Avomiehen autoilut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olenko naurettava?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Olenko naurettava?

Vieras
Avomiehelläni on tapana viihtyä pois kotoa vapaapäivinään usein montakin tuntia kerrallaan. Hän saattaa esim. viipyä ruokakauppareissulla (kauppaan matkaa alle 2 km, autolla liikkeellä) monta tuntia tai kuljettaessaan vanhaa äitiään 10 km päähän (yhteen vaatekauppaan) ja ruokakauppaan voi aikaa kulua kuusi tuntia. Kun ihmettelen viipymistä, ei ajankäytössä ole hänen mielestään mitään ihmeellistä. Hänen mielestään olen naurettava, kun tenttaan, missä hän on ollut. Hänen mielestään ilmeisesti olen naurettavan mustasukkainen.

Minusta kohtuuaika esim. tuollaiseen ruokakauppakäyntiin olisi n. tunti ja jos hän aikoisi viipyä pitempään, voisi ilmoittaa etukäteen arvion tai soittaa viivästymisestään.

Ilmeisesti on kyse siitä, ettemme ymmärrä toisiamme. Hän on elänyt nelikymppiseksi poikamiehenä, ja hänen mielestään on ilmeisesti aivan normaalia perheellisenäkin viettää omaa aikaa ilman selityksiä. Minä taas en voi ymmärtää, miten joku voi saada aikansa kulumaan noin, ja koska en ymmärrä, oletan, että en tiedä ainakaan kokototuutta noista menoista. Voiko parisuhteessa olettaa, että saa tietää suunnilleen, milloin toinen tulee kotiin töistä tai asioiltaan?

Ymmärrättekö te muut?
 
pikaseen käväsy, on yleensä noin tunti. "minä äkkiä käyn", on pari tuntia. "minä pistäyn", kaksi, kolme tuntia. "minä käyn nopeesti", kolmesta viiteen tuntiin. "minä käyn", viidestä kahdeksaan tuntiin. "minä käyn kiekan", on sitten seuraavaan päivään kestävä kiekka. Nämä tiedot perustuu yli 30v kokemukseen, "hiukka menevämmästä miehestä". Kyllä sitä voi hienovaraisesti esittää toiveen, jos "noin suuntia tietäisi" milloin mies kotiin tulee, mutta paras varata, pahimmillaan sellainen puolesta, koko vuorokauteen tapahtuva heitto, kelloajoissa. Tietenkään ei ole suotavaa soitella perään.
Mutta on myös miehiä, jotka tulevat silloin kun aikovat, kertovat jo lähtiessään minne menevät ja kelloajan, koska ovat kotona. Heille voi myös soittaa, jos asiaa ilmaantuu ja he ilmoittavat jos muutoksia tulee ja voivat soittaa muuten vainkin!
Mutta sinulle suosittelisin, ensin totuttautumista siihen, että miehet tosiaan jää juttelemaan keskenään, siinä vierähtää tunti, toistakin ihan kepeesti. Tutussa paikassa, saattaa näitä kavereita tulla vastaa puolikymmentäkin ja siinä se aika menee. Älä ihmeessä maalaa "vieraan naisen muotoista pirua" seinälle, heti alkuunsa, sillä jos sinä olet "kengittänyt" nelikymppiseksi päässeen poikamiehen, niin sinun täytyy olla todella jotain erikoista tälle miehelle...mutta hänellä on entisiä tapoja paljon jäljellä ja parempi onkin, ettet niitä kaikkia koetakkaan poistaa, sillä vapaata ei voi vangita, hän tulee ja menee, mutta pääasia, että tulee kuitenkin. Jos alkoholia ei ole kuvioissa, niin olisinpa sinuna, melkosen huoleton.
En uskokkaan että hän odottaa sinun nököttävän kotona, voithan sinäkin harrastaa ja tavata tuttuja, myös yksin.
 
Riippuu niin monesta asiasta. Jos mies sanoisi, että lähtee lähikaupaan klo 12.00 eikä vielä 16.00 mennessä ole kotiutunut niin todella alkaisin ihmettelemään, mikä siellä nyt maksaa.

Tai jos sanon suoraan, niin en katsoisi hyvällä jos lapsen kanssa odottaisin iskää tuntitolkulla lähikaupasta kotiutuvaksi! Luonnollista on perheellisten ihmisten suunnitella tekemisiään huomioiden muut. Jos mennään päiväksi shoppailemaan, niin mikä vaikeus sitä on sanoa. Tai jos tapaa jonkun ystävän ja lähtee kylään tai muuta, niin kyllä mielestäni kysytään haluaako perhe tulla mukaan tai ainakin ilmoittaa, että menen sinne käymään. Ja kysytään tarvitseeko muut autoa tai onko illaksi suunnitelmia jne. Tai vähin mitä on niin ilmoitetaan, että suunnitelmat muutuivat.

