Millään ei tahdo ehtiä nettiin edes lukemaan toisten kuulumisia mutta nyt koetan kertoa pikaisesti meidän "pienen" pojan syntymästä:
Laskettu aika oli 12.7. mutta entisellä kokemuksella osasin jo odottaa, että tämäkin lapseni syntyisi yliaikaisena. Olin henkisesti valmistautunut, että synnytys menisi jonnekin 22. pvän yli ja käynnistykseenkin mahdollisesti. Mitään suurempia supistuksia ei ennakkoon ollut muuten vain olo oli hyvinkin tukala niitten helteitten takia.
To 21.7. aamulla verssassa käydessäni paperiin jäi veristä limaa. Olin riemuissani limatulppa oli irronnut eli kaipa jotain lähi päivinä vihdoin tapahtuisi. Muista lapsista (viisi) en muista limatulppaa juurikaan nähneeni. Sen päivän aikana olin paljon liikenteessä lähinnä pitkällä kauppareissulla ja siellä supistelut tuntuivat jo. Mutta ei mitään niin ihmeellistä, että olisin osannut odottaa sairaalaan pääseväni.
Iltapäivällä lähdimme koko perhe kummityttäremme nimipäiville. Siellä supistukset tuntuivat ajoittain jo 5 min. välein ja ihan kipeinäkin. Istuminentuotti välillä hankalaa mutta sitten ne taas helpottivat. Kylässä vessassa käydessäni limatulppaa tuli vielä lisää ja vihjasi vaivihkaa miehelleni, että saatetaan vaikka päästä vielä laitokselle lähtemään.
Palasimme kotiin ja lapset lähtivät vanhimmaiseni kanssa vielä uimaan. Supistukset alkoivat olla säännöllisiä (alk. klo 19.30) ja siedettävän kipeitä. Istuin nojatuolissa tv:tä katsellen ja yritin mahdollisimman hyvin rentoutua. Ja se onnitui hyvin.
Lasten tullessa uimasta lähdimme kohti sairaalaa. Autossa istuminen ja käveleminen tuotti jo melkoista kipua mutta jotenkin siedettävällä tavalla; sain keskitettyä voimani itseeni. Saavuimme synnytys saliin klo 21.20. Vastaanottohuoneessa kätilö totesi minun olevan jo 5 cm auki. Jippii!!! Pääsin saman tien synnytyssaliin. Pääsin istumaan keinutuoliin (minun lempipaikkani synnytyssalissa), vauvan sydänääniä seurattiin ja kipuihin sain ilokaasua, joka sekin ihme kyllä auttoi tällä kertaa melko hybin kipuihin. Käytin kaiken keskittymiskykyni kivunhakkintaan ja olisiko sekin auttanut sillä kivut eivät tuntuneet hallitsemattomilta.
Ponnistamisen tarve tuli nopeasti. Noin klo 22.30 kätilö tutki tilanteen totesi kohdunsuun olevan miltei täysin auki pieni lippa vain jäljellä. Kätilö puhkaisi kalvot ja auttoi käsin jotta "lippa" poistuisi vauvan pään tieltä. Ehdimme miehen kanssa ääneenkin todeta, että vauva syntyisi ennen klo 23 sillä aiemmin ponnistusvaiheet ovat kestäneet 1-10 min.
Ponnistin ja ponnistin. Vauva vain ei tahtonut edetä synnytyskanavassa. Kätilä totesi, että tilaa olisi kyllä tulla reilusti. Ilokaasusta ei enää ollut iloa sain kipuun Tramalia injektiona. Supistusten teho loppui aina kesken joten sain ensin nenäsumutteena ja kohta suonen sisäisenä tippana oksitosiinia supistuksia tehostamaan. Tiesin kyllä mihin suuntaan piti ponnistaa mutta itsekin huomasin, että puhti puuttui. Lopulta toinen kätilö sisätutkimusta tehdessään totesi, että lapsi onkin tulossa kasvot edellä. Vaihtelimme asentoa; aluksi oli selinmakuulla sitten välillä kontallani sängyssä, koetin sängyn vieressä nojata vuoteeseeni ja ponnistaa. Kätilöt toivoivat, että lapsen pään asento olisi vielä muuttunut laskeutuessa mutta ei. Tunnin ponnistusten jälkeen kätilöt suunnittelivat jo kohta pyytävänsä lääkärin paikalle. Alion olla jo aivan väsynyt ja voimaton. Kävin kuitenkin vielä sängylle konttausasentoon ja jostain kummasta
löytyi vielä voimia, kun muutaman kovan työnnö jälkeen tunsin kuinka vauva alkoi tulla ulos josta sain vain enemmän voimia ponnistaa hänet maailmaan klo 23.43. POIKA tuli!!!!! Synnytys kesti 4:13.
