Broileria Chefin tapaan...eli Chef kokkaa :) *muoks, loppuraportti valmis*

ennen, millä nikillä palstaillu?

sef =)

 

No aluksi nuo kertomukset oli hauskoja ja aitoja, mutta nyt jotenkin teennäisen tuntuisia.
Varmaan sen takia, että kaikki tapahtumat kerrotaan jotenkin häiriöinä tyyliin, "sitten aivastin, ja nenäkin piti pyyhkiä, ja kun sekotin kastiketta, kauha irtosikin hetkeksi kädestäni, hui"
Eli siis ihan normi tapahtumista väännetään extra draamaa.
Ihan kun hänellä olis paineita pitää tuota söhellystä päällä.
Ei voi myöntää että hyvin menee, kun hupi loppuis.

 

Mun mielestä ihanan hilpeitä nämä Chefin kokkausjutut Olen lukenut kaikki ja odotan jo innolla seuraavaa :heart:

 

No aluksi nuo kertomukset oli hauskoja ja aitoja, mutta nyt jotenkin teennäisen tuntuisia.
Varmaan sen takia, että kaikki tapahtumat kerrotaan jotenkin häiriöinä tyyliin, "sitten aivastin, ja nenäkin piti pyyhkiä, ja kun sekotin kastiketta, kauha irtosikin hetkeksi kädestäni, hui"
Eli siis ihan normi tapahtumista väännetään extra draamaa.
Ihan kun hänellä olis paineita pitää tuota söhellystä päällä.
Ei voi myöntää että hyvin menee, kun hupi loppuis.

Mä eilen soittelin BKM:älle (joka siis on nämä kaikki ketjut lukenut) ja kysyin, että kun hän kokkaa, niin meneekö se sillälailla näppärästi, kuin vettä vain vai tuleeko hällekin jatkuvasti jotakin pientä häspäystä siinä välissä. Ja hänkin myönsi että ei se aivan samalla lailla mene, kuin ruoanteko-ohjelmissa, mutta ilmeisesti hän ei ihan yhtä suurissa määrin kuitenkaan kämmejäkään tee, kuin minä.

Mulla tässä on ihan aidosti pointtina se, että oppisin tekemään ruokaa, eikä se että söhellän tahallani. Mulla on monta kertaa hymy hyytynyt kesken ruoanlaiton, eikä se todellakaan ole aina ollut edes hauskaa. Hyvänä esimerkkinä tämä ketju. Suoraan sanottuna vitutti, kun olin ajatellut että saisin tehdä ruokaa ihan rauhassa (vähemmän sähellystä ) mutta sitten likka heräsikin kesken kaiken minipäikkäreiltään ja huusi kuin hyeena seuraavat 15 min.

Ja mitä siihen hyvin menemiseen tulee, niin mä kyllä itse koen onnistuneeni jo muutamaan otteeseen näine ruokineni. Lasagnekämmi oli aika paha ja ne karjalanpaistin hiiltyneet porkkanat meni roskiin, mutta kyllä mä olen siis ihan hyvään lopputulokseen yleensä päässyt. Ja niiden asioiden kohdalla joissa olen epäonnistunut, niin ainakin olen oppinut sen, että mitä seuraavaksi en tee, jotta virheiltä vältyttäisiin

 

se on jo jotain kun yrittää ja tekemällä oppii :wave:

 

Ei webkameraa, tekstimuodossa parempi.

Jatkossa toivottavasti tulee filet wellington.

 

No aluksi nuo kertomukset oli hauskoja ja aitoja, mutta nyt jotenkin teennäisen tuntuisia.
Varmaan sen takia, että kaikki tapahtumat kerrotaan jotenkin häiriöinä tyyliin, "sitten aivastin, ja nenäkin piti pyyhkiä, ja kun sekotin kastiketta, kauha irtosikin hetkeksi kädestäni, hui"
Eli siis ihan normi tapahtumista väännetään extra draamaa.
Ihan kun hänellä olis paineita pitää tuota söhellystä päällä.
Ei voi myöntää että hyvin menee, kun hupi loppuis.

Mä eilen soittelin BKM:älle (joka siis on nämä kaikki ketjut lukenut) ja kysyin, että kun hän kokkaa, niin meneekö se sillälailla näppärästi, kuin vettä vain vai tuleeko hällekin jatkuvasti jotakin pientä häspäystä siinä välissä. Ja hänkin myönsi että ei se aivan samalla lailla mene, kuin ruoanteko-ohjelmissa, mutta ilmeisesti hän ei ihan yhtä suurissa määrin kuitenkaan kämmejäkään tee, kuin minä.

Mulla tässä on ihan aidosti pointtina se, että oppisin tekemään ruokaa, eikä se että söhellän tahallani. Mulla on monta kertaa hymy hyytynyt kesken ruoanlaiton, eikä se todellakaan ole aina ollut edes hauskaa. Hyvänä esimerkkinä tämä ketju. Suoraan sanottuna vitutti, kun olin ajatellut että saisin tehdä ruokaa ihan rauhassa (vähemmän sähellystä ) mutta sitten likka heräsikin kesken kaiken minipäikkäreiltään ja huusi kuin hyeena seuraavat 15 min.

Ja mitä siihen hyvin menemiseen tulee, niin mä kyllä itse koen onnistuneeni jo muutamaan otteeseen näine ruokineni. Lasagnekämmi oli aika paha ja ne karjalanpaistin hiiltyneet porkkanat meni roskiin, mutta kyllä mä olen siis ihan hyvään lopputulokseen yleensä päässyt. Ja niiden asioiden kohdalla joissa olen epäonnistunut, niin ainakin olen oppinut sen, että mitä seuraavaksi en tee, jotta virheiltä vältyttäisiin

No mutta just tota mä tarkotan, mä en oikeesti tiedä yhtään kotiäitiä, joka sais ruuat tehtyä aina rauhassa?!
Eli siis se on ihan normaalia, että siinä parhaassa tapauksessa pyörii useampikin tenava "häiritsemässä".
Mä kyllä käsitän, että se on opetellessa inhottavaa, mutta sellasta se vaan on. Puhelin tai ovikello voi soida, lapset voi alkaa tappelemaan, voi polttaa kätensä tms tms.

 

ahdistavaa ja kamalaa...en jaksa lukea kaikkea. enkä (onneksi) kommentoida enempää--- Kökköä

Peesi. En ymmärrä mitä hauskaa näissä cheffin kokkausketjuissa on, Sellasta mukahauskaa paskaa "Ai niin, iik, mitä maustetta nyt laitan" ja perään nauruhymiöitä. Heh heh.. Onpa helvetin hauskaa hei..
lisää tälläsiä, joka päivälle. :headwall:
(availin vaan ärsyttääkseni itteäni)

Sulta Lunis puuttuu jalostautunut huumorintaju ei kai tuo nyt ihme ole kun et tajuu.

 

chef, älä oikeesti tee niitä korvapuusteja jos et ole koskaan itse leiponu mitään! vaan käy hakemassa cafe brahesta semmoset, ne on kuohkeita ja maittavia

ja joko sä olet tsekannu ne marttojen keittokurssit siinä Yliopistonkadulla? mä muistaakseni ne sulle linkitin siihen yhteen ketjuun. niistä ois oikeesti sulle tosi paljon hyötyä jos sä olet näin "käsi" keittiössä kun mitä sä annat ymmärtää

muttasiis, hyvinhän tääkin ruoka valmistu, ja riisinki sait keitettyä ilman että se palo pohjaan, se on paljon se!