Ei polku tää vie mihinkään ...

[Omppu76]

En enään jaksa avomiestäni . Ollaan oltu yhdessä n.6 vuotta ja meillä on kaksi yhteistä lasta . En ole enään pitkään aikaan häntä rakastanut ja nytten olen saanut tarpeekseni hänestä , sillä aikuinen ihminen ei halua näköjään huolehtia raha asioistaan kunnolla . Nyt jo toisen kerran tän vuoden puolella jätti osan vuokrasta maksamatta . Koska hän halusi mennä työpaikkansa pikku jouluihin . Viime kuun lopulla tuli käräjä oikeudesta kirje hänelle , koska oli jättänyt jotain laskuja maksamatta . Ei ole ensimmäinen kerta kun käräjä oikeudesta hänelle tulee kirje , ja usein tämän noin 6 vuoden aikana on tullut ulosotto kirjeitä ja palkasta on ulosotto ottanut oman osansa .
Yleensä kun hänelle tulee laskuja niin ei hän niitä edes aukaise ja yritä sopia niistä laskuista . Avomieheni maksaa meillä vuokran koska hän on tällä hetkellä parempi tuloinen kuin mitä minä olen . Olen tällä hetkellä työttömänä ja työmarkkina tuki sen verran pieni ettei sillä saisi edes osaa vuokrasta maksettua.
Olen monesti hänelle sanonut tuosta että sopisi laskujen maksusta , mutta se on aivan sama vaikka tuolle meidän kodin seinälle puhuisin.Sillä ei yhtään mitään vaikutusta siihen että hän tekisi asialle jotain. Hänellä on tapana aina ensimmäiseksi syyttää poikaansa tai minua jos jotain on tapahtunut . Ei ota asioista selvää , että myös tyttömme voi olla tehnyt jotain ensiksi eikä aina vain hänen isoveljensä . Muutenkin olen todella väsynyt yhteis elämäämme , sillä silloin kun häntä haluttaisi niin minun täytyisi suostua vaikkei yhtään tekisi mieli . Monesti olen suostunutkin , mutta välillä sitten kieltäytynyt . Silloin välillä sanoo että pitääkö mennä muualta hakemaan kun ei kotona saa . Välillä kun olen yrittänyt hänen kanssaan puhua parisuhteestamme ja ongelmistamme , hänen kanssaan niin eipä hänen mielestään meillä ole mitään ongelmia joita pitäisi selvittää . Tuossa viime vuoden alussa kun neuvolasta ilmoittivat sosiaalivalvojalle että poikaamme minä ja avomieheni oltiin läpsäisty kerran . Niin siitä lähtien koko viime vuoden meillä kävi sosiaalivalvoja noin puol vuotta ja sen jälkeen alkoi käymään perhetyöntekijä.Niin tuostakin avomieheni syytti minua että mun vika kun olin neuvolassa mennyt kertomaan läpsäyksestä .Olin vain rehellisesti vastannut kysymykseen neuvola tädille. Kasvatus tapammekin on jonkin verran erilainen ja varmaan osaksi johtuu siitä että meillä on kahdeksan vuoden ikäero. Tuossa alku vuodesta vihdoin tärppäsi , oltiin yli vuosi yritetty uutta raskautta . Mutta enpä kauaa kerennyt iloita raskaudesta , sillä huhtikuun puolella rv 9+3 meni raskaus kesken.Kävi tuon jälkeen mielessä että jospa se oli tarkoitettu ettei nytten ole sopiva hetki saada lisää lapsia , kun ongelmiakin parisuhteessamme.
Sorry todella sekava kirjoitukseni joka varmasti sisälsi paljon kirjoitus virheitä.
Toivoisin neuvoja miten tästä eteen päin ja mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon eron tullessa ! Kiitos että jaksoit lukea pitkän ja sekavan kirjoitukseni.
Ps.Olin viime vuonna masentunut useaan otteeseen sekä menkka rytmini meni aivan sekaisin,siitä että sosiaalivalvoja sekä perheentyöntekijä kävivät meillä ja tarkkailivat elämäämme.Sekä masennukseen vaikutti myös se miten avomieheni suhtautui koko tilanteeseen yms ...

 

[Iija]

Hei
Mulla oli sama ongelma edellisessä suhteessa eli tuo raha-asioita huolehtiminen. Tai huolimattomuus... Suhteemme kesti n. 4 ja puol vuotta, jonka aikana syntyi kaksi lasta. Ongelmia oli jatkuvasti ja aina vain olin optimistinen, että kaikki alkaa sujua kunhan tästä vain vähän kasvetaan. Parikymppisiä kun sillon oltiin.

