ei jaksaisi tätä

  • Viestiketjun aloittaja ihan poikki
  • Ensimmäinen viesti
Meidän arki
Minulla on sillä lailla ihana mies, että hän panostaa lapsen kanssa olemiseen ihan pyytämättä. Se on minusta se kaikista tärkein asia, sillä ei ole niin väliä vaikka hän ei ole yhtään oma-aloitteinen kotitöiden suhteen ja minä teen pääosan niistä (toisaalta tykkäänkin hoitaa ruuanlaiton itse).

Minna, onko miehesi laiska vai masentunut kun ei touhua lasten kanssa?
 
"minna"
Sepä Se kun en tiedä. Kun kuitenkin itsekin sen tiedostaa ja sanoo ettei tiedä miksi ei auta. Työnsä hoitaa kyllä hyvin, urheilee ja tekee kaikkia omia asioitansa. En tiedä onko kyllästynyt perhe-elämään, mutta,ei kuitenkaan halua luopua siitä vai mikä on. Kun tosiaan yhdessä ollaan oltu 14 vuotta, nyt vähän päälle kolmekymppisiä. Ja ennen on varsinkin lasten kanssa touhunnu tosi paljon ja arjessakin auttanut.
 
"Huhhuh"
Jätät ne lapset vaan sen miehen hoitoon, työ on vaan tekosyy. Sillloin kun on kotona. Voisko mies vaihtaa työpaikkaa? Pienen lapsen vanhemmalle harvemmin sopii liian sitova työ. Eikä ainakaan enää lisää lapsia jos ei mies ala kantaa vastuutaan aikuisena vanhempana. Ei apulaisena, vaan nimenomaan vanhempana.
 
ihan loppu
Oon sanonut hyvällä ja pahalla. Huutanut ja keskustellut. Mutta yksinpuheluksi se menee tai sitten hän suuttuu ja tilanne lukkiutuu. Hän ei ymmärrä varmaan oikein asioita mun kannalta. Jos olen kotona niin lapset on minun kimpussa. Jos hän sattuu olemaan lasten hereilläollessa kotona niin katsoo yleensä tv:tä. Jos haluan olla rauhassa niin mun pitäisi lähteä pois kotoa hetkeksi. Joskus olen niin tehnytkin. Mutta kun palaan niin vastassa on sekainen koti ja sotkuinen keittiö. Hän kyllä on lasten kanssa ja tekee ruokaakin mutta siihen se jää. Tekee siis minimin että selviää hoitokeikan loppuun.
 
"minna"
Se ei kauheasti rentouta kun tuut kotiin ja sua odottaa Se siivoaminen ja lasten nukkumaan laitto ja muu. Esimerkiksi meillä jos lähden salille kun mies tulee töistä. Kello on ainakin kahdeksan ennen kuin kerkiän takaisin. Sitten pitäisi alkaa siivoamaan heidän jälkiään ja laittaa lapset nukkuu. Ja aamulla on klo 5 herätys. Ei aika ja energia riitä. Meiltä siis pieni esimerkki. En tiedä miten ap:n kotona.
 
Pertti38
[QUOTE="minna";30839407]Se ei kauheasti rentouta kun tuut kotiin ja sua odottaa Se siivoaminen ja lasten nukkumaan laitto ja muu. Esimerkiksi meillä jos lähden salille kun mies tulee töistä. Kello on ainakin kahdeksan ennen kuin kerkiän takaisin. Sitten pitäisi alkaa siivoamaan heidän jälkiään ja laittaa lapset nukkuu. Ja aamulla on klo 5 herätys. Ei aika ja energia riitä. Meiltä siis pieni esimerkki. En tiedä miten ap:n kotona.[/QUOTE]

No mulla ei ole akkaa (nihilisteille suomennos = rakastavaa avo/avipuolisoa) joka jäis lasten kanssa siksi aikaa että kävisin salilla, lenkillä missä hyvänsä. Todellakin arvostaisin jos olisi joku jonka kanssa edes Vähän voisi jakaa vastuuta.

Mutta en valita, tään olen valinnut ja kyllä tää entisen voittaa.
 
"minna"
Mutta kun mulla on mies, jonka pitäisi jakaa vastuuta ja hoitaa niitä lapsiaan, vielä. Jos on yksinhuoltaja, silloin sitä ei ole eikä edes ajattele, että tuon toisenkin,pitäisi tehdä jotain,, mutta,Se vain makaa. Ja mä välitän tällä hetkellä, koska asia ketuttaa niin paljon.
 
"minna"
Minä käyn töissä. Herään aamulla klo 5 että kerkiän viemään lapset hoitoon. Mies nousee seitsemältä. Haen lapset päiväkodista. Hoidan loppuillan lapsia ja kotia. Kuskaan harrastuksiin. Mies ei tee mitään. Ja kuten sanoin, jos jätän lapset miehelle Sillon kun on kotona, hän ei tee silti mitään. Makaa sängyssä, lapset juoksee pihalla tai katsoo videoo. Sitten alan laittamaan klo 8 aikaa heille iltapalaa ja siivoamaan kotia. Lapset joutuu nousemaan klo 5.30 joten pitäisi selvitä ajoissa hoitoon. Ja miehelle en jätä lapsia aamuksi koska siitä ei tule mitään. Kokeiltu on. Ja miksi en eroa, ajatuksissa on mutta arki vie niin energiaa etten ole saanut aikaiseksi. Koska mies ei todellakaan eroa joten kaikki Se työ on minun vastuullani.
 

Yhteistyössä