Avoliiton todellisuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pettynyt elli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pettynyt elli

Vieras
Olemme seurustelleet vuoden ja muutimme nyt vihdoin yhteen. Jo viikossa on alkanut tuntumaan, ettei tämä ole sitä mitä tilasin.

Mies ei ole muuton jälkeen tehnyt kotonaan (asumme hänen asunnossaan) mitään. Minä olen hoitanut kaikki kotihommat miehen huidellessa harrastuksissa. Etukäteen jutellessa aiheesta hänellä oli tapana kehuskella kuinka tasa-arvoinen hän on näissä jutuissa ja kuinka hänellä ei ole siisteysongelmia ollut. Ei varmaan yksi ihminen paljon sotkekaan, mutta nyt kun meitä on kaksi ja pari eläintä, ei enää imurointi kerran kuussa riitä. Ilmeisesti mies on myös suunnilleen juonut samasta kahvikupista kaksi viikkoa putkeen ja huuhtaissut sitten vähän välissä. Se siisteys onkin ollut aika näennäistä.

Myös henkilökohtaisen hygienian kanssa tuntuu olevan ongelmaa. Mies käy näköjään vasta 2-3 päivän välein suihkussa ja pitää sillä aikaa yötäpäivää samoja vaatteita. Housut ja sukat vaan riisuu yöksi, mutta samat kalsarit ja t-paita on aina päällä suihkukertojen välissä. Toisen päivän lopulla mies haisee jo todella pahalle (tupakoi askin päivässä). Tänään tuli oikein ärsytyksen puuskassa mieleen, että kyllä tätä peliä voidaan pelata kaksistaankin. Minäkin voin alkaa kuljeskelemaan ruokkoamattomana ja jättää pesemiset väliin. Katsotaan miten hauskaa sitten on.

Ei huvita edes mennä yöllä kainaloon, kun toinen haisee. Jostain syystä myös kaikki läheisyys on muutenkin lopahtanut. Aiemmin seksiä oli aina kun tapasimme, nyt on ollut tosi hiljaista, eikä myöskään haleja ja pusuja ole juuri näkynyt. Minä olen ollut aina hyvin aktiivinen tässä ja myös kourinut häntä ohimennen, niin nyt sekin on alkanut ärsyttämään häntä. Hän ei vaan halua.

Yhteistä olemista on vähän. Mies on harrastuksensa parissa ja surffaa. Minä kökin yksin kotona ja teen sitten niitä kotihommia. Olen jotenkin tosi pettynyt koko juttuun. Tätäkö minä odotin niin kovasti? Haaveet ja todellisuus eivät vastaa ollenkaan.
 
Kuluu, odota vain kun nykyinen tietokonesukupolvi opettelee elämään omassa taloudessa. kaikki sujuisi hienosti, jos tietokoneella voisi pestä hampaansa, siivota ja käydä töissä.

Tulemme kohtaamaan aivan uudenlaisen katastrofin. Äidin pikku kullanmussukat, joille on ostettu pizzaa, kun se on helppoa syödä pelatessa. Iso pullo cokista. Ja päivä ja yö ovat vaihtaneet paikkansa, kiitos.
 
Onko niistä mussukoista edes omissa eläjiksi? Pari vuotta taaksepäin näin erään nuoren parin kerrostalokämpän. Se sotku ja löyhkä, kaatopaikallakaan sellaista siivoa ja löyhkää. Meinasi oksennus tullä väkisin. Kaikki sikinsokin, tyhjää tilaa missään astua. Vanhat homehtuneet ruoantähteet keittiössä kasapäin. Pääasiassa homeisia, haisevia pitsoja.
Vieläkin puistattaa koko paskalätti.
 
Olemme seurustelleet vuoden ja muutimme nyt vihdoin yhteen. Jo viikossa on alkanut tuntumaan, ettei tämä ole sitä mitä tilasin.

Kuulostaa samantapaiselta kuin mieheni, muutamaa astetta lievempänä. Mieheni käyttää smaa ruokalautasta kuukausikaupalla pistämättä sitä välillä pesuun. Meillä on tiskikone, joten edes käsintiskaamista ei tarvita. Jos minä en laita astioita koneeseen, hän syö lamalta laustaselta niin kauan, kunnes tulee joku perhejuhla tms, jolloin on pakko (minun) laittaa hänenkin astiansa tiskiin. Se on hänestä vieläpä huvittavaa, kun muut nyrpistelevät nokkaansa hänen astioilleen. Hänen kahvi-kokismukinsa alkuperäinen väri ei juuri enää erotu. Lautaselle kertyy ajan oloon kerros rasvaa yms ruoantähdettä, joista muodostuu lautasen muotoinen kakkara, jonka mieheni sitten haltioissaan esittelee, kun saa sen ehjänä irrotettua. Hän on omasta milestään oikea ympäristöihminen, ei tuhlaa vettä eikä saastuta ympäristöä pesuaineilla. Siivousinto ei ole hänellä yhteisten vuosien aikana ainakaan lisääntynyt. Jos sellainen on mahdollista, niin vähentynyt. Mietipä siitä itsellesi tulevaisuudennäkymät kyseisen tyypin kanssa. Oireet ovat tutunoloiset.
 
