No niin, jospas nyt koittaisin kirjotella kuulumisia, kun poitsu nukkuu syötön jälkeen tyytyväisenä tuossa kainalossa. :heart:
Eli viime viikon tiistaina siis mentiin aikasiin aamusta sairaalalle ja mut ohjattiin osastolle huoneeseen. Siellä vaihdoin sairaalakuteet päälle ja tukisukat jalkaan. Sitten mulle laitettiin mahalle ne anturit, mitkä mittaa vauvan sykkeitä ja mun supistuksia. Sykkeet tasaiset ja supistuksiakin vähän. Hoitsun mukaan juuri oikea aika sektiolle. Tämän jälkeen mentiin vielä ultraan tarkistamaan vauvan tarjonta ja edelleen oli perätarjonnassa. Ultran jälkeen mies vaihtoi myös sairaalakuteet päälle ja mulle laitettiin tippa käteen ja katetri. Tippaa ei meinattu aluksi saada mitenkään, kun kaikki suonet oli niin piilossa. Jännitti aivan sairaasti!!
Tässä vaiheessa kello olikin jo niin paljon, että oli aika lähteä leikkaussaliin. Mies jäi ulos odottelemaan, kun mut valmisteltiin salissa täysin valmiiksi eli kaikki rensselit iskettiin muhun kiinni ja annettiin epiduraalipuudutus. Puudutuksen laitto tuntu tosi inhottavalle ja tärisin pelosta.. Lopulta olin valmis ja mies haettiin mun viereen puristamaan mun kädestä. Oli ihanaa saada mies vihdoin viereen!
Leikkaus kesti vain noin vartin ja vauva oli syntynyt! Voi että sitä tunnetta, kun kuulimme pojan ensi parkaisun! :heart: Kyyneleet valuivat pitkin poskia ja olin niin niin onnellinen. Virkeä poika tuli ja hän sai 9 pistettä. Yksi piste lähti sen takia, kun hänen kädet ja jalat sinersivät vähän. Poika vietiin pikapesulle ja sitten saimme hänet näytille. En meinannut uskaltaa koskettaa häntä aluksi ollenkaan. Tosi nätti vauva, ruskea paksu tukka ja aivan tummat silmät. Täydellinen! :heart:
Mies lähti kylvettämään hoitajan kanssa vauvan ja ottamaan mitat ja mua alettiin kursia kasaan. Siinä meni ehkä jotain puoli tuntia. Pojan mitat oli siis paino 3376g, pituus 51cm ja pään ympärys 35,5cm. Kylvetyksen jälkeen sain vauvan rinnalle ja leikkaussalissa oltiin tarkkailussa vielä jotain pari tuntia ennen osastolle kärräämistä.
Toipuminen sektiosta eteni tosi vauhilla. Toki kipulääkettä sain aluksi niin paljon, että ainakin eka päivä meni ihan pöllyssä, mutta jo seuraavana päivänä lääkitystä voitiin vähentää ja sisulla punnersin itseni ilman mitään apua sängystä ylös!
Tämän jälkeen hoitelinkin vauvaa melko itsenäisesti ja hoitajatkin ihmettelivät, miten hyväkuntoinen sektioäiti olin. Maitoa ei vielä kuitenkaan tullut tarpeeksi, joten lisämaitoa piti antaa, mutta kolmantena päivänä maitoa alkoi tulla ihan yks kaks ja sen jälkeen ei lisämaitoa ole tarvittu ollenkaan!
Kotiin pääsimme juhannusaattona, vaikka pieni pelko oli, että kotiin lähtö siirtyy vauvan lievän keltaisuuden vuoksi. Verikokeet kuitenkin osoittivat arvojen olevan ihan hyvät eli saimme luvan lähteä.
Arki kotona on mennyt tosi hyvin! Vauva nukkuu tosi paljon ja itkee harvoin. Kunhan ruokaa on aina saatavana, vaippa on kuiva ja hän saa nukkua, niin kaikki on hyvin ja poika on tyytyväinen. Huomenna neuvolasta tullaan jo kotikäynnille ja mä pääsen tikeistä eroon. Haava onkin parantunut tosi hyvin ja on tosi siisti eikä mua koskekaan oikeastaan yhtään. Joskus sängystä noustessa saattaa vähän vihlasta, mutta kipulääkkeitäkään en enää paljon syö. Varoiksi yöksi otan. Keskiviikkona pitää viedä poika lastenkirurgille lonkkien tarkastukseen. Kaikki perätarjontavauvat kuulemma tarkastetaan ja jos lonkissa on jotain vikaa, ne lastoitetaan 6 viikoksi. Lastenlääkäri tsekkasi lonkat kyllä jo kotiinlähtötarkastuksessa ja hänen mielestään vikaa ei ole. Luottavaisin mielin siis.
Tsemppiä teille ja toivotaan, että teistä jokainen pääsee onnellisesti tähän vaiheeseen! Voin kertoa, ettei tämän parempaa elämän lahjaa olekaan, kun oma lapsi! :heart:
Vauvis ja Pikkumies 7 vrk :heart: