Ei se tarvii kun kaks sanaa niin kaikki tuntuu romahtavan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Miksi ihmeessä ihmiset tunnustaa syrjähyppynsä, jos kyseessä on yksittäinen moka?

koska KENELLÄKÄÄN EI OLE OIKEUTTA TEHDÄ päätöksiä toisen ihmisen puolesta. Ja jos ei kerro niin silloin tekee päätöksen suhteen jatkumisesta toisen puolesta, koska toinen ei tiedä asioiden oikeaa tilaa, eikä se ole oikein.

Olen sanonut miehelleni, että jos hän pettää, eikä kerro, niin hän tietää mun olevan hänen kanssaan valheen voimalla, koska mä jätän hänet oitis jos pettää.
 
Voimia.
Teet juuri niin kuin itsestä tuntuu, mutta älä tee hätiköityjä päätöksiä.
Mulla meni ehkä noin puolisen vuotta ennen kuin voin sanoa selvinneeni. Yhdessä siis ollaan vieläkin ja nyt reilun vuoden päästä menee todella hyvin. Vieläkin on hetkiä, jolloin kaikki tulee mieleen ja pelottaa - tapahtuuko uudestaan ja jos, niin milloin ja miten.

Luottamus ei palaudu 100% ehkä koskaan, mutta elämä on riskejä.

Tärkeintä on tehdä itse se päätös, että mitä haluaa OMALTA elämältään - pitää sen epäluotettavan ja ottaa se riski, että kaikki tapahtuu mahdollisesti uudestaan vai jättää entinen elämä taakseen, hajoittaa hyvin toimiva perhe ja ottaa se riski, että viettää ehkä koko loppuelämänsä yksin...

Itse valitsin mieheni, pitkien keskustelujen ja parisuhdeneuvonnon jälkeen. Tärkeintä on jauhaa asiaa niin pitkään kuin jauhattaa, ainakin minua tämä helpotti suunnattomasti.

Nyt eletään päivä ja hetki kerrallaan, takaraivossa on tieto että mieheni voi mahdollisesti joskus pettää uudestaan, mutta tiedän myös ettei vika ole minussa ja hän rakastaa minua ja lapsiamme siitä huolimatta ja haluaa elää meidän kanssamme. Ja jos joskus käy niin ettei halua, tiedän, että pärjään yksinkin. Mutta en halua, joten haluan pitää petollisen mieheni.

ELÄMÄ ON RISKINOTTOA!
 
Alkuperäinen kirjoittaja oma oikeus:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Miksi ihmeessä ihmiset tunnustaa syrjähyppynsä, jos kyseessä on yksittäinen moka?

koska KENELLÄKÄÄN EI OLE OIKEUTTA TEHDÄ päätöksiä toisen ihmisen puolesta. Ja jos ei kerro niin silloin tekee päätöksen suhteen jatkumisesta toisen puolesta, koska toinen ei tiedä asioiden oikeaa tilaa, eikä se ole oikein.

EI EI EI!
Noin mäkin ajattelin ennen kuin mut petettiin.
Nyt olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos kyseessä on vain yksittäinen moka (joskus asiat vaan etenee toisesta toiseen ja vahinkoja sattuu) niin en halua missään tapauksessa tietää. Valheessa eläminen on paljon helpompaa kuin se tuska mikä tulee eteen kun saa kuulla olevansa petetty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Endless Sacrifice:
Alkuperäinen kirjoittaja tanja:
Mitäs sitten. Tee sama temppu, petä siis ukkoasi. Ja niin mielellään, että hän saa teidät itseteossa kiinni kotoanne.

Kostamista mä en oo koskaan ymmärtänyt. Mitä hyötyä siitä on kenellekkään?

Ei niin mitään. Siinä osoittaa vaan itse olevansa yhtä alhainen kuin pettänyt puolisonsa. Ja tärkeätä on nimenomaan olla itse niin vahva, että pystyy selviämään pettämisestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks petetty ja siitä selvinnyt:
Alkuperäinen kirjoittaja Endless Sacrifice:
Alkuperäinen kirjoittaja tanja:
Mitäs sitten. Tee sama temppu, petä siis ukkoasi. Ja niin mielellään, että hän saa teidät itseteossa kiinni kotoanne.