Meillä ei ainakaan ole niin, että itse istun lapsenvanhtina kotona ja mies mennä viiraa missä mielii ja miten mielii. Käsitykseni mukaan aniharvoissa muissakaan perheissä noin olisi.
 
Vanha viisaus joka jokaisen naisen tulisi muistaa " älä ota vanhaapoikaa".

Voiko kukaan muu olla itsekkäämpi kuin vanhapoika ja vielä semmoinen, joka ei ole irtaantunut äidistään. Kellonajalla, yhteisillä menoilla, harrastuksilla ei ole mitään painoa.

"Mää on tämmönen niin kun mä oon" kommentti jonka itse sain vanhanpojan uhrina kertoo kait kaiken?
 
Joillekin tarvitsee sormella osoittaa, ennen kuin menee perille. Pelkkä puhe ei auta.

Toimi itse samalla tavoin ja vielä puhein korosta, että teet kuten hänkin tekee ja että yrität totuttautua hänen tavoilleen.

Jos on puhe, että laitat ruuan kohta, on se kohta neljän tunnin päästä. Kun lähdet esim uimaan, menet vuorokaudeksi kylpylään jne.

Ärsyttävä tapa, jos todellakin on jokapäiväistä ja kyse on nimenomaa tavasta, eikä siitä että hänellä olisi sutinaa kodin ulkopuolella.
 
Noinhan se usein on, miehille ei varsinkaan mene perille mikaan motkotus mutta sita varmemmin se jos teet itse muutaman kerran niin kuin he yleensa tekevat. Nuo menevat miehet kun eivat nimenomaan tykkaa yhtaan etta vaimot rupeavat harrastamaan omia menojaan. Kylaluutana olo on heille niin makoisaa kun tietaa etta kotona odottaa vaimo, paivallinen ja siisti koti.

Jos joutuvatkin yhtakkia tulemaan pimeaan huusholliin jossa ei pata porisekaan ja on vaan lappu poydalla etta menin uimaan tai ei edes sen vertaa, takuulla tulee murjotusta. Sittenhan voit huomauttaa etta mika toimii aviomiehelle, tulee tasta lahtien toimimaan myos vaimolle. Valitkoon hemmo itse.

Ja vanhatpojat on tosiaan niita vihoviimeisia kumppaneita. Auta armias...
 
Mieheni on ollut 20 vuotta työssä viikot toisella paikkakunnalla. En koskaan tiedä edes sitä minä päivänä hän tulee kotiin. N. 15 min ennen kuin juna on kotiasemlla, hän sattaa soittaa. En tiedä myöskään loma-aikoja. Hän ei niistä puhu. Sitten kun loma alkaa, hän ilmoittaa, että nyt on viikko lomaa.
Viime sunnuntaiaamulla hän oli kadonnut kun heräsin.Kun häntä ei kuulut illallakaan, soitin kännykkään, mutta se ei vastannut.Koska meillä on lomamökki 50 km:N päässä,oletin hänen menneen sinne. Hätä alkoi pahentua kello 21.00 maissa. Kauhukuvat tihentyivät. Mitä kaikkea olisikaan voinut rakennustyömaalla sattua. Puhenlinkin varmaan pudonut kaivoon.
Sitten naapurin kanssa ankarassa vesisateessa ja pimeydessä etsimään miestä.Ei löydetty kuin puhelin ja kuraiset jäljet , mutta nähtiin, että on käynyt ja selvisi, ettei soittaakaan voinut.
Kun palasin kotiin, näin että auto on palannut, kai siis mieskin. Ei ollut. Ei auttanut kuin mennä nukkumaan. Heräsin siihen kun mies aamulla viluissaan kömpi sisään ja sanoi: "Anteeksi, mutta mä nukahdin autoon."Revi siitä.
 
Mikset yksinkertasesti sano kun hän on lähdössä "tavanomaiselle" kauppamatkalleen, että lähdet mukaan! Ja epäröinnistä/kielloistakin huolimatta menet mukaan. Sitten jos matka kestääkin sen tavallisen (alle tunti?) ihmettelet, että mikä on?

Ja menet väkisin mukaan, lapset myös jos täytyy. Sitten sulla on oikeus kysyä mikä siinä normaalisti kestää. Ehdota, että menette juuri niin kuin hän menisi kun on yksinään.

Mä en ainakaan suvaitsisi tollasta. Se on epäkunnioittavaa vaimoa kohtaan ja mun mielestä epärehellistäkin.
 
