Onpa tänne tullut paljon vastauksia, kiitos niistä. En ole sen enempää vetäytynyt hiljaisuuteen, olen vain halunnut ottaa itselleni aikaa ajatella ja olla lasteni kanssa. Joku heitti provosta, voi kun olisikin, mutta kyllä tämä on ihan todellista elämääni.
Ajatukset ja tunteet heittävät päässäni kärrynpyörää alituiseen. Joskus olen enemmän keskeytyksen kannalla, useimmiten en voi ajatellakaan sitä vaihtoehtoa. Ymmärrän "järkiperusteisesti" hyvinkin monta argumenttia, joilla voisin perustella itselleni keskeytyksen, mutta pystynkö sitten todella seisomaan niiden takana, se on jo ihan eri asia.
Joku kysyi minulta, missä vaiheessa sain tietää miehen olevan varattu. Tiesin sen ihan alusta asti, kuten hänkin minun tilanteeni. Sekä henkinen että fyysinen vetovoima olivat alusta alkaen todella vahvat. Missään vaiheessa mies ei ole sanonut minulle, ettei ole eroamassa. Päin vastoin, hän alkoi muutaman viikon tapailun jälkeen puhua minulle siitä, miten on löytänyt minussa ja meissä jotain sellaista, joka on saanut hänet kyseenalaistamaan koko tähänastisen elämänsä ja avioliittonsa, jossa on ollut jo pitkään onneton. Kertoi minulle siitä vuosien takaisesta rinnakkaissuhteestaankin ensimmäisellä tapaamisellamme. Olemme siis alusta asti olleet toisillemme hyvin avoimia ja rehellisiä. Lähtökohtaisesti emme siis lähteneet sen paremmin hakemaan toisistamme sivusuhdetta kuin uusia puolisoitakaan, mutta ajan kuluessa aloimme puhua siitä, miten näemme tulevaisuutemme yhdessä.
Ja siksi olen tavannut miehen ystäviä ja sukulaisia, kun hän on halunnut minun tapaavan heitä. Hän halusi esitellä minut läheisilleen ja kertoi heille, että suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta. Hän halusi tälläkin tavoin olla minulle, ja ympäristölleen avoin, ja osoittaa minulle, ettei suhteemme ole mikään "salarakkaus". Vaimonsakin siis tiesi meistä puolen vuoden ajan ja miehensä oli sanonut tälle, ettei aio lakata tapaamasta minua, että hän näkee tulevaisuutensa minun kanssani, ei hänen. Minulla ei siis ollut mitään syytä epäillä, etteikö tämä mies olisi ihan oikeasti eroamassa vaimostaan ja aloittamassa elämää yhdessä kanssani. Näitäkin tapauksia on, vaikka useimmiten eivät varmasti eroakaan. Ja edelleenkin, tehtyään päätöksen keskeyttää miedän suhteemme, hän sanoo minulle, ettei rakasta vaimoaan kuten minua, ja uskoo, että olisi minun kanssani onnellisempi, mutta hänen on ajateltava omia lapsiaan ja kokonaisuutta, mitä se sitten onkaan...
Tänään hän soitti minulle aamulla. Olin hämmentynyt, olihan jouluaatto ja en todellakaan ollut enää odottanut häneltä puhelua, soittihan hän minulle eilenkin. Mies oli surullisen kuulonen ja sanoi vaimonsa olevan tietenkin käärmeissään, koska hän kertoi soittavansa minulle. Vaimo myös haluaisi jo kuulla, mitä olen päättänyt raskauden kanssa! Anyway, mies sanoi rakastavansa ja kaipaavansa minua ja miettivänsä koko ajan jouluvalmisteluja tehdessään, miten erilainen joulusta olisi tullut, jos olisimme pitäneet kiinni niistä suunnitelmistamme, joita meillä oli joulun ja tulevaisuuden varalle. En tiedä oliko tuo asia, jonka halusin kuulla vai enkö olisi halunnut. Joka tapauksessa se hämmensi, sillä koitan koko ajan hyväksyä sen tosiasian, että tunteistaan huolimatta hän jää vamonsa luo.