A
ahdistaa
Vieras
onko kukaan käynyt puolisonsa kanssa avioliittoneuvonnassa tai miksi sitä nyt kutsutaan? millaisista syistä olette menneet ja onko teille ollut siitä apua?
meillä 9 vuotta kestänyt avioliitto, kolme pientä lasta. päällisin puolin kaikki muu tuntuisi olevan kunnossa, paitsi yksi asia. tuo mies on hyvä puoliso ja isä, mutta yksi pahe hänelläkin täytyy olla ja -yllätys yllätys- se on tuo alkoholi.
ei oikestaan voi ees puhua paheesta, sen verran harvoin kuitenkaan ottaa enempää. ollaan sovittu että kännissä tai krapulassa ei olla kotona lasten näkösällä ja yleensä tämä toimii. silloin tällöin kuitenkin tapahtuu, että isäntä onkin huonommassa kunnossa kuin oli tarkoitus ja taas meillä tapellaan. ei koskaan lasten kuullen, mutta aistiihan nuo nyt jäätävän ilmapiirin ja ihmettelevät kun isi on "kipeä". eilen näin taas kävi ja minä komensin sitten jossain vaiheessa päivää miehen pihalle siksi kunnes on paremmassa kunnossa. mies tästä suuttui ja totesi ettei lähde mihinkään ja minä sanoin sitten lähteväni lasten kanssa pois. pitkin hampain tuo sitten meni happihypylle, tunsi kokevansa suurta vääryyttä. haukkui minut vielä hulluksi lähtiessään.
illalla asiasta keskusteltiin ja mies totesi, että haluaa mennä johonkin avioliittoneuvontaan. hänen mukaansa minä saisin siellä kuulla olevani ylihysteerinen ja epänormaali. minä tietysti suostuin, tuntuu että ulkopuolisen mielipide tähän asiaan voisi tehdä molemmille hyvää. saa nähdä vieläkö mies on tänään ja huomennakin sinne neuvontaan lähdössä.
minua tässä asiassa ahdistaa se, että vaikka noita ylilyöntejä ei tapahdu usein, niin kuitenkin säännöllisesti, eli en voi mieheen tässä asiassa 100% luottaa. aina kun johonkin lähtee minä valvon yön ja mietin tapellaanko taas seuraavana päivänä.
sanokaas nyt siis olenko minä ylihysteerikko kun haluan lapsiani tältä asialta säästää? ja olisiko tuosta neuvonnasta meidän tilanteessa apua vai tuhlataanko omaa ja terapeutin aikaa?
pitkä sepustus, kiitos jos jaksoit lukea. tämä kirjoittaminenkin jo vähän auttoi, vaikkei kukaan vastaisikaan.
meillä 9 vuotta kestänyt avioliitto, kolme pientä lasta. päällisin puolin kaikki muu tuntuisi olevan kunnossa, paitsi yksi asia. tuo mies on hyvä puoliso ja isä, mutta yksi pahe hänelläkin täytyy olla ja -yllätys yllätys- se on tuo alkoholi.
ei oikestaan voi ees puhua paheesta, sen verran harvoin kuitenkaan ottaa enempää. ollaan sovittu että kännissä tai krapulassa ei olla kotona lasten näkösällä ja yleensä tämä toimii. silloin tällöin kuitenkin tapahtuu, että isäntä onkin huonommassa kunnossa kuin oli tarkoitus ja taas meillä tapellaan. ei koskaan lasten kuullen, mutta aistiihan nuo nyt jäätävän ilmapiirin ja ihmettelevät kun isi on "kipeä". eilen näin taas kävi ja minä komensin sitten jossain vaiheessa päivää miehen pihalle siksi kunnes on paremmassa kunnossa. mies tästä suuttui ja totesi ettei lähde mihinkään ja minä sanoin sitten lähteväni lasten kanssa pois. pitkin hampain tuo sitten meni happihypylle, tunsi kokevansa suurta vääryyttä. haukkui minut vielä hulluksi lähtiessään.
illalla asiasta keskusteltiin ja mies totesi, että haluaa mennä johonkin avioliittoneuvontaan. hänen mukaansa minä saisin siellä kuulla olevani ylihysteerinen ja epänormaali. minä tietysti suostuin, tuntuu että ulkopuolisen mielipide tähän asiaan voisi tehdä molemmille hyvää. saa nähdä vieläkö mies on tänään ja huomennakin sinne neuvontaan lähdössä.
minua tässä asiassa ahdistaa se, että vaikka noita ylilyöntejä ei tapahdu usein, niin kuitenkin säännöllisesti, eli en voi mieheen tässä asiassa 100% luottaa. aina kun johonkin lähtee minä valvon yön ja mietin tapellaanko taas seuraavana päivänä.
sanokaas nyt siis olenko minä ylihysteerikko kun haluan lapsiani tältä asialta säästää? ja olisiko tuosta neuvonnasta meidän tilanteessa apua vai tuhlataanko omaa ja terapeutin aikaa?
pitkä sepustus, kiitos jos jaksoit lukea. tämä kirjoittaminenkin jo vähän auttoi, vaikkei kukaan vastaisikaan.