Ei sais puuttua leikkipuistossa mihinkää :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras222222
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Siis olenko mä missannut jotain. Mun mielestä tuossa ap:n tapauksessa se pyysi lasta vierasta lasta odottamaan hetken, jottei laske liukumäessä hänen lapsensa päälle. Jonka jälkeen tämä vieras äiti alkoi skitsoilemaan siitä, miten taitava hänen lapsensa on kiipeilemään ja miten sitä ei tarvi vahtia?

Ei minullakaan ole kiinnostusta kasvattaa tai ojentaa muiden lapsia, mutta tasan puutun asiaan siinä vaiheessa, kun oma lapseni saattaa loukata jonkun toisen hölmöilyn takia itsensä.

Oli hakenut lapsensa pois ja tuhahtanut että hänen lapsensa kyllä osaa laskea. Ap otti siitä itseensä ja pyysi anteeksi. Voi olla myäs niin että ap oli herkkänahkainen ja otti itseensä täysin normaalisti lausutut sanat.

Niin tai näin niin ei kukaan tässä mielestäni ole paska äiti tai skitsoileva urpo. Kaksi ihmistä joiden kommunikaatio ei mennyt, syystä tai toisesta, yhteen. Se siitä, ei sitä enempää tarvitse analysoida.
 
En löydä kohtaa jossa olisin sanonut että on ok että lapset heittelee hiekkaa toistensa päälle. Lisäksi, ehkä tuon toisen lapsi osasi odottaa. Eikä mielestäni muutenkaan aikuisten tarvitse ihan joka asiassa olla näkättämässä. Muistan lapsuudestanikin tällaisen äidin. Jäkä jäkä älä sinne älä tänne et tuota ei näin ei noin ei niin...

No mun mielestä on ihan fiksua ennakoida tapahtumaa. Eli mikäli tästä äidistä näytti sille, ettei tuo kaksivuotias välttämättä osaisi odottaa omaa vuoroaan, hän huomautti asiasta ennen, kuin mitään kerkesi tapahtua. Eikös tuollainen ole ihan normaalia?
Jos mä näen, että kuka tahansa lapsi meinaa juosta keinun eteen (tai epäilen, että se mahdollisesti juoksee keinun eteen), kun toiset keinuu, niin en mä jää odottamaan, että kolahtaako kohta? Kyllä mä sen pennun pysäytän ja sanon, että ooppa varovainen keinujen lähistöllä. Mun mielestä se on aika älyttömän kaukana jatkuvasta jäkättämisestä.
 
No mun mielestä on ihan fiksua ennakoida tapahtumaa. Eli mikäli tästä äidistä näytti sille, ettei tuo kaksivuotias välttämättä osaisi odottaa omaa vuoroaan, hän huomautti asiasta ennen, kuin mitään kerkesi tapahtua. Eikös tuollainen ole ihan normaalia?
Jos mä näen, että kuka tahansa lapsi meinaa juosta keinun eteen (tai epäilen, että se mahdollisesti juoksee keinun eteen), kun toiset keinuu, niin en mä jää odottamaan, että kolahtaako kohta? Kyllä mä sen pennun pysäytän ja sanon, että ooppa varovainen keinujen lähistöllä. Mun mielestä se on aika älyttömän kaukana jatkuvasta jäkättämisestä.

Niin, meitä on niin moneen junaan. Myös isäni oli tuollainen varottelija: varo pöydänkulmaa, varo ettet liukastu, varo sitä varo tätä...

Itse olen vähän lunginpi näissä asioissa ja luotan vähän lapsiinkin. Mielestäni oppivat itsenäisimmiksi ja reippaimmiksi jos ei koko aikaa ole varottelemassa.

Tietysti jos näen että keinu on tulossa päähän tai lapsi juoksee liikkuvan keinun alle, niin pysäytän lapsen. Mutta näitä tilanteita ei montaa tule jos lapsi ei ole tottunut siihen että vaaroista varoitetaan joka kerralla erikseen. Sata kertaa päivässä.
 