Poika painoi 4350g, pituus 53 cm ja hattu 38,5 cm. Syntyi maailmaan avosuisessa tarjonnassa eli kasvot edellä; yllätys yllätys.
Kyllä oli paikat hellänä synnytyksen jälkeen. Repeämiä ei tullut kuin ihan pieniä nirhamia, joihin pari tikkiä laitettiin. Vatsal- ja käsilihkaset oli kipeitä kovan rutistuksen jäljiltä ja käsivarsissa ja kasvoissa oli piesniä verenpurkauma täpliä kovasta ponnistamisesta. Pojalle tuli pieni sarvi otsalle mutta se hävisi jo hyvin pian syntymän jälkeen.
Koko loppuraskaus ajan mulla oli tunne, että vauva ei ole vatsassa oikeassa tarjonnassa, kun liikkui niin kovasti. Pelkäsin lähinnä, että kiepsahtaa vielä poikkitilaan tai perätarjontaan.
Kävin rv:lla 37 ultrassa, kun epäiltiin väärää tarjontaa. Tuolloin poika oli kyllä ihan oikein raivotarjonnassa. Ultraa katsoessa lääkäri sanoi, että jos en halua nähdä lapsen sukupuolta niin katso muualle. Uteliaana kuitenkin testasin ymmärtäisikö ultrasta mitään ja epäilin siellä pojan vehkeiden näkyvän; lääkäriltä en asiaan varmistusta tuolloin kysynyt . Ja poikahan se oli.
No tässä tätä tarinaa ihan kyllästymiseen asti. Kaikesta huolimatta jäi hyvin positiivinen muisto synnytyksestä näin viimeisestä vauvastani. Minulle tehtiin heti seuraavana päivänä sterilisaatio joten mukava muisto jäi, vaikka ehkä hieman haikeakin.
Onnea kaikille odottajille ja jo synnyttäneille.
Laskettu aika oli 12.7. mutta entisellä kokemuksella osasin jo odottaa, että tämäkin lapseni syntyisi yliaikaisena. Olin henkisesti valmistautunut, että synnytys menisi jonnekin 22. pvän yli ja käynnistykseenkin mahdollisesti. Mitään suurempia supistuksia ei ennakkoon ollut muuten vain olo oli hyvinkin tukala niitten helteitten takia.
To 21.7. aamulla verssassa käydessäni paperiin jäi veristä limaa. Olin riemuissani limatulppa oli irronnut eli kaipa jotain lähi päivinä vihdoin tapahtuisi. Muista lapsista (viisi) en muista limatulppaa juurikaan nähneeni. Sen päivän aikana olin paljon liikenteessä lähinnä pitkällä kauppareissulla ja siellä supistelut tuntuivat jo. Mutta ei mitään niin ihmeellistä, että olisin osannut odottaa sairaalaan pääseväni.
Iltapäivällä lähdimme koko perhe kummityttäremme nimipäiville. Siellä supistukset tuntuivat ajoittain jo 5 min. välein ja ihan kipeinäkin. Istuminentuotti välillä hankalaa mutta sitten ne taas helpottivat. Kylässä vessassa käydessäni limatulppaa tuli vielä lisää ja vihjasi vaivihkaa miehelleni, että saatetaan vaikka päästä vielä laitokselle lähtemään.
Palasimme kotiin ja lapset lähtivät vanhimmaiseni kanssa vielä uimaan. Supistukset alkoivat olla säännöllisiä (alk. klo 19.30) ja siedettävän kipeitä. Istuin nojatuolissa tv:tä katsellen ja yritin mahdollisimman hyvin rentoutua. Ja se onnitui hyvin.
