A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja mie:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja mie:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja mie:Jos sä ap olisit oikein vanhanaikainen niin teidänhän olisi pitänyt mennä naimisiin jo ennen lasta
No ei vaan. Ei mekään olla naimisissa ja yhdessä oltu 12 vuotta. Nyt jos menisimme naimisiin niin ei se kyllä meidän sitoutumiseen tai rakastamiseen mitenkään vaikuttaisi! Ennemmin väittäisin, että kun teillä on jo lapsi niin se sitoo teitä enemmän yhteen kuin mikään avioliitto ikinä.
Sitähän ne naimattomat naiset aina toitottaa...Kait itselleen lohduksi. Vaimolla ja asuinkumppanilla on iso ero. Jo juridisestikin. Ei tulisi leskeneläkettä eikä mitään, jos miehelle sattuisi jotain.
"Itselleen lohduksi..."Väitätkö että häiden jälkeen rakastat enemmän miestäsi kuin nyt? Tai että naimisissa olevat aina poikkeuksetta olisivat enemmän sitoutuneita toisiinsa kuin avoliitossa olevat? Ihan totta, mieti nyt miten heppoisesti niitä eroja otetaan nykyisiin. Ihan yhtä sitoutunut voi olla ilman sitä avioliittoakin. Mutta ymmärrän kyllä tuon juridisen puolen!
En. mutta väitän, että rakastunut mies, joka itsekin uskoo avioliittoon, vie kumppaninsa vihille. Tarkoitan sitä, että tuolla lapsi sitoo enemmän-ajatuksella on hyvä lohduttautua...
No itse en henk.koht. tuolla ajatuksella lohduttaudu kun ei ole lapsiakaan =) Silti olen sitä mieltä, että kyllä se lapsi sitouttaa enemmän kuin se liitto.
Mutta ymmärrän kyllä halusi mennä naimisiin, tehdä suhteesta virallinen niin juridisten asioiden takia kuin siunauksenkin takia. Mutta se minuakin ihmetyttää että se toinen ääripää on sitten ero.. Sanoit, ettet halua miestä kiristää, mutta kyllähän tuosta kannattaa keskustella. Ja se, että purkaisit kihlauksen niinkuin yllä on neuvottu, ei ole kiristämistä..
Mitä kummaa on lähteä pois, jos ei ole toiselle se oikea? Eikö se ole tervettä itsesuojelua? Sekä toisen päästämistä vapaaksi, jos kerran ei ole toiselle tarpeeksi rakas vaimoksi asti?
No miksi sitten menisit sen kanssa naimisiin?
Mulla tulee sellainen mielikuva, että aikanaan kun mies on kosinut ja puhunut avioliitosta, hän ei ole vielä tuntenut sinua.
Nyt sitten olet paljastunut erilaiseksi (tämäkin häähullutus), ettei naimisiinmeno kanssasi houkuta enää yhtään. Ja ihan oikeassahan mies onkin, kun olet jo valmis jättämään hänet avioliittopakkomielteen vuoksi. Eli mies ei kelpaa sinulle muuta kuin sitten jos menette naimisiin.
Voi hyvin olla, että hän näkee minut vaikka kuvaamallasi tavalla. Joka ei kyllä ole totuus. Jos miehen kuva minusta tosiaan on muuttunut niin paljon (jollain muulla kuin tällä hääasiaperiaatteella, koska hän ei tiedä eroajatuksistani), että avioliitto ei huvita, miksi minun kannattaisi jäädä suhteeseen tai pidättää häntä siinä?