Oli hakenut lapsensa pois ja tuhahtanut että hänen lapsensa kyllä osaa laskea. Ap otti siitä itseensä ja pyysi anteeksi. Voi olla myäs niin että ap oli herkkänahkainen ja otti itseensä täysin normaalisti lausutut sanat.

Niin tai näin niin ei kukaan tässä mielestäni ole paska äiti tai skitsoileva urpo. Kaksi ihmistä joiden kommunikaatio ei mennyt, syystä tai toisesta, yhteen. Se siitä, ei sitä enempää tarvitse analysoida.

No joo. Mua ehkä hämää se, ettei ap edes epäillyt lapsen kykyä laskea mäkeä vaan varmisti, että se odottaa vuoroaan. Joten siihen kun kommentoi, että meidän lapsi kyllä osaa laskea mäkeä... kuulostaa vähän erikoiselle.
 
Niin, meitä on niin moneen junaan. Myös isäni oli tuollainen varottelija: varo pöydänkulmaa, varo ettet liukastu, varo sitä varo tätä...

Itse olen vähän lunginpi näissä asioissa ja luotan vähän lapsiinkin. Mielestäni oppivat itsenäisimmiksi ja reippaimmiksi jos ei koko aikaa ole varottelemassa.

Tietysti jos näen että keinu on tulossa päähän tai lapsi juoksee liikkuvan keinun alle, niin pysäytän lapsen. Mutta näitä tilanteita ei montaa tule jos lapsi ei ole tottunut siihen että vaaroista varoitetaan joka kerralla erikseen. Sata kertaa päivässä.

No, itseasiassa en minäkään hurjasti varoittele, ellei tilanteessa ole todellista vaaraa. Noissa liukumäkihommissa vaan on muutaman kerran ollut todella lähelläpiti- tilanne ja yksi toteutunut aivotärähdys, joten varoitan toisen päälle laskemisesta aika äkkiä.
 
No joo. Mua ehkä hämää se, ettei ap edes epäillyt lapsen kykyä laskea mäkeä vaan varmisti, että se odottaa vuoroaan. Joten siihen kun kommentoi, että meidän lapsi kyllä osaa laskea mäkeä... kuulostaa vähän erikoiselle.

Mahdollista on toki seksin että vanhempi asian kauempan käsitti jotenkin ja jostakin syystä toisin.
Jokatapauksessa kuulostaa erikoiselta vetää tuosta tilanteesta se johtopäätös ettei mihinkään koskaan saisi puuttua.
 
No, itseasiassa en minäkään hurjasti varoittele, ellei tilanteessa ole todellista vaaraa. Noissa liukumäkihommissa vaan on muutaman kerran ollut todella lähelläpiti- tilanne ja yksi toteutunut aivotärähdys, joten varoitan toisen päälle laskemisesta aika äkkiä.

Minäkin olen toiminut usein 'poliisina' liukumäessä, niin omille kuin muille. Komennan laskijoita odottamaan, että etenkin pienemmät pääsevät alta pois, etteivät laske päälle. Omiani olen opettanut liukumäessä ihan ensimmäiseksi siirtymään laskun jälkeen sivuun sieltä mäen alta. Monissa leikkipaikoissa näkee näitä polvenkorkuisia, jotka hyppäävät laskijan eteen. Siinä voi tulla pahaa jälkeä, kun joku eskarilainen on laskemassa ja toinen hyppää suoraan eteen, ei sitä vauhtia saa mäessä pysäytettyä oikein. Kaikista eniten kuitenkin ärsyttää kakarat, jotka rupeaa kiipeämään liukumäkeä (sitä laskupuolta) ylös, kun toisia on ylhäällä jonottamassa omaa vuoroaan :headwall:
 
