Tiistai-iltana saimme neljännen pojan (4080, 55 cm). Synnytys meni osittain kuten kuvittelin, osittain kaiken kuvitellun ohi, sillä esim. en osanut ajatella synnyttäväni 15 tuntia 39 asteen kuumeessa. Sen sijaan istukan käsinirrottelun ja verihukan lääkäri osasi ennakoida.
Alan jaksaa jo nousta välillä. Hb laski noin kolmanneksen ja se on tehnyt olon huteraksi, eli vauvan ja minun toiminnat ovat olleet nämä ensimmäiset päivät aivan yhteneväiset: unta, ruokaa, välillä pyllyn tai epparihaavan pesua, ja hyvin vaimeaa seurustelua, jonka nukahtamisemme katkaisevat, sukulaisten kanssa. Imetys on ainoa asia, joka on mennyt täysin suunnitellun mukaan: maitoa on riittänyt lypsettäväksi ja pakastimeen asti tulevien päivien varalle.
Sylejä ja hoitajia onneksi riittää vauvalle: sunnuntaisen aamupalani aikana jokainen isoveli helli ja hoivasi ja piti sylissään vauvaa, isästä nyt puhumattakaan.
Piika-äiti
Alan jaksaa jo nousta välillä. Hb laski noin kolmanneksen ja se on tehnyt olon huteraksi, eli vauvan ja minun toiminnat ovat olleet nämä ensimmäiset päivät aivan yhteneväiset: unta, ruokaa, välillä pyllyn tai epparihaavan pesua, ja hyvin vaimeaa seurustelua, jonka nukahtamisemme katkaisevat, sukulaisten kanssa. Imetys on ainoa asia, joka on mennyt täysin suunnitellun mukaan: maitoa on riittänyt lypsettäväksi ja pakastimeen asti tulevien päivien varalle.
Sylejä ja hoitajia onneksi riittää vauvalle: sunnuntaisen aamupalani aikana jokainen isoveli helli ja hoivasi ja piti sylissään vauvaa, isästä nyt puhumattakaan.
Piika-äiti