Viimeksi muokattu:
Olen asunut poikaystäväni kanssa yhdessä kohta vuoden. Itse sorruin alussa siihen, että halusin hieman hemmotella poikaystävääni siivoamalla ja laittamalla ruokaa. Hänpä sitten päätti ettei hänen tarvitse tehdä kotitöitä ollenkaan.

Minä lopetin hänen astioiden pesun ja tiskasin vain omat astiani. Piruuttani jätin käytettäviksi astioiksi kummallekin yhden ison ja pienen lautasen, yhden murokulhon sekä lasin ja kahvikupin. Itselläni oli kukalliset, poikaystävälläni siniset (eivät voineet siis sotkeentua keskenään). Loput astiat piilotin. Se alkoi sitten tehota.

Nykyään meillä on käytössä enemmän astioita, mutta jääkaapin ovessa on tiskausvuorot. Tosin itse olen nyt näköjään johdolla 4 vuoroa, joten saa nähdä koska mies aikoo ottaa minut kiinni. Vieläkin hoidan kotitöistä suurimman osan, mutta hermoja olen onnistunut noilla nikseillä säästämään.
 
Kyllähän tuosta tekstistäsi jo käy selville missä menet, mitä odotettavissa ja miten päättyy.
Olette niin eri maailmoista että sidokset ei tule pitämään teitä yhdessä millään.
Tee päätöksesi, ota liaanisi ja heilauta itsesi seuraavaan eugalyptuspuuhun, siellä saattaa olla mukavampi Tarzan.
 
Tuo edellisessä kirjoituksessa mainittu keino on myös minun käyttämäni, suosittelen. Minä olin jonkin aikaa työttömänä (opintojen jälkeen) joten ihan siksikin otin kontolleni kodin hoitamisen, mutta kun sain töitä ilmoitin miehelle että nyt kotihommat menee jakoon. Kun ei alkanut tapahtua jätin minäkin hänen jälkiensä siivouksen, ja hän sittemmin ihan oma-aloitteisesti ehdotti että otamme käyttöön "siivousajan". Eli siivotaan joka päivä tietyn verran, toinen esim. tiskaa kun toinen järjestelee/siivoaa muuta. Paikat pysyvät puhtaina ja ei tule sellainen olo että yksin joutuu kaiken tekemään. Ja miehet kun yleensä valittaa siitä että joutuvat "miesten töiden" lisäksi auttamaan kotitöissä (ja näin ollen tekevät siis mielestään enemmän kuin naiset), niin meillä esim. talvirenkaiden vaihto menee tähän "siivousaikaan". Mies vaihtaa renkaat sillä välin kun minä tiskaan.

Mitä muuten astioihin tulee niin mieheni on ap:n vastakohta, jos hän on juonut lasista vettä hän laittaa sen tiskiin sen sijaan että käyttäisi sitä esim. maitolasina ruuan kanssa. Parempi tosin se kuin jos käyttäisi samaa lautasta kuukauden, mutta kun käsin pitää tiskata niin joskus ärsyttää kun tiskiä kertyy niin paljon vain siksi että hän vaihtaa lasia koko ajan.
 
Mies ei ole muuton jälkeen tehnyt kotonaan (asumme hänen asunnossaan) mitään. Minä olen hoitanut kaikki kotihommat miehen huidellessa harrastuksissa.

Tämä on suhteellisen helppo hoitaa kuntoon keskustelemalla ja sopimalla siitä mitä kukakin tekee ja milloin. Harrastukset eivät ole syy sille että toisen (kotona viihtyvän) pitäisi tehdä kaikki kotityöt.

Myös henkilökohtaisen hygienian kanssa tuntuu olevan ongelmaa.
....
Minäkin voin alkaa kuljeskelemaan ruokkoamattomana ja jättää pesemiset väliin. Katsotaan miten hauskaa sitten on.

Minunkaan mieheni ei välttämättä käy suihkussa kovin usein, mutta mainitsen kyllä hänelle jos hän haisee sekä ilmoitan että seksiä ei tipu jos ei hygieniastaan pidä huolta. Vaatteita hän kyllä vaihtaa (esim. samoissa sukissa ei ole koskaan kahta päivää eikä koskaan nuku vaatteet päällä). Etkö muuten aiemmin huomannut että mies haisee? Kai te olette vuoden aikana olleet yökylässä toistenne luona? Ja muuten, jos minua joskus laiskottaa enkä jaksa käydä suihkussa (esim. jos viikonloppuna ei ole mitään menoa), niin se ei miestä haittaa. Eli jos yrität maksaa samalla mitalla niin ei se miehesi välttämättä edes huomaa sitä.

Jostain syystä myös kaikki läheisyys on muutenkin lopahtanut. Aiemmin seksiä oli aina kun tapasimme, nyt on ollut tosi hiljaista, eikä myöskään haleja ja pusuja ole juuri näkynyt. Minä olen ollut aina hyvin aktiivinen tässä ja myös kourinut häntä ohimennen, niin nyt sekin on alkanut ärsyttämään häntä. Hän ei vaan halua.