Otsikkosi mukaan totesinkin jo monesti, että ei polku tää vie mihinkään ja erosimmekin ainakin muutaman kerran ja yhden kesänkin olimme erillämme kokonaan, mutta joku kumma asia kuitenkin aina veti meidät yhteen. Näin jälkikäteen voin vain todeta, että LUULIN sen olevan se rakkaus, mutta näin jälkiviisaana voin todeta, että en koko miestä ole rakastanut koko aikana. Ihastunut olin ja nuori..

Noh, riitoihin tarvitsee yleensä aina kaksi ihmistä ja varmasti minussakin vikani on, mutta voin silti yrittää väittää, että exällä niitä vasta sitten olikin (on edelleen) ja meidän elämäntyylit eivät mitenkään kohdanneet.

Exä on peliriippuvainen. Ei niinkään rahapeleistä (noh, lottoa ja muutamaa tulosvetoa ei lasketa) vaan tietokoneesta ja pleikkarista. Hän pelasi yökaudet ja eli vain cokiksella. itse yritin pitää jo lastenkin takia jotain rytmiä yllä ja laittaa ruokaa, jota exä ei syönyt ellei se ollut erityisesti hänen herkkuaan. Luonteeltaan hän on äkkipikainen ja temperamenttinen ja sen kun yhdistää peleihin, niin hän oli välillä aivan raivona jos hävisi. Hän oli myös täysin kyvytön hankkimaan itselleen työtä ja kaikki paikat olivatkin hänen sukulaisten (tai minun) hänelle hommaamiaan, eikä hän viihtynyt niissä kauaa. Aina oli jotain vikaa siellä työpaikalla, ei hänessä itsessään. Narsistinen persoona siis. Hän eli yli varojensa ja ONNEKSI meillä oli omat tilit, joihin rahat meni, joten pystyin sentään ruuan hankkimaan jotenkuten (Olin opiskelija ekan lapsen syntymän aikoihin ja tein keikkatyötä), eikä hän pystynyt sotkemaan minun rahojani tähän hommaan ainakaan kokonaan. Jatkuvasti kuitenkin jouduin häntä opintotuestani tukemaan (heh..työssä käyvää aikuista miestä...)

Hän eli kokoajan yli varojensa. Osteli hienoja poppivehkeitä ja pelejä, sillä status kavereiden silmissä oli hänelle tärkeää. Myös autojen kanssa vehtaaminen (vaihteleminen) oli verissä. MINÄ sitten aina kiltisti yritin sovitella laskujen velkojien kanssa uusista eräpäivistä ja osamaksuista, jotta asiat selviäisivät. Laskujen tulo oli kyllä loputonta. Voin väittää, että se oli SUURIN syy eroomme, oli meillä toki muutakin ongelmaa suhteessa kuten sairaalloista mustasukkaisuutta hänen puoleltaan ja isoja riitoja siitä.

Tästä on nyt vuosia, mutta toinen lapsemme on syntynyt marraskuussa ja viimeisen kerran läksin lasten kanssa suhteesta helmikuussa eli pikkuisen ollessa n. 4kk ikäinen. Olin jo pitkään pohtinut, että ei tästä tule oikeesti hevon helvettiä tästä hommasta, mutta en keksinyt ratkaisua, koska en oikeastaan silloin pystynyt jäsentelemään ongelmaa. Nyt jälkiviisaana kaikki käyttää ihan päivänselvältä ja ihmettelen, kuinka en lähtenyt jo aikaisemmin! Löysin siivotessani kaapin päältä pinon laskuja ulosotosta. Exäni oli ne sinne laittanut ja ehkä kuvitellut, että ne sieltä haihtuisivat. Eipä haihtuneet. Mä pimahdin ja sain kerrankin mega kohtauksen, jossa tivasin että mitä se oikeen kuvittelee! Yleensä en uskaltanut paljoa korottaa hänelle ääntäni. Ei osannut vastata mitään ja seuraavana aamuna ukko oli kadonnut. Kukaan ei tiennyt minne ja millä. Sitten sain tekstarin, että auton voin hakea lentokentältä No ei se ihan Balille asti ollu lähtenyt, mutta Helsinkiin kavereiden luokse. Silloin mä ilmoitin vaan että nyt riittää tämä vehtaaminen. Ymmärsi varmaan itsekin, että tää ei voi jatkua näin, eikä hänelläkään varmaan ollut mitään eroa vastaan.. en tiedä, en koskaan kysynyt. Hän kyllä käyttäytyi pitkään aggressiivisesti minua kohtaan eron jälkeen ja uhkaili paljon. Asuin äitini luona muutaman viikon ja sain kämpän sitten itselle ja muksuille. Lähdimme siis molemmat yhteisestä asunnostamme, sillä kummallakaan ei olisi silloin ollut varaa olla siinä yksin. Muutossakin kävi niin, että minä pakkasin kaikki kamat autoon ja vein omani uuteen kämppääni ja loput exän ilmoittamaan osoitteeseen (jonkun kaverin kämppä). Hänen ei siis tarvinnut hoitaa sitäkään. Tein sen vain siksi, että olisin päässyt niistä mahdollisimman nopeasti eroon ja exä ei olisi päässyt niuhottamaan kenties kuukausi tolkulla joistan tavaroista.