Kostamista mä en oo koskaan ymmärtänyt. Mitä hyötyä siitä on kenellekkään?

Ei niin mitään. Siinä osoittaa vaan itse olevansa yhtä alhainen kuin pettänyt puolisonsa. Ja tärkeätä on nimenomaan olla itse niin vahva, että pystyy selviämään pettämisestä.

Luulis että tulis kostamisestakin itselle vaan paha olo, alentuu samalle tasolle petturin kanssa.

Mun mies kuvitteli, että mä olisin lyönyt tai edes huutanut ja raivonnut kun se mulle kertoi. Mutta mitä mä olisin moisesta hyötynyt? Itku, puhuminen ja kirjoittaminen sen sijaan oli varsin hyödyllistä.

Jos yrittää pysyä yhdessä niin kosto ei todellakaan auta siinä, jos taas haluaa erota niin mitä järkeä kostaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks petetty ja siitä selvinnyt:
Alkuperäinen kirjoittaja oma oikeus:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Miksi ihmeessä ihmiset tunnustaa syrjähyppynsä, jos kyseessä on yksittäinen moka?

koska KENELLÄKÄÄN EI OLE OIKEUTTA TEHDÄ päätöksiä toisen ihmisen puolesta. Ja jos ei kerro niin silloin tekee päätöksen suhteen jatkumisesta toisen puolesta, koska toinen ei tiedä asioiden oikeaa tilaa, eikä se ole oikein.

EI EI EI!
Noin mäkin ajattelin ennen kuin mut petettiin.
Nyt olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos kyseessä on vain yksittäinen moka (joskus asiat vaan etenee toisesta toiseen ja vahinkoja sattuu) niin en halua missään tapauksessa tietää. Valheessa eläminen on paljon helpompaa kuin se tuska mikä tulee eteen kun saa kuulla olevansa petetty.

 
Se on semmonen juttu, että pettäessä joutuu silmäkkäin sen tosiasian kanssa että elämä ei ole sitä mitä sen luulee olevan. Harhaa on kuvitella että toinen ihminen on yhtä kuin itse. Näin ei ole. Kummallakin on oma elämä. Olisi ehkä ihan tervettä joutua silloin tällöin ravistelluksi sen asian suhteen että elämä ei ole omassa hallinnassa.

Parisuhdetta on se että kyetään hyväksymään jopa toisen tekemiä virheitä. Kukapa meistä mikään täydellinen kumppani on. Ja tervettä on luottaa itseensä sen verran että vaikka tulee petetyksi, ymmärtää että kyse on kumppanin henkilökohtaisesta valinnasta, ei minusta.

Satunnainen pano on mielestäni eri juttu, kuin jatkuva pettäminen ja toisilla kumppaneilla rehvastelu. On eri asia pettää satuttaakseen toista kuin ajautua omien heikkouksien viemänä tilanteeseen. Vasrsinkin jollei se ole tapa.

Minua on petetty ja minä olen pettänyt päälle 20 vuotisen parisuhteen aikana. Minä kerran ja mies pitänyt vilunkia useammin muttei yhtä vakavasti. Satuttaa joo, mutta kun asiat ja tunteet puhutaan läpi perusteellisesti ja päätetään mitä yhdessä halutaan, saa suhteen toimimaan ja vielä rehellisemmälle pohjalle. Niin kauan noita juttuja tapahtui, kunnes kaikki paljastui ja puhuttiin läpi. Asioille on myös taustansa ja syynsä. Yksi syy voi olla myös se että toinen on niin helvetin oikeessa ja hyvä.

Kostaminen toimi meillä. Mies tuskin olisi muutoin kyennyt kestämään minun petostani.

Tapahtuneesta on nyt vuosia ja rinnallani on aviomiehen lisäksi paras ystäväni. Ihminen jonka kanssa mennään yhdessä läpi vaikka mistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Mies laitto viestiä että pärjäänkö, ja vielä kerran anteeksi. Puhuttais ja puhuttais.
Onko mulla montaa vaihtoehtoo, joko pärjään tai en pärjää. Vihaan tuota sanaa anteeks, sitä on nyt saanu kuulla ihan tarpeeks. Ja musta ei todellakaan tunnu siltä että just nyt haluaisn puhua yhtään mistään, ihan kun tää puhumalla nyt sitten helpottais ton miehen mielestä.