Voi kauhia minkälainen mies sulla on. Et voi tietäänkään minkälaiset toisenlaiset 20 vuotta olisit voinut viettää normaalissa parisuhteessa. Sinulla täytyy olla rautainen itsekuri ja -tunto!!!!

Sinun kannattais myös kokeilla tuota katoamistemppua. Elät kai nykyäänkin ihan omaa elämää, koska eihän tuommoisen miehen varaan voi laskea mitään tai suunnitella mitään yhteistä.

Minkähänlaiset eläkepäivät teillä on tiedossa, oletko koskaan miettinyt?

Olet mielestäni ansainnut kultamitalin KM
 
Alkuperäinen kirjoittaja kauhistus:
Voi kauhia minkälainen mies sulla on. Et voi tietäänkään minkälaiset toisenlaiset 20 vuotta olisit voinut viettää normaalissa parisuhteessa. Sinulla täytyy olla rautainen itsekuri ja -tunto!!!!

Sinun kannattais myös kokeilla tuota katoamistemppua. Elät kai nykyäänkin ihan omaa elämää, koska eihän tuommoisen miehen varaan voi laskea mitään tai suunnitella mitään yhteistä.

Minkähänlaiset eläkepäivät teillä on tiedossa, oletko koskaan miettinyt?

Olet mielestäni ansainnut kultamitalin KM

Jos kysymyksessä on sama Meikämaija, joka vuosia sitten kirjoitteli enemmänkin tälle palstalle, niin osuit oikeaan rautaisesta naisesta, jolla on kaikki kohdallaan.
Aika suhteellista on tämä odottaminenkin, toiset siihen pystyy, toiset eivät sitten sekuntiakaan. Nim kokemusta on:)

 
odotin, kauhusta kankeana, kun illalla ei tullutkaan nukkumaan meno aikaan kotiin, kiersin huoneesta toiseen kuin häkissä.
Sitten yksi kerta huomasin, sen tosiasian, ettei se tule yhtään aiemmin, valvon tai en! Sen jälkeen en ole miesten (huom. monikko) valvonut, odottaen. Meillä alkoi loppusoitto, kun ruoka ei ollut valmiina, eikä ulkovalo palamassa, eikä akka passaamassa, anoppi oli opetanut poikansa hyvin, tuli mihin aikaan tahansa, oli ruoka/kahvi valmiina ja kaikki kannettiin eteen valmiiksi, jopa päivän postikin! Aamulla sitten kulki koko talonväki varpaillaan, ettei ylhäisyyden rauhaa häiritä, eikä kuten minä oppimaton tein, potkin sängyn reunaa ja kiroilin.
Jälkeenpäin olen kuullut, että olen ollut itsekäs piru ja laiska miniä, kun miestäkin olen töihin hoputtanut. Eihän sellainen passaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meikämaija:
Mieheni on ollut 20 vuotta työssä viikot toisella paikkakunnalla. En koskaan tiedä edes sitä minä päivänä hän tulee kotiin. N. 15 min ennen kuin juna on kotiasemlla, hän sattaa soittaa. En tiedä myöskään loma-aikoja. Hän ei niistä puhu. Sitten kun loma alkaa, hän ilmoittaa, että nyt on viikko lomaa.
Viime sunnuntaiaamulla hän oli kadonnut kun heräsin.Kun häntä ei kuulut illallakaan, soitin kännykkään, mutta se ei vastannut.Koska meillä on lomamökki 50 km:N päässä,oletin hänen menneen sinne. Hätä alkoi pahentua kello 21.00 maissa. Kauhukuvat tihentyivät. Mitä kaikkea olisikaan voinut rakennustyömaalla sattua. Puhenlinkin varmaan pudonut kaivoon.
Sitten naapurin kanssa ankarassa vesisateessa ja pimeydessä etsimään miestä.Ei löydetty kuin puhelin ja kuraiset jäljet , mutta nähtiin, että on käynyt ja selvisi, ettei soittaakaan voinut.
Kun palasin kotiin, näin että auto on palannut, kai siis mieskin. Ei ollut. Ei auttanut kuin mennä nukkumaan. Heräsin siihen kun mies aamulla viluissaan kömpi sisään ja sanoi: "Anteeksi, mutta mä nukahdin autoon."Revi siitä.

Minä lähtisin välittömästi. Niin hyvää seksiä ei tuollaseltakaan saa, että katselisin vuosikaudet.
 
Mulle tuli heti mieleen, että onko pelihimon uhri =( Juuttuu kauppareissulla pelikoneelle pelaamaan ja siinähän katoaa ajantaju aivan tyystin. Vai missä sitä aikaa kuluu niin tuhottoman kauan?
 

Yhteistyössä