(ei otsikkoa)

[Jossu]

On hyvä että on tälläisiä palstoja joille voi tuntemuksiaan purkaa.
MUTTA jokaisen lukijan vastuulle jää se, mitä tarinasta uskoo ja miten sitä käsittelee. Olen itse jätetty ja nyt uuden onnen löytänyt josta väitetään että ""vein toisen miehen"".
Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia. Meidän jokaisen omat kokemuksemme virittyvät hisoriamme ja kokemuspohjamme kautta - EIKÄ KAIKKI AINA OLE SITÄ MILTÄ NÄYTTÄÄ. Se kannattaa muistaa.

Lapsien suhteen olen huolissani. Lähivanhemman tehtävä on mielestäni pyrkiä pitämään lasten ja etävanhemman välit kunnossa. On tehtävä töitä jotta lasten ja vanhempien välit säilyisivät - EIKÄ AINAKAAN ESTÄÄ (Haukkuminen, syyttäminen, pahan puhuminen yms. syyllistäminen) tapaamisia. Jokaisella meillä on oikeus molempiin vanehmpiin.

 

[kokemusta on]

jokaisessa asiassa on totuuden siemen kuten tiedät jos sinusta sanottaan että veit toisen miehen niin varmaan siinä jotain perääkin on?? vai miksi niin sanotaan? aloititko suhteen miehen kanssa joka oli vielä naimisissa? olitko kärsinyt yksinäisyydestä ja epätoiivosta jätettynä ja miestä ei meinannut löytyä? sitten tuli sopivasti ukkomies ja et jarrutellut koska tiesit mitä on pelissä? kannustitko heitä yrittämään ja selvittämään kunnolla välinsä vai halusitko hinnalla millä hyvänsä saada ""uuden onnen""? minulle kävi näin että otin ""toisen miehen"" ja kun rehellisesti itseäni tutkiskelin niin kyllä minä tein kaikkeni että saintämän miehen välittämättä hänen keskeneräisestä avioerostaan ja kyllä asia minua kalvaa ja uusi suhde ei onnistunut tämän takia kun tunsi syyllisyyttä-Luulisi että jätettynä tiedät jätetyn tunteet vai unohtuuko ne saman tien kun uusi ""onni"" tulee?? mitä muista kun itsellä on hvvin?! yleensä se kalahtaa omaan nilkaan

 

[kysyn vaan]

hei jossu, minkähän takia joku keksisi valheita ja kirjottaisi mitä sattuu?? Mitäs iloa siitä olisi. vaikka onhan meitä moneen junaan! Mutta jos tuo kaikki on totta kuten oletan niin mieti miten pahalta mahtaa tuntua tuollainen kohtelu? Mutta empatiakyky ei ole kovin trendikästä tänäpäivänä! Mitäs muista kun itse saan mitä haluan!

 

[Jossu]

""Totuuden siemen"" tulee joskus kylvettyä täysin tietämättä totuuden periä. Niin on meilläkin käynyt. On helpompi ajatella että toinen vei kumppanini, kun lähteä miettimään todellisia syitä miksi en riittänyt, kelvannut, pystynyt vastaamaan toisen tarpeisiin yms. Ne ovat vaikeita asioita käsitellä ja siksi niin monet sanovat että ""toinen vei kumppanini"". Silloin myös pahan puhuminen ja kiukku ovat ikään kuin sallitumpia.

Minä en olisi koskaan voinut sietää itseäni jos olisin toisen ""miehen vienyt"". (Tavallaan en edes usko siihen että voisin kenenkään miestä viedä - niin hyvä en ole). Nykyisen miesystäväni vuoksi jätin toisen miehen.
Elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista.

 

[ymmärrys]

Olen ihmeissäni lukenut nyt inhorealistin tekstiä. Yleensä olen samaa mieltä monessa asiassa nyt en ymmärtänyt.
Olen itse toisen eron jälkeen ollut kuvatussa tilanteessa. Haukuttuna, pari työpaikkaa duupattuna (haastattelun jälkeen yht.tuttavien kautta. Minä ihan oikeesti menin jotenkin lukkoon enkä halunnut olla tekemisissä toisten kanssa. Silti minut haukuttiin pikkukuppilassa alkoholistiksi (en käy pikku kuppiloissa) joten en sielläkään ollut puolustamassa itseäni tätä ex tyypin uusinainen mesosi siellä. Hoidin pahaa oloani luonnossa ja erakoitumalla hetkellisesti.
Kaiken maailman muutakin paskaa aivan vieras ihminen oli suoltanut. Sen tiedän että jos olisin alkanut pitää puoliani olisin kanssa saanut lähestymiskiellon. Exä vaati mun vanhalta äidiltä rahoja jostain lainasta jota ei ollut edes olemassa. Suutuin valtavasti mitä kaikkea paskaa ihmiset voi toisten seläntakana toteuttaa. Äitinikään ei halunnut enää riidellä ja oli maksanut nk. 1.erän.kunnes sain tietää asiasta. Ei siitä menty poliisille ei käräjille. Opin vain sen että pitää tosiaan melkein mielenterveystodistus olla nykyään ihmisistä että ei tule yllätetyksi ihmeellisellä menneisyydellä, jos tutustuisi uuteen ihmiseen. (vitsi )
Sen opin että joka eniten tekee pahaa-, haukkuu muita että ei oma malka silmässä loista.
Eli jos nykyisin alan naisporukassa kuulemaan liikaa yhdestä pahasta joka ei ole edes paikalla. en kuuntele noita mollaajia ja lähden seurasta. Voin pahoin joka kerta kun mietin niitä aikoja.
Ap. sanoisin että älä mieti menneitä.Elämä maksaa onneksi jokaiselle ajallaan takaisin.

 

[grrr]

Kokemusta saattaa olla, mutta nähtävästi näppäimistössä ei pilkkuja eikä pisteitä. Todella hankalaa luettavaa!