ongelma parisuhteessa

Haluaisin tietää onko tämä hyvinkin yleistä ... tuttava piirissäni ainakin.
Elän parisuhteessa, avomieheni tuntuu aina keksivän jotain vitsin/vittuilun aihetta nimenomaan minun vanhemmistani ja sisaruksistani toisin kuin hänen omista vanhemmistaan/sisaruksistaan. Aivan kuin he olisivat hänelle jonkin asteisia jumalia joista EI tehdä pilkkaa. Olen joskus hyväntahtoisesti huomauttanut ihan jostain pikkujutusta joka liittyy avomieheni esim. isään, hän sähisee kuin kissa kynnet terävänä ja suuttuu..
Yllättävää kyllä useilla ystävilläni on samantyyppisiä kokemuksia. ...

 

NO ei ole kyllä vastaavasta kokemusta itsellä eikä kaveripiirissä! Kyllä puolison vanhempia kunnioitetaan. Hyväntahtoisesti voidaan naljailla puolin ja toisin, mutta tosi-ilkeyksissään ei missään tapauksessa.

 

Mieheni vähättelee perhettäni ja sukulaisiani. Hän on haukkunut veljeni minulle päin naamaa aivan järkyttävillä sanoilla. Kerran sanoin oienen poikkipuisen sanan hänen veljestään, niin hän oli valmis mestaamaan minut! Eli sama juttu meillä. Mieheni ei ikinä tule isäni luokse kylään, äidilleni hän tulee, mutta haukkuu aina kaiken kun sieltä lähdemme. Aika rasittava tilanne. Itse pidän mieheni vanhemmista enkä hauku hänen veljiään vaan yritän tulla toimeen, mutta miehillähän on tunnestusti ne omat valtuudet!

 

Meillä se menee kyllä ihan toisinpäin, kumpikin heittää vitsiä omista vanhemmistaan/sisaruksistaan, mutta ei koskaan toisen. Ei tulisi kyllä mieleenikään vittuilla toisen vanhemmista vaikka esim. mieheni äiti on alkoholisti. Mieheni haukkuu äitiään usein, ymmärrän sen, hänen lapsuutensa kun ei ole todellakaan mukava ollut.

 

Kyllä! Välillä tuntuu, että omat vanhemmat eivät ole riittävän älykkäitä ja rikkaita. He ovat todella sydämmellisiä, mutta se ei juuri tunnu puolisoani kiinnostavan. On todella loukkaavaa, kun tuntuu ettei kotonani vierailu kiinnosta.

 

Puolison vanhempia haukkuva on kusipää.

 

Kylla ne omat sukulaiset ovat yleensa rakkaampia kuin sen toisen, poikkeuksena tietenkin perheet, jossa kaikki ovat vihanneet, noyryyttaneet ja kadehtineet toisiaan.

Itse kylla sietaisin hyvantahtoista sukulaisiini kohdistuvaa huumoria, jopa asiallista kritiikkiakin, mutta ilkeilysta suuttuisin minakin.

Mieheni aitia en todellakaan rakasta ja toisen veljenkin kanssa oli vaikeuksia alkuun, mutta heidan kanssaan olen riidellyt enimmakseen suoraan. Varmasti olen miehelleni jonkun pahan sanan sanonut hanen aidistaan, mutta nyttemmin olen jattanyt arvostelun sikseen.

Kasittaakseni anopin vihaaminen/inhoaminen on oikein yleista niin miesten kuin naisten keskuudessa.

 

Meillä menee niin, että minä haukun mieheni vanhempia. En voi sille mitään että he ovat juntteja. Muuten ihan mukavia ihmisiä, mutta käytöstavat (etenkin ruokapöydässä) ovat ala-arvoisia.

Mitä mieltä te olette? Pitäisikö minun vain istua hiljaa ja hymyillä (mikä on vaikeaa kun edessä syö sikalauma)? En tarkoita että heitä suoraan haukkuisin, mutta olen maininnut asiasta miehelleni ja tehnyt selväksi, että mielestäni hänen vanhempansa ovat tämän asian suhteen moukkia. Vai täytyykö parisuhteessa kunnioittaa toisen sukulaisia niin paljon, että valehtelee tai on hiljaa asiasta?

 

Kyllä aikuinen ihminen osaa pitää sisällään arvostelevat mielipiteet puolison vanhemmista. Se on mielestäni erittäin lapsellista alkaa arvostelemaan vanhoja ihmisiä. Syökööt vaikka käsillään, pitää olla suvaitsevainen. Ei vammaisiakaan arvostella. Ei puolison vanhemmista pidä pitää, mutta kun heidän tapansa tietää, niin osaa pitää suunsa kiinni ja niellä kiukkunsa. Sitten voi miettiä mihin heitä kutsuu ja paljonko tapailee.