... Ei ehtinyt kuulemaan että se pöytä maksoi 50 e.

 

[Salama McQueen]

:hug: Ymmärrän...Mulla samantapainen äiti, pelottava tyyppi. On myös alkoholisti ja narsistinen luonne...Mä mietin kanssa monia asioita, uskaltaako sille puhuakaan. Mutta sen täytyy olla sitä, että kun on ikänsä kärsinyt niistä reaktioista ja tietää, mitä tuleman pitää, sitä ikäänkuin suojelee itseäsä siltä riidalta.

Ja vaikka pitäisi olla vahva itsensä puolesta, niin sitten ei sitä kuitenkaan pysty olemaan...

kuule salama,meillä on samanlaiset äidit..alko maistuu,narsismia löytyy,myös hitonmoinen arvostelun tarve ja dominoiva koulukiusaajan luonne.
piti niin hyvin otteessaan vielä kun muutin kotoa..
aappeelle :hug: entäs jos henkäset syvään,kerrot asiasi äidilles ja rypistät silmät kiinni odottaen että mitä sieltä tulee?

Huh, mä saan näppyjä kun muistelenkin aikaa kun asuin kotona. *puistatus* Meni vuosia ja taas vuosia, että räpiköin irti sen otteesta. Kun muhun ei tehonnut, otti valtaansa mun exän ja mä kärsin sen kautta, mies kun ei osannut sanoa anopille ei...Ja marmatti takanapäin.

Nyt meidän välit on viileät, mutta ihan jees. Kerron todella vähän asioitani, nähdään vain harvakseltaan (vaikka asutaan parin km:n säteellä toisistamme..) ja silloinkin lapseni ovat kotona, joten menee heitä leikittäessä aika. Nykyinen mieheni ei voi sietää äitiäni, ovat sen tekemisissä, mitä on pakko, mutta elämä luistaa, kun kumpikaan meistä ei ole alkoholistinarskun pomppupallona.

Anteeksi raaka tekstini, asiaa tuntemattomalle voi kuulostaa kovalle, mutta tällaisen ihmisen uhrille se on ainoa vaihtoehto- vaihtoehto selvitä hengissä ja järjissään. :|

 

[muumuu]

Mun miehen äidillä tai no siis mun anopilla tuollainen saman lainen suhtautuminen asuntoon. Jos vaan vihjaseekin et onpa tää meidän kämppä pieni tälle porukalle, niin hän aloittaa piiitkän saarnan siitä miten hän asui yksiössä kun mun mies ja hänen sisarensa olivat piniä, neljä oman perheen jäsentä ja siinä vielä tätikin alivuokralaisena kun opiskeli Tutulta kuulostaa

 

[jybis]

:hug: Ymmärrän...Mulla samantapainen äiti, pelottava tyyppi. On myös alkoholisti ja narsistinen luonne...Mä mietin kanssa monia asioita, uskaltaako sille puhuakaan. Mutta sen täytyy olla sitä, että kun on ikänsä kärsinyt niistä reaktioista ja tietää, mitä tuleman pitää, sitä ikäänkuin suojelee itseäsä siltä riidalta.

Ja vaikka pitäisi olla vahva itsensä puolesta, niin sitten ei sitä kuitenkaan pysty olemaan...

kuule salama,meillä on samanlaiset äidit..alko maistuu,narsismia löytyy,myös hitonmoinen arvostelun tarve ja dominoiva koulukiusaajan luonne.
piti niin hyvin otteessaan vielä kun muutin kotoa..
aappeelle :hug: entäs jos henkäset syvään,kerrot asiasi äidilles ja rypistät silmät kiinni odottaen että mitä sieltä tulee?

Huh, mä saan näppyjä kun muistelenkin aikaa kun asuin kotona. *puistatus* Meni vuosia ja taas vuosia, että räpiköin irti sen otteesta. Kun muhun ei tehonnut, otti valtaansa mun exän ja mä kärsin sen kautta, mies kun ei osannut sanoa anopille ei...Ja marmatti takanapäin.

Nyt meidän välit on viileät, mutta ihan jees. Kerron todella vähän asioitani, nähdään vain harvakseltaan (vaikka asutaan parin km:n säteellä toisistamme..) ja silloinkin lapseni ovat kotona, joten menee heitä leikittäessä aika. Nykyinen mieheni ei voi sietää äitiäni, ovat sen tekemisissä, mitä on pakko, mutta elämä luistaa, kun kumpikaan meistä ei ole alkoholistinarskun pomppupallona.

Anteeksi raaka tekstini, asiaa tuntemattomalle voi kuulostaa kovalle, mutta tällaisen ihmisen uhrille se on ainoa vaihtoehto- vaihtoehto selvitä hengissä ja järjissään. :|

pääsin ite "eroon" äidistä vasta viime elokuussa..nyt tappelee veljen huoltajuudesta,vaikka veli jo 15 eikä halua asua sen luona.ei muuten mutta väittää faijan manipuloineen mun veljen niin lastensuojeluviranomaiset tutkii asiaa!!ja mä oon valehteleva pee kun en oo sen puolella.
en ole puhunut koko ihmisen kanssa kohta vuoteen,enkä varmaankaan vähään aikaan puhu..ehkä joskus sitten välit palautuu korkeintaan samanlaisiksi kun teillä.
ihanaa että mun "äiti" ("äiti" = nainen joka mut synnytti) ei oo ainoo hullu tän pallon päällä..tai siis tiiät mitä tarkotan :hug:

 

[jybis]

Ymmärrän sua. Mulla kanssa samanlaisia ongelmia äiteen kanssa. Kun kerroin, että ostin meille uuden keittiön ruokapöydän, tuli lankoja pitkin että luuletkos että raha kasvaa puussa.... Ei ehtinyt kuulemaan että se pöytä maksoi 50 e.

tosi inhottavaa..jotenkin aliarvioivaa :/
tosta tulee tunne että ihan kun ie osais itse hoitaa raha-asioitaan