Minäkin olen toiminut usein 'poliisina' liukumäessä, niin omille kuin muille. Komennan laskijoita odottamaan, että etenkin pienemmät pääsevät alta pois, etteivät laske päälle. Omiani olen opettanut liukumäessä ihan ensimmäiseksi siirtymään laskun jälkeen sivuun sieltä mäen alta. Monissa leikkipaikoissa näkee näitä polvenkorkuisia, jotka hyppäävät laskijan eteen. Siinä voi tulla pahaa jälkeä, kun joku eskarilainen on laskemassa ja toinen hyppää suoraan eteen, ei sitä vauhtia saa mäessä pysäytettyä oikein. Kaikista eniten kuitenkin ärsyttää kakarat, jotka rupeaa kiipeämään liukumäkeä (sitä laskupuolta) ylös, kun toisia on ylhäällä jonottamassa omaa vuoroaan :headwall:

Toi on muuten ihan totta. Joskus vielä vanhempi seuraa vieressä ja hymisee ylpeänä, kun sen lapsi keikkuu muiden edessä mäessä niin, ettei muut pääse laskemaan. No mutta... se on liikunnallisesti niin lahjakas :)
Onneksi näitä on kyllä aika vähän.
 
Täällä isolla osalla lapset kuulemma "osaavat" ja siksi saavat mennä vapaasti. Olen niin moneen kiusaamiseen, toisen satuttamiseen jne. puuttunut, että tiedän että nyt kyllä JOKU puhuu paskaa lapsensa taidoista tässäkin ketjussa..!
 
Jos et seuraa lapses tekemisiä puistossa, et varmasti ole mukana siinä mitä joku aikuinen sanoo/tekee sun lapselle. Fakta. Sitten kun ymmärrät jonkun asian väärin, voit syyttää vain itseäs jos suututtaa. Voihan sitä (ystävällisesti) kysyä, että mikä on homman nimi, ennen kuin alkaa räyskiin toiselle, jos nyt on sattunut olemaan tilannetta huomioimatta? Se oikeasti on hyvä tapa käyttäytyä. Mitä siitä tulis ku jokainen vuorovaikutusdialogi olis pelkkää v**lua toisille.

Eikä ollut mainintaa (aplla) mistään silmien pyörityksistä, voihan sitä olla, mutta onko se sitten aikuismaista vastata siihen tiuskimalla? Ehkä sitä silmien pyörittäjää harmittaa enemmän, jos otat asian puheeksi ja kyseenalaistat hänen ihmettelynsä. Saahan sitä ihmiset pienessä mielessä ihmetellä miksi joku tekee noin tai näin, me ollaan kaikki erilaisia. Hyvä, että kysyy, että voi kertoa toisenlaisenkin näkökulman. Ymmärrän kyllä jos on huono päivä ja ketuttaa kaikki, mut olis kiva jos sitä pahaa oloaan ei toisiin viittis tartuttaa.

Hmm... kyllä mä jätän yleensä sanomatta asioita, koska olen niihin ikäviä vastauksia saanut. Viimeksi jätin sanomatta vanhemmalle miehelle, joka parkkeerasi autonsa, laitti ovet huolellisesti lukkoon ja lähti menemään. Häneltä jäi etuoven ikkuna apposen auki. Tosin huomasin vasta hänen mentyään, että takapenkillä oli koira. Mut jos olisin huomauttanut ikkunasta, siihen olisi varmasti tullut vastaus "pidä huoli omista asioistasi" niinkuin täälläkin on osalla tapana sanoa.
 
Täällä isolla osalla lapset kuulemma "osaavat" ja siksi saavat mennä vapaasti. Olen niin moneen kiusaamiseen, toisen satuttamiseen jne. puuttunut, että tiedän että nyt kyllä JOKU puhuu paskaa lapsensa taidoista tässäkin ketjussa..!

Jaa. No me käydään lähes päivittäin isossa leikkipuistossa, eikä siellä kukaan kiusaa ketään. Kiellot ei kaiu siinä puistossa vaikka siellä on usein päiväkotiryhmiäkin. Ja monen ikäisiä lapsia.

