Clearblue ja Kaksplus.fi kysyy: Yritättekö ensimmäistä lastanne?

Onko haaveissanne ensimmäinen lapsi, vai onko teillä lapsi/lapsia ennestään? Millaisia mietteitä teillä on raskaaksi tulemisesta?

 

Haaveissa jo kolmas lapsi!! Ollaan jo sen verran "vanhoja" (34 ja 38v) että tulee jos on tullakseen, mihinkään hoitoihin ei enään lähetä

 

Ensimmäistä lasta yritetään. Pelottaa, että mitä jos me ei sitä lasta saadakkaan. Viimeaikoina on tuntunut, että mielessä ei muuta ole ollutkaan kuin raskaus. Tuntuu, että kaikki saavat vauvoja.Johtuu varmaan siitä, että itselle se on nyt se tärkein asia. Yritetään ottaa tää yrittäminen rennosti ja on puhuttu, että jos tässä raskaaksi tullaan, yritetään olla murehtimatta turhia. Se tulee mikä tuleen. Rennosti ottaminen rupeaa olemaan jo siinä äärirajoilla, ainakin omalta osalta.

 

Me yritetään ensimmäistä lasta. Ollaan marraskuusta alkaen toivottu raskautta. Toivotaan, että testien avulla tärppäis paremmin!

 

Täällä haaveillaan toisesta ja samalla myös varmasti viimeisestä ( Mutta mistäpä sitä koskaan tietää) Heilangan fiilikset tuntuu aika samoilta kun omat kun pitäisi rennosti ottaa mutta ei millään kykene. Ensin odotellaan 2 viikkoa ovulaatiota (joko eikä vielä joko?) sen jälkeen taas odotellaan että tuleeko täti kylään vai ei.

 

Täälläkin haaveillaan toisesta lapsesta! Esikoinen täyttää kohta 7kk ja toiveissa olisi saada toinen lapsukainen <3

 

Täällä haaveillaan kolmannesta lapsesta (neljännestä raskaudesta) ja näillä näkymin myös viimeisestä. Edellinen raskaus päättyi siis keskeytyneeseen keskenmenoon rv 7+ (piti olla 11+6). Selvisi siis ekassa ultrassa...
Raskaaksi tuleminen stressaa tällä hetkellä enemmän kuin aikaisemmilla yrityskerroilla, toivottavasti pystyisi kuitenkin olemaan mahdollisimman vähän stressaantunut... Pelottaa myös mahdollinen uusi keskenmeno...
Mutta koetetaan tässä nyt edetä askel kerrallaan...
Täällä jo malttamattomana odotellaan testejä!

 

Haaveissa on toinen lapsi
Minulla on hieman vaikeuksia tulla raskaaksi ja 5 vuotta tässä on mennyt ilman ehkäisyä, mutta en ole myöskään ovulaatiota etsiskellyt. Käytössä on Terolutit tällä hetkellä kaverina.

Raskaaksi tuleminen on hieman stressaavaa, koska olen aina ajatellut, että viimeistään 30-vuotiaana olen viimeistä kertaa raskaana. Ja tänä vuonna tulee 30 täyteen. Eli olen asettanut itselleni hieman paineita asian suhteen. Mitä sitten jos en onnistukkaan tänä vuonna? Annanko itselleni vielä ensi vuonna mahdollisuuden vai jäämmekö yhden lapsen perheeksi? Tällä hetkellä tulee joka puolelta raskausuutisia mitkä todellakin masentavat minua.

 

Täälläkin vasta ensimmäistä lasta yritetään saada maailmaan. Komppaan niin noita Heilangan ajatuksia, välillä saa ajatukset muualle ja elämä rullaa, välillä ja etenkin tädin tullessa kylään on kyllä niin musertunut olo. Lastenhuone odottaisi että voitaisiin laittaa se kuntoon ja kaikki puitteet olisi muutenkin kunnossa, hyvä parisuhde, vakituiset työt... vauvaa ei vain kuulu. Kesän jälkeen ollaan aloitettu yrittämään, ja gynekin sanoi, ettei mitään hätää vielä, mutta kun on niin vaikea olla hätäilemättä! Rentouden ja rauhallisen ja positiivisen mielen säilyttäminen on kyllä niiiiiiin haastavaa.