Nytkö se sitten välittää susta ja kyselee, että pärjäätkö... Olis miettinyt sitä ennen kuin kävi kaluansa tökkimässä vieraaseen. Oksettaa tuollaset ihmiset.

Voimia edelleen sulle, ap!
 
Hyvää uutta vuotta vaan kaikille! =)

Tässä minäkin yritän jonkunlaisen vuoden vaihtumisen järjestää, edes lapsille. salaatin tuossa väsäsin jne.
Haikee ja jotenkin inhottava olla.
 
Tuli sitä uusi vuosi vietettyä, tosin aivan erilailla kun se suunniteltiin mutta kuitenkin. Mies tais viettää vuoden vaihtumisen baarissa, no missäs muuallakaan se sitä nyt viettäis. Kysy kyllä että voisko tulla tänne mutta eihän siitä ois mitään tullu. En pystyis edes kattomaan koko ihmistä, se sattuis ihan liikaa. Mitä ihmettelen niin mulle ei ole semmosta hirveetä vihan tunnetta tullu, tavallaan inho tai miten sitä nyt kuvais.

Olo on yksinäinen, onhan mulla noi lapset ja joitain kavereita mutta en ole heillekään kertonu mitään. Isompi kyselee isästään ja olen yrittäny jotenkin järkevästi asioita selittää. Kaveritkin on kuitenkin semmosia että ei niille kaikkee voi kertoo tai jakaa jokaista asiaa, eivät ole semmosia luotto ihmisiä.

Tänne on kiva kertoo, vaikkei juuri kukaan vastaa mutta olenpahan ajatuksia purkanu jonnekin.
 
asioilla on aina kaksi puolta..meillä minä olin se, jolla oli paha olla..enkä tiennyt miksi..joku ei vaan toiminut..mies oli ihana..välittävä..jalat alta vievä..mutta ei vaan..reilu 8 vuotta oltiin yhdessä..kaikki vapaa-aika vietettiin yhdessä..oli omia ja yhteisiä harrastuksia..koskaan ei tarvinnut miettiä,että mitä toinen tekee..siis täydellinen liitto..mutta ei..

minä etsin seuraa..minä etsin vapautta..ja helpotusta olooni..

nyt olen ollut uuden mieheni kanssa vajaa 5 vuotta yhdessä ja talossa asuu kanssamme yhteinen tyttäremme..tällä kertaa kaikki toimii :)
 
Tää ei periaatteessa liity ap:n kirjoitukseen,mutta mulla tuntuu maailma romahtavan aina kun me tapellaan ja mies on parin edellisen riidan aikana sanonut,että"koskaan ei muuten mennä naimisiin" :( Voi että,miten musta tuntuu pahalta=o(
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
kaikki oli niin hyvin, tai niin luulin. Tiedättekö kun vihdoin tuntuu että olet onnellinen, on kaikki hyvin, perhe ja asiat ok. Teki mieli mennä talon katolle ja huutaa että olen onnellinen! Pari päivää sitten vielä puhuttiin että näin on hyvä, vannottiin suurinpiirtein ikuista rakkautta.

Sitten kuulet kaksi sanaa, petin sinua!
Kaikki romahtaa, unelmat, luottamus, perhe, se onnellisuus...

Ilmeisesti miehen mielestä kaikki ei ollut ok? Jos kuitenkin petti?

Mutta jos teillä kaikki on kunnossa oikeasti, niin mitä siitä jos jotain toista vähä nusasi? En ymmärrä....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyhmäkö?:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
kaikki oli niin hyvin, tai niin luulin. Tiedättekö kun vihdoin tuntuu että olet onnellinen, on kaikki hyvin, perhe ja asiat ok. Teki mieli mennä talon katolle ja huutaa että olen onnellinen! Pari päivää sitten vielä puhuttiin että näin on hyvä, vannottiin suurinpiirtein ikuista rakkautta.

Sitten kuulet kaksi sanaa, petin sinua!
Kaikki romahtaa, unelmat, luottamus, perhe, se onnellisuus...

Ilmeisesti miehen mielestä kaikki ei ollut ok? Jos kuitenkin petti?

Mutta jos teillä kaikki on kunnossa oikeasti, niin mitä siitä jos jotain toista vähä nusasi? En ymmärrä....

Miehen todellista mielipidettä en voi tietää, tiedän vain sen mitä mies itse sanoo tuntevansa.

Tuohon toiseen juttuun en edes kommentoi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Miksi ihmeessä ihmiset tunnustaa syrjähyppynsä, jos kyseessä on yksittäinen moka?

Mietin tätäkin että miks piti kaikki pilata että ton kerto, ois eläny sen kanssa sitten mutta tais kolkuttaa liikaa mielessä.

Niinpä, olisi vaan kärsinyt itse tekojensa seuraukset. Mutta ei kun piti vähän huojentaa mieltä, ja siinä samalla murskata sut. Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että yksi pano ei hyvää suhdetta kaada - etenkään jos pettäjä ymmärtää kantaa taakkansa itse ja pitää suunsa kiinni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja netta:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Miksi ihmeessä ihmiset tunnustaa syrjähyppynsä, jos kyseessä on yksittäinen moka?

Mietin tätäkin että miks piti kaikki pilata että ton kerto, ois eläny sen kanssa sitten mutta tais kolkuttaa liikaa mielessä.

Niinpä, olisi vaan kärsinyt itse tekojensa seuraukset. Mutta ei kun piti vähän huojentaa mieltä, ja siinä samalla murskata sut. Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että yksi pano ei hyvää suhdetta kaada - etenkään jos pettäjä ymmärtää kantaa taakkansa itse ja pitää suunsa kiinni.


Ja sekin vielä että olen pitäny serkun vaimoa oikeesti kaverina, tämä menee tekemään tämmösen. Vikahan on molemmissa mutta kuitenkin. Tässä on hirveesti sulattamista, ja tulee mietittyä kuinka tästä yleensä saa mitään selvää koskaan.
olen ollu hyvilläni aina että mies on rehellinen, pystyy sanomaan ikävätkin asiat suoraan. Tätä en tiedä oisinko halunnu kuulla.
 
Kun oikeen asiaa miettii tuntuu että eihän tästä mitään hyvää voi seurata, ja kuinka tästä nyt sitten mitään jatkaa. Aika auttaa sanotaan, ja uskon että näin on mutta toivottomalta tää tuntuu.

En haluais rikottaa kenenkään suhteita, toisaalta tekee pahaa jos en serkulleni kertoisi. Mulle on heitetty hirvee taakka niskaan ja tästä pitäis räpiköidä läpi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Kun oikeen asiaa miettii tuntuu että eihän tästä mitään hyvää voi seurata, ja kuinka tästä nyt sitten mitään jatkaa. Aika auttaa sanotaan, ja uskon että näin on mutta toivottomalta tää tuntuu.

En haluais rikottaa kenenkään suhteita, toisaalta tekee pahaa jos en serkulleni kertoisi. Mulle on heitetty hirvee taakka niskaan ja tästä pitäis räpiköidä läpi.

Mietipäs niin päin, että jos serkkus vaimo olis kertonut kotonaan pettäneensä sun miehen kanssa ja serkkusi siis tietäisi nyt tapahtuneesta, mutta sinä et, haluaisitko että hän kertoisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Kun oikeen asiaa miettii tuntuu että eihän tästä mitään hyvää voi seurata, ja kuinka tästä nyt sitten mitään jatkaa. Aika auttaa sanotaan, ja uskon että näin on mutta toivottomalta tää tuntuu.

En haluais rikottaa kenenkään suhteita, toisaalta tekee pahaa jos en serkulleni kertoisi. Mulle on heitetty hirvee taakka niskaan ja tästä pitäis räpiköidä läpi.

Mietipäs niin päin, että jos serkkus vaimo olis kertonut kotonaan pettäneensä sun miehen kanssa ja serkkusi siis tietäisi nyt tapahtuneesta, mutta sinä et, haluaisitko että hän kertoisi.

Kyllä haluaisin että mulle kerrotaan.
On se niin vaikeeta mennä tommosta sanomaan, siinä menee sitten sekin suhde sotkuun. Mutta kyllä mun on kerrottava, ja mieluummin heti.
 
Edelleen en nyt ymmärrä, jos kaikki on hyvin. Olette onnellisia ja mies haluaa sinun kanssa jatkaa ja olla, niin mikä on ongelma? Jos nyt kerran mokas niin kyllä siitä yli pääsee?
 

Yhteistyössä