Olenkin ollut tosi iloinen huomatessani että suurin osa lapsista käyttäytyy hyvin ja osaa leikkiä nätisti.
 
Lisään vielä, että meidän lapsille saa kyllä sanoakin jos siihen on aihetta. Kaikille tutuille sanonkin että jos näkee jotain vääryyttä tapahtuvan, niin saa komentaa.
 
Hmm... kyllä mä jätän yleensä sanomatta asioita, koska olen niihin ikäviä vastauksia saanut. Viimeksi jätin sanomatta vanhemmalle miehelle, joka parkkeerasi autonsa, laitti ovet huolellisesti lukkoon ja lähti menemään. Häneltä jäi etuoven ikkuna apposen auki. Tosin huomasin vasta hänen mentyään, että takapenkillä oli koira. Mut jos olisin huomauttanut ikkunasta, siihen olisi varmasti tullut vastaus "pidä huoli omista asioistasi" niinkuin täälläkin on osalla tapana sanoa.

Miksi puuttumisesta pitäisi tulla hyvä mieli? Jos puuttumiseen on aihetta teen sen vaikka epäilisin että vastaus ei välttämättä minua miellytä.
 
Helpoimmalla pääsee kun ei puutu millään lailla toisten lapsien tekemisiin puistossa. Siihen tarvitsee ns.karaistua ja ajan myötä itsekin oppinut, etten hetkahda vaikka pää edeltä jonkun muksu tippuis korkealta. Nehän oppii siitä vain..

Esim. Asumme melko hyvämaineisella alueella ja lähin leikkipuisto on silti lähinnä teinien sotkema usein aamuisin. Rikottuja olutpulloja ja neulojakin olen siivoillut useamman kerran pois. (Nyt kaikki keskituloiset teinien vanhemmat huutamaan "Ei varmasti hyväosaisten teinit sellaista tee!" tms)
Hiljattain siivoilin lasinsiruja ja lapseni tietysti leikki lähistölläni siinä samalla. Eräs "rentomutsi" saapui maks.3-vuotiaansa kanssa ja siinäpä vaan näytti silmiini liiankin rennolta se tilanne mutta EN katsonut perään tai sanonut yhtään mitään ;) - sehän on hirveää arvostelua ja pätemistä mutta se äiti istahti penkille ja alkoi näppäilemään luuriaan. Lapsi sai lähteä leikkimään keskenään ja tuli tietysti meidän lähettyville lähes heti.

Hetken päästä alkoi hirveä itkuhuuto ja niin.. Ei ollut kenkiä siinä vaiheessa lapsella, kun oli ne ottanut pois. Sen enempää selittelemättä katselin ja totesin omalle lapselleni, että tuossa näkee miksi ne kengät pidetään jalassa eikä oteta ominpäin pois niitä. Nainen juoksee paikalle sieltä puiston laidalta ja alkaa suht kovaäänisesti minulle saarnaamaan kun en ollut siivonnut siruja tarpeeksi hyvin pois enkä katsonut lapsen kenkien pois ottamista ym. Olin vain "HÄH?". Sain myös kuulla olevani velvollinen maksamaan lääkärikäynninkin ja siinä vaiheessa lähdimme hymyillen hämmentyneesti menemään. :D

Ja tuollaisia tapauksia on sattunut paljon.. Tästä viimesimmästä soittelin ja otin jo selvää etten ole kuulemma korvausvelvollinen sen lapsen lääkärikuluihin, jos niitä on tullut. Mutta terkkuja ja paranemisia, jos tämä ko.rentoilija lukee tämän :)
 
En oo hyvästä mielestä puhunut mitään, mutta pahaa mieltä en halua. En itse ole ihminen, joka tekee asioita, menee sitten syteen tai saveen. Vaan harkitsevasti.

