Avioerolaput odottivat pöydällä eilen...

Mä kirjoittaisin nimen paperiin ja pakkaisin miehen kamat. Saisi itse sitten myös etsiä itselleen toisen kämpän.

Harva mies kai kotoonsa kuitenkaan lähtee. täällä aina kirjoitetaan kuinka mies ulos, mutta jos vuokrasopimus on molempien nimissä tai omistusasunto yhteinen, niin ei sitä miestä niin vaan minnekkään pihalle heitetä!

 

Ei sun ole pakko allekirjoittaa! Jos allekirjoitat, se osoittaa, että hyväksyt eron (ja miehen typerän toiminnan). Mieshän saa eron joka tapauksessa, vaikket sinä siihen olisi suostuvainenkaan - miksi siis tekisit asiasta hänelle yhtään helpomman?
Toivottavasti saat asiasi järjestymään ja jaksat eteenpäin!

Ja sitten kun mies alkaa vaatimaan tapaamisia tiheästi jne. niin sitten huudetaan miten paska äijä on, kun vaatii jatkossakin yhteishuoltajuuden ja tiheät tapaamiset.

Miksi näitä asioita ei voisi hoitