E
Erittäin yksinäinen
Vieras
Mistä johtuu että kaikki välttelee mua? Oon siis 13v ja koulussa kukaan ei ikinä istu viereeni ja aina kun istun ite jonkun viereen, niin vaihetaan samantien paikkaa. Aina kun pitää tehä ryhmätöitä tai paritöitä ja opet arpoo ryhmät ja parit, niin sit se ryhmä mihin menen niin siellä mulle ei puhuta kauheesti ja mulle annetaan aina huonoimmat tehtävät ja sit jos mulle arvotaan pari, niin sit se kenen pariksi joudun, niin se vaan pyörittelee silmiä ja huokaisee kun joutuu mun pariksi 
Sit aina kun kysyn joltain jotain, niin en ikinä saa vastausta. Mua nimitellään myös kaiken maailman nimillä ja se tuntuu erittäin pahalta. Kun oon yrittänyt laittaa niille henkilöille viestiä siitä et miltä musta tuntuu kun ne syrjii ja nimittelee mua, niin sit ne estää mut samantien. Kotirauhaakin tullaan usein rikkomaan soittamalla ovikelloa ja sit lähtemällä nopeasti karkuun jotta avaisin oven turhaan. Tää on oikeastaan aina ollut mulla näin et aluksi ollaan mulle mukavia, mut sit mut vaan tavallaan hylätään ja esitetään et ihan kuin olisin pelkkää ilmaa. Liikkatunneilla jos on jotain pallopelejä, niin sit mulle ei ikinä heitetä tai syötetä palloa ja en sit yleensä osallistu liikkatunteihin, koska turhauttavaa olla niissä. En tajuu et mikä mussa on vikana kun oon aina yrittänyt olla avulias ja kiltti muille, mut silti mua ei vain huomioida nykyään olen tosi hiljainen ja en osaa luottaa muihin, koska mulla ei ole ikinä ollut kavereita ja olen ollut koko elämäni vain kissojen, koirien ja hevosten seurassa, joten en edes enää osaa tutustua muihin ihmisiin ainoot joille olen voinut jutella on olleet eläimet ja niiden seurassa olen jotunut päivät pitkät olemaan ja ne on enää ainoita joihin voin luottaa
Sit aina kun kysyn joltain jotain, niin en ikinä saa vastausta. Mua nimitellään myös kaiken maailman nimillä ja se tuntuu erittäin pahalta. Kun oon yrittänyt laittaa niille henkilöille viestiä siitä et miltä musta tuntuu kun ne syrjii ja nimittelee mua, niin sit ne estää mut samantien. Kotirauhaakin tullaan usein rikkomaan soittamalla ovikelloa ja sit lähtemällä nopeasti karkuun jotta avaisin oven turhaan. Tää on oikeastaan aina ollut mulla näin et aluksi ollaan mulle mukavia, mut sit mut vaan tavallaan hylätään ja esitetään et ihan kuin olisin pelkkää ilmaa. Liikkatunneilla jos on jotain pallopelejä, niin sit mulle ei ikinä heitetä tai syötetä palloa ja en sit yleensä osallistu liikkatunteihin, koska turhauttavaa olla niissä. En tajuu et mikä mussa on vikana kun oon aina yrittänyt olla avulias ja kiltti muille, mut silti mua ei vain huomioida nykyään olen tosi hiljainen ja en osaa luottaa muihin, koska mulla ei ole ikinä ollut kavereita ja olen ollut koko elämäni vain kissojen, koirien ja hevosten seurassa, joten en edes enää osaa tutustua muihin ihmisiin ainoot joille olen voinut jutella on olleet eläimet ja niiden seurassa olen jotunut päivät pitkät olemaan ja ne on enää ainoita joihin voin luottaa