Ei siitä kannata pahoittaa mieltään jos toinen sattuu olemaan erimiletä, huonolla tulella, kärkäs kommentoimaan asioita negatiivisesti. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Jossakin tilanteessa ehkä kannattaa pyytää anteeksi sitä että puuttui tilanteeseen ajattelemttomuutaan, mutta sitten on tilanteita joissa toinen saa olla minun puolestani pahalla päällä ihan rauhassa, enkä hänen ärtymyksestää ota vastuuta tai pilaa päivääni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näimpä..;29981635:
...Sain myös kuulla olevani velvollinen maksamaan lääkärikäynninkin ja siinä vaiheessa lähdimme hymyillen hämmentyneesti menemään. :D

Tuossa tilanteessa olisin saattanut kysyä että millähän perusteella ole vastuussa hänen lapsensa vammoista.
 
Miksei voisi olla avojaloin? Voihan sitä jonkun tikun, lasinsirun tai muun saada yhtä lailla polveen, kämmeneen tai peppuun siellä puistossa touhutessa, ja voihan sellainen tulehtua. Ihan kaikkea ei kuitenkaan voi estää ja paljain jaloin kulkemisessa on niin paljon muita etuja että siistissä puistossa otan riskin. Voihan sitä myös kaatua asfaltilla polvilleen tai leikata saksilla sormeen, mut ei meillä silti kuljeteta isoja lapsia varmuuden vuoksi rattaissa ja tutustuteta saksiin vasta teininä.

Musta on hassua, että ihminen joka jeesustelee lasten jalkojen hyvinvoinnista käyttää omillaan sitten crockseja.
 
Olin tuossa leikkipuistossa aamulla lapseni kanssa ja siellä oli eräs pieni tyttö,jotain alta 2v. Äitinsä vain istuskeli penkillä ja tyttö seuraili meitä. Sorainen maa ja tyttö oli paljain jaloin. Viimeistään sitten liukumäessä oli pakko puuttua kun hän rupesi kiipeämään sinne yksin.

Kysyin äidiltä että saako kiivetä. Hän tuhahti että tottakai. Tyttö liukui alas.Sillä välin oma tyttöni oli vuorollaan kiipeämässä ja tämä toinen tyttö aivan kintereillä. Mäen huipulla tyttö oli aivan tyttöni niskassa kiinni. Sanoin ystävällisesti että odotatko hetken, tyttöni menee ensin, tyttö ei oikein näyttänyt ymmärtävän mutta pysyi kuitenkin ylhäällä.

Siinä kohtaa äiti hyökkäsi taustalta ja kivahti että hänen tyttönsä osaa laskea. Jotenkin jäi paha maku suuhun. Äiti oli jotenkin niin välinpitämätön, ei kenkiä, ei mitään ja tyttö vaeltelee ja kiipeilee yksin.

En sitten tiennyt voinut muuta kuin pyysin sitten anteeksi ja poistuin paikalta.

En ihmettele että tuommosesta hölmistyy. Olisin silti sanonu, että ei olekaan kyse nyt siitä, osaako lapses laskea vaan siitä, osaako odottaa rauhassa omaa vuoroaan ja antaa muille rauhan laskea omaan tahtiin. Ilmeisesti jälkimmäistä ei vielä osaa.
 
Avoinjaloin oleminen on jokaisen omalla vastulla, lasten ollessa kyseessä toki myös hänen huoltaja/hoitajan. Jos tiedä että puistossa on lasinsiruja, huomautan kyllä jos näen että joku ei niitä ajattele olevan. Kerron että löysin esim. tuolta keinujen luota särkyneen pullon, yriten kerätä sieltä äsken lasinsiruja mutta saattoi sinne vielä niitä jäädäkkin tai että viimmeksi täällä ainakin oli paljon lasinsiruja jne.
 
Ongelmahan tuossa on tullut siinä kohtaa, kun olet kysynyt äidiltä, saako kiivetä. Äiti on siinä vaiheessa ottanut nokkiinsa, ja sitten kun on tullut aiheellisempi huomautus sinun puoleltasi, hän on reagoinut siihen kiivaasti. Sinun olisi pitänyt luottaa siihen että äiti tietää mitä hänen lapsensa saa tehdä ja mitä ei, ja vasta sitten jos lapsi olisi ollut laskemassa sinun lapsesi päälle, kehottaa odottamaan.

Jos se muksu tuli oman lapsen hanurissa kiinni ylös niitä portaita niin totta helkkarissa siitä voi sanoa, ihan sama vetääkö sen pienen lapsen äiti siitä herneen nenään!
 
Näitä mammoja on puistot pullollaan. Räplätään kännykkää tai juorutaan siihen kovaan ääneen ja pieni lapsi vipeltää yksin eli juoksee muiden aikuisten perässä kerjäten edes jonkinlaista huomiota kun ei sitä äidiltään saa. Pahaa tekee katsoa kun puhelin on lasta tärkeämpi.
 
Näitä mammoja on puistot pullollaan. Räplätään kännykkää tai juorutaan siihen kovaan ääneen ja pieni lapsi vipeltää yksin eli juoksee muiden aikuisten perässä kerjäten edes jonkinlaista huomiota kun ei sitä äidiltään saa. Pahaa tekee katsoa kun puhelin on lasta tärkeämpi.

Tuntuu että eläisin eri maailmassa kuin esim. sinä. Ei tuolla puistossa missä me käymme ole kännykkää räplääviä äitejä, vaan suurin osa on ihan kartalla mitä lapsensa tekevät.

Mielestäni leikkipaikka sellaisenaan on kyllä ihan riittävää virikettä lapsille, ettei aikuisten kuulukaan tai tarvitsekaan leikkiä siellä lastensa kanssa. Pieniä tietenkin pitää vahtia enemmän, olla lähempänä ja antaa keinussa vauhtia jne.
 
  • Tykkää
Reactions: fifiia
Jaloillehan on hyvä olla ilman kenkiä, meilläkin 1v 2kk kulkee puistossa paljain jaloin enkä ajatellut edes ostaa koko kesänä kenkiä lapselle ennen kuin tulee sen verran kylmä, että sen vuoksi pakko hankkia/kävelee kaupungilla.

Tänään taas Ciervon kanssa makoiltiin penkillä höpöttelemässä kun lapsi näköetäisyydellä, mutta 10m päässä lekki itsekseen autoilla ILMAN KENKIÄ. Liukumäkeen ei vielä kiipeä koska ei osaa. En siis sinne sitten nostakaan. En halua lapsista kasvavan ylisuojeltuja kömpelöitä ihmisiä, joten kolhut on ihan tervetulleita. Siinäpähän oppii. Vasta jos selkeästi vaarallista on tapahtumassa, kuten tuo Ken gurun mainitsema keinun alle jääminen, tottakai nappaan lapsen pois.

Sitä näkeekin "varo kulmaa" miehelle tiuskitaan, että piä nyt kiinni ettei lapsi VAAN KAADU!!! Eikä kauemmaksi voi mennä kun lapsihan voi vaikka PYLLÄHTÄÄ JA ITKEÄ!! :O :O :O

"Lasten kömpelyys osin ylisuojelevien vanhempien vika" | Yle Uutiset | yle.fi
 
  • Tykkää
Reactions: BootyPeppi
Kyllä meillä kakarat saa juosta ilman kenkiä jos vaan jalat kestää ja kiipeilläkkin saa ihan niin paljon kuin sielu sietää. Jos tippuu niin pipit hoidetaan. En ymmärrä miksi lapsi ei saisi kokeilla omia rajojaan ja kyllä pitää oppia tietämään itsekkin missä raja kulkee. Tuntuu, että nykylapset eivät saa nauttia lapsuudestaan enää ollenkaan.
 

Yhteistyössä