Ei ole ketään johon luottaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Erittäin yksinäinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Erittäin yksinäinen

Vieras
Mistä johtuu että kaikki välttelee mua? Oon siis 13v ja koulussa kukaan ei ikinä istu viereeni ja aina kun istun ite jonkun viereen, niin vaihetaan samantien paikkaa. Aina kun pitää tehä ryhmätöitä tai paritöitä ja opet arpoo ryhmät ja parit, niin sit se ryhmä mihin menen niin siellä mulle ei puhuta kauheesti ja mulle annetaan aina huonoimmat tehtävät ja sit jos mulle arvotaan pari, niin sit se kenen pariksi joudun, niin se vaan pyörittelee silmiä ja huokaisee kun joutuu mun pariksi :( Sit aina kun kysyn joltain jotain, niin en ikinä saa vastausta. Mua nimitellään myös kaiken maailman nimillä ja se tuntuu erittäin pahalta. Kun oon yrittänyt laittaa niille henkilöille viestiä siitä et miltä musta tuntuu kun ne syrjii ja nimittelee mua, niin sit ne estää mut samantien. Kotirauhaakin tullaan usein rikkomaan soittamalla ovikelloa ja sit lähtemällä nopeasti karkuun jotta avaisin oven turhaan. Tää on oikeastaan aina ollut mulla näin et aluksi ollaan mulle mukavia, mut sit mut vaan tavallaan hylätään ja esitetään et ihan kuin olisin pelkkää ilmaa. Liikkatunneilla jos on jotain pallopelejä, niin sit mulle ei ikinä heitetä tai syötetä palloa ja en sit yleensä osallistu liikkatunteihin, koska turhauttavaa olla niissä. En tajuu et mikä mussa on vikana kun oon aina yrittänyt olla avulias ja kiltti muille, mut silti mua ei vain huomioida :( nykyään olen tosi hiljainen ja en osaa luottaa muihin, koska mulla ei ole ikinä ollut kavereita ja olen ollut koko elämäni vain kissojen, koirien ja hevosten seurassa, joten en edes enää osaa tutustua muihin ihmisiin :( ainoot joille olen voinut jutella on olleet eläimet ja niiden seurassa olen jotunut päivät pitkät olemaan ja ne on enää ainoita joihin voin luottaa
 
samanlaista oli mulla silloin 20v sitten, niin vain elämä muutti suuntaa jossain vaiheessa. ei mulla nykyäänkään ole sydänystäviä, enkä juuri koe tarvivanikaan. silti olen nykyään paljon rohkeampi, ulospäin suuntautunut ja pidetty työkaverikin.
sinulla kuuluu ikäänkin nuo tuntemukset, mutta itsesääli kannattaa lopettaa. teet sillä vain itsellesi pahaa.
 
Harvalla nuorella ihmisellä on kypsyyttä hyväksyä erilaisia ihmisiä. Se kertoo luultavasti enemmän omasta hämmennyksestä, kuin siitä ettei ko ihminen pitäisi sinusta. Suurin osa ihmisistä on hyväntahtoisia, sen huomaa viimeistään aikuisena. Tai ainakin neutraaleja... Jos asia painaa mieltä, puhu siitä jollekin aikuiselle, esim terveydenhoitajalle. Pelkkä kertominen voi helpottaa. Ystävyyskin on monesti ihan tavallista ja pieniä asioita, ei kannata odottaa liikaa.
Älä myöskään koskaan anna kenenkään tehdä itsellesi pahaa, sillä se vie itsearvostusta. Ei kaikkiin pidäkään luottaa. Mikä on se asia, jota muilta toivoisit?
Ja: erilaisuudessa on juuri se rikkaus, se on hienointa, kun kokemusta ja ikää karttuu. Siis persoonallisuus. Esim temperamentti on yksilöllinen, eikä se muutu. Onko sinulla joitakin ihmisiä, joiden seurassa viihdyt ja on hyvä olla. Naapurin täti, mummo, jostain samasta asiasta kiinnostunut tuttu, jonka kanssa voit olla oma itsesi. Pidä niistä kiinni. Rentoudu, ole kiinnostunut muista ja uusista/erilaisista asioista, anna tunteiden tulla ja mennä. Tunteet eivät aina ole totta, vaikka sydäntä onkin hyvä kuunnella. Hymyile silloin kuin siltä tuntuu, tee asioita joista oikeasti pidät - eläimet kuulostivat siltä. Unelmoi, millaista haluaisit elämäsi olevan aikuisena olevan. Parhaita tyyppejä on usein ne, jotka ovat "kokeneet jotain" ja selvinneet siitä. Oikean ihmisen kohdalla avoimuus kannattaa, sille voi rakentaa luottamusta. Maailman helpointa ja tylsintä on mennä lauman mukana. Jokaisella on hyviä luonteenpiirteitä, ole iloinen niistä, ja unohda ne huonommat. Ei kukaan ole hyvä kaikessa. Ihmiset yleensä tykkää kun heille juttelee jotain pientä, tätä voi harjoitella vaikka kahvilan kassalla. Sillä pääsee alkuun. <3
 

Yhteistyössä