Ja se sun kysymys Pystyt kaikkeen yksin ja nämä tahot auttavat siinä.

Ota yhteyttä:
- Kelaan
- Lastenvalvojaan
- tarv. Oikeusaputoimistoon (kunnan sosiaalitoimiston kautta pääsee)
- Ystäviin

Itse sain apua omalta äidiltäni, ystäviltäni ja lastenvalvojalta. Sain korotetut lapsilisät, asumistuen, sijaisperheen, jonka luona lapset olivat yhden viikonlopun kuukaudessa ja kodinhoitajan kerran viikossa hoitamaan lapsia, että sain käydä kaupassa, uimassa ja siivota rauhassa. Tuota kesti reilu puoli vuotta, jonka jälkeen äitiyslomani loppui ja palasin takasin töihin. Apua olisin voinut saada pitempäänkin, mutta itse luovuin sijaisperheestä ja kotiavusta, koska katsoin itse selviäväni jo kaikesta, koska lapset olivat jo hoidossa ja nykyinen mieheni alkoi olla enemmissä määrin kuvioissa mukana.

Että tällaista...Tästä tuli nyt oikeastaan omaelämänkerta, mutta toivottavasti siitä olisi jotain hyötyä, päätätpä tehdä miten vain.

:hug:

 

[Mansikkamarja]

Meillä oli exän kanssa samalla tavalla sovittu vuokran maksusta, että hän sen hoitaa ja minä ostelen pienillä tuloillani ruoat ja makselen pienempiä laskuja. Hänpä oli sitten minun tietämättäni jättänyt juomisen takia joitain vuokria maksamatta. Kun sitten erottiin ja minä jäin tähän vuokrakämppään, niin nämä vuokrarästithän jäikin minun hoidettavakseni, kun kummankin nimi on vuokrasopimuksessa. Exä ei ole niitä hoitanut yhtään, minä yritän aina vähän kerrassaan niitä lyhentää . Mullakin muuten soi tuo biisi jo pitkään ennen eroa päässä. En nyt osaa muuten auttaa, mutta voimia :hug:

 

[Omppu76]

Kiitos vastauksista .

 

[Mummy Sunshine]

Lopeta nyt ainakin samantien se lasten lyöminen, päädyt sitten mihin ratkaisuun tahansa.

 

[isäntä 77]

Jos hommaat hoitoa masennukseen,voit joutua sosiaalitanttojen valvontaan....Hae siinä nyt sitten apua.

 

[tuntematon]

hyvä ihminen ja äiti! Jos miehesi tekee sulle väärin mielestäsi, älä kosta lapsille. Sanoit että et enää kestä miestäsi, mutta silti yritätte uutta raskautta,parantaako asiat?? Kestätkö paremmin kun olet raskaana, ja ehkä tosi väsynnyt, hoitaako miehesi lapset niin että itse saat lepoa, sekä fyysisesti että PSYYKkISESTI.

 

[Omppu76]

Ei ole tullut lyötyä lapsiani tuon yhden kerran jälkeen.Ja oon mielessäni päättänyt etten enään vauvaa halua avomieheni kanssa,koska ei se parisuhdettamme korjaisi millään tavalla . Kiitos rakentavista palautteista...

 

[tuntematon]

\

Ei ole tullut lyötyä lapsiani tuon yhden kerran jälkeen.Ja oon mielessäni päättänyt etten enään vauvaa halua avomieheni kanssa,koska ei se parisuhdettamme korjaisi millään tavalla . Kiitos rakentavista palautteista...

hei, toi on hyvä! sun pitää yrittää, sinä ja, vaan SINÄ ja lapset. En jaksanut "taas" lukee sun juttus läpi. mutta , uskon että Sinä tarvitset apua, lastes kanssa!

 

[Omppu76]

Hmm,tiedän ettei ketään toinen voi tehdä lasteni ja minun elämästä parempaa.Vaan se on tehtävä itse ja mielestäni lapseni ansaitsevat paremman tulevaisuuden...