Tämä on hieman outoa vuoden serurustelun jälkeen. Olen itse asunut mieheni kanssa kohta viisi vuotta eikä hänellä tahti ole pahemmin hiljentynyt seksin haluamisen kanssa. Hän on myös kova hellittelemään suukoin yms. Katuukohan miehesi sitä että muutitte yhteen? Vai kuvitteleeko että olet nyt "varma nakki" eikä hänen enää tarvitse vaivautua hellittelemään?

Yhteistä olemista on vähän. Mies on harrastuksensa parissa ja surffaa. Minä kökin yksin kotona ja teen sitten niitä kotihommia. Olen jotenkin tosi pettynyt koko juttuun. Tätäkö minä odotin niin kovasti? Haaveet ja todellisuus eivät vastaa ollenkaan.

Kun me muutimme yhteen olimme yhdessä lähes koko ajan. Harrastukset jäivät taka-alalle, eikä todellakaan istuttu netissä. Hyvä kun ei roskapussia viety ulos yhdessä, ihan naurattaa nyt se alkusuhteen symbioosi :) Mutta toisaalta eikös sitä pitäisikin haluta olla sen kumppaninsa kanssa, varsinkin alussa? Tietysti tässä vuosien mittaan menot on taas tasaantuneet niin ettei kaikkea tehdä yhdessä, mutta paljon aikaa silti vietetään kaksin ja viihdytään yhdessä. Taas mietin josko miehesi katuu yhteenmuuttoa, ehkä häntä ärsyttää se että olet siellä "hänen" kotonaan joten hän sitten pakenee harrastuksiin. Vaikea sanoa, ehdottaisin keskustelua miehen kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Vähän ihmettelen, eikö vuoden seurustelun aikana näe jo toisen tyyliä noilta osin? Vieraile viikonloppuja ja loma-aikoina pitempia jaksoja toisen kotona ja näe sen siisteyttä? Tai kuinka usein vaihtaa vaatteet ja haiseeko....

Minä lähden yleensä aika pian uuden kumppanin kanssa mihin tahansa reissuun (vaikka mökille tai laivalle tai hotelliin) "testaamaan" miestä, ilmi tulee monta asiaa. Esim. viimeksi kun olimme seurustelleet 6 viikkoa ja mies vaikutti todella mahtavalta, lähdettiin muutaman päivän reissuun. No, mies oli koko matkan n. 4 päivää sama paita päällä vaikka laukussa oli paitoja. Samoin hän ei huomioinut minun toiveitani lainkaan reissussa, koko ajan mentiin miehen mukaan ja jos vaikka mentiin kahvilaan ja mies kysyi mitä otat, pyysin kahvin niin hän toi vissyn tai pyysin oluen niin hän toi kuohuviinin..... olin ihan äimänä. No, se suhde loppui sen reissun jälkeen. Vaikken asuinkumppania etsikkään enkä enää otakkaan mutta joku taso pitää seurustelukumppanillakin olla.
 
Näimme erilläänasuessamme noin kolmen päivän välein, mikä taitaa olla se hänen suihkuvälinsä. Eli hän oli silloin aina tavatessa raikas. Kämppänsä oli aina suht siisti, mutta sepäs onkin johtunut ilmeisesti vaan siitä, että hän ei ole ikinä kotona vaan tontin laidalla harrastamassa. Yksi ihminen ei paljon sotke, jos ei siivoakaan. Nythän tilanne on eri, sotkua tulee, mutta mies ei siivoa. Olen ottanut jonkun neuvosta vaarin ja lopettanut hänen tavaroidensa korjailun, en enää imuroi enkä tee mitään ennenkuin itse huomaa että nyt olisi syytä siivota (hänen vuoronsa).

Erillään ollessa harrastettiin seksiä yleensä tavatessa eli 2-3 kertaa viikossa. Nyt on ollut kerran viikossa, eikä hänen aloitteestaan. Aiemmin nähdessä oltiin aina kainolokkain, nukuttiin kiinni toisissamme, pussailtiin ja halailtiin paljon. Kaikki on loppunut. Mies halasi kerran viime perjantaina, mitään muuta läheisyyttä ei ole tullut sen jälkeen, eikä tule ennenkuin tekee itse aloitteen. En jaksa olla se, joka tulee aina luokse.

Olemme siis asuneet yhdessä vain pari viikkoa, mutta ihan surkeaa on ollut koko se aika. Mies tuntui haluavan yhteenmuuttoa, ei ihan niin paljon kuin minä, mutta kuitenkin toi ilmi haluaan ja oli innostunut. En tiedä katuuko hän nyt sitten ja käyttäytyy sen takia näin.
 
Jos noin varhaisessa vaiheessa on tuollaiset fiilikset ja tuollainen sotkuperse hoidettavana, niin eihän sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä veke. Et sinä tuollaisen kanssa halua vanheta, ethän?
 

Yhteistyössä