Lasten tullessa uimasta lähdimme kohti sairaalaa. Autossa istuminen ja käveleminen tuotti jo melkoista kipua mutta jotenkin siedettävällä tavalla; sain keskitettyä voimani itseeni. Saavuimme synnytys saliin klo 21.20. Vastaanottohuoneessa kätilö totesi minun olevan jo 5 cm auki. Jippii!!! Pääsin saman tien synnytyssaliin. Pääsin istumaan keinutuoliin (minun lempipaikkani synnytyssalissa), vauvan sydänääniä seurattiin ja kipuihin sain ilokaasua, joka sekin ihme kyllä auttoi tällä kertaa melko hybin kipuihin. Käytin kaiken keskittymiskykyni kivunhakkintaan ja olisiko sekin auttanut sillä kivut eivät tuntuneet hallitsemattomilta.
Ponnistamisen tarve tuli nopeasti. Noin klo 22.30 kätilö tutki tilanteen totesi kohdunsuun olevan miltei täysin auki pieni lippa vain jäljellä. Kätilö puhkaisi kalvot ja auttoi käsin jotta "lippa" poistuisi vauvan pään tieltä. Ehdimme miehen kanssa ääneenkin todeta, että vauva syntyisi ennen klo 23 sillä aiemmin ponnistusvaiheet ovat kestäneet 1-10 min.
Ponnistin ja ponnistin. Vauva vain ei tahtonut edetä synnytyskanavassa. Kätilä totesi, että tilaa olisi kyllä tulla reilusti. Ilokaasusta ei enää ollut iloa sain kipuun Tramalia injektiona. Supistusten teho loppui aina kesken joten sain ensin nenäsumutteena ja kohta suonen sisäisenä tippana oksitosiinia supistuksia tehostamaan. Tiesin kyllä mihin suuntaan piti ponnistaa mutta itsekin huomasin, että puhti puuttui. Lopulta toinen kätilö sisätutkimusta tehdessään totesi, että lapsi onkin tulossa kasvot edellä. Vaihtelimme asentoa; aluksi oli selinmakuulla sitten välillä kontallani sängyssä, koetin sängyn vieressä nojata vuoteeseeni ja ponnistaa. Kätilöt toivoivat, että lapsen pään asento olisi vielä muuttunut laskeutuessa mutta ei. Tunnin ponnistusten jälkeen kätilöt suunnittelivat jo kohta pyytävänsä lääkärin paikalle. Alion olla jo aivan väsynyt ja voimaton. Kävin kuitenkin vielä sängylle konttausasentoon ja jostain kummasta
löytyi vielä voimia, kun muutaman kovan työnnö jälkeen tunsin kuinka vauva alkoi tulla ulos josta sain vain enemmän voimia ponnistaa hänet maailmaan klo 23.43. POIKA tuli!!!!! Synnytys kesti 4:13.
Poika painoi 4350g, pituus 53 cm ja hattu 38,5 cm. Syntyi maailmaan avosuisessa tarjonnassa eli kasvot edellä; yllätys yllätys.
Kyllä oli paikat hellänä synnytyksen jälkeen. Repeämiä ei tullut kuin ihan pieniä nirhamia, joihin pari tikkiä laitettiin. Vatsal- ja käsilihkaset oli kipeitä kovan rutistuksen jäljiltä ja käsivarsissa ja kasvoissa oli piesniä verenpurkauma täpliä kovasta ponnistamisesta. Pojalle tuli pieni sarvi otsalle mutta se hävisi jo hyvin pian syntymän jälkeen.
Koko loppuraskaus ajan mulla oli tunne, että vauva ei ole vatsassa oikeassa tarjonnassa, kun liikkui niin kovasti. Pelkäsin lähinnä, että kiepsahtaa vielä poikkitilaan tai perätarjontaan.
Kävin rv:lla 37 ultrassa, kun epäiltiin väärää tarjontaa. Tuolloin poika oli kyllä ihan oikein raivotarjonnassa. Ultraa katsoessa lääkäri sanoi, että jos en halua nähdä lapsen sukupuolta niin katso muualle. Uteliaana kuitenkin testasin ymmärtäisikö ultrasta mitään ja epäilin siellä pojan vehkeiden näkyvän; lääkäriltä en asiaan varmistusta tuolloin kysynyt . Ja poikahan se oli.
No tässä tätä tarinaa ihan kyllästymiseen asti. Kaikesta huolimatta jäi hyvin positiivinen muisto synnytyksestä näin viimeisestä vauvastani. Minulle tehtiin heti seuraavana päivänä sterilisaatio joten mukava muisto jäi, vaikka ehkä hieman haikeakin.
Onnea kaikille odottajille ja jo synnyttäneille.