 

Toinen lapsi on meillä toiveissa. Ensimmäisen kanssa meni noin 9kk ennen plussaa ja siinä ajassa jo ehti panikoida ja miettiä että mitä jos ei voikaan saada lapsia. Silloin kuitenkin olin suht rauhallisin mielin, koska elimme kaukosuhteessa eikä yritystä pystynyt aina ajoittamaan oikein Jotenkin ajattelin, että koska nyt toisella kerralla yrityksen pystyy ajoittamaan oikein, niin plussahan tulee tietenkin heti! No näinpä ei tietenkään käynyt ja paniikki alkaa taas nostamaan päätään, vaikka yritänkin pysyä rauhallisena. Olen katsellut viimeaikoina esikoisen vauvakuvia ja ihan sydäntä kylmää ajatuskin sitä, ettei koskaan enää saisi kokea sitä aikaa. :'( Mutta jospa nyt kuitenkin odotettaisiin että pääsen testailemaan ovista ja katsotaan olenko osannut tulkita kehoni viestejä oikein vai onko mennyt ihan metsään

 

Meillä toinen lapsi haaveissa, olisi ihanaa saada esikoistytölle pikkuveli tai -sisko vielä suht pienellä ikäerolla. Esikoinen on nyt 1 v 3 kk. PCO aiheuttaa huolta ja epävarmuutta ja epäsäännöllinen kierto tekee oviksen bongaamisesta haastavaa.

 

Me yritämme ensimmäistä lasta. Oli tosi kiva tulla 15 tunnin työpäivän jälkeen kotiin, kun pöydällä odotti iso paketti jonka mies oli hakenut postista. Väsymys kaikkosi heti, kun sai paketin auki ja pääsi sitä tutkimaan Huomenna pitäisi alkaa kuukautiset. Kroppa oireilee siihen malliin että sieltä ne tulee kuin nakutettu, mutta mitäpä jos ne ei nyt silti tulisikaan. Jännittää odottaa huomista aamua ja samalla pelkään sitä olotilaa joka tullut jo niin monena kuukautena sen jälkeen kun jätin pillerit pois :/

 

ensimmäistä yritetään, ja todellista vuoristorataa on kyllä tunnetilat olleet. Hillitön jännitys ja ilo, pettymys ja suru, joskus jopa viha ja epätoivo. Ja vaikka kuinka palasina on silloin, kun taas jälleen kerran ne menkat alkaa, niin aina ovulaatioajan myötä ne himot ja toiveikkuus taas lähtee nousukiitoon. Tällähetkellä vallitsee lähinnä vain jokin ihme kapinamieli, että tuntuu ettei meissä kyllä mitään vikaa voi olla et tää on vaan huono vitsi miks ei meillä näää raskaudet etene terveenä loppuun asti. Kiukuttaa! Mutta jotenki piridti kun pääsi testi ryhmään, tuntuu et ees jotain tapahtuu

 

Yksi ryhmän ulkopuolinen vastaa, jolla tilattuna kotiin 20 kpl digiovistestejä.
Eli ensimmäinen yrityksessä, minulla ikää tulee kesällä 32. Mulla pitkät ja epäsäännölliset kierrot, joita lyhennetty viime vuonna 6kk teroluteilla. Tammikuussa-13 tulin raskaaksi, mutta sain keskeytyneen keskenmenon helmikuussa, rv 11+1. Huomattiin myöskin ekassa ultrassa, ja lääkärin mukaan sikiö olisi menehtynyt noin rv 8, eli 3 viikkoa elin tietämättä kantaneeni sisälläni elotonta lapsenalkua . Nyt odottelen vielä ekoja menkkoja tulevaksi, ja sitten pääsen tikuttelemaan ovista. Ehkäisy on jätetty pois 02/12, saman miehen kanssa olen ollut yhdessä 4,5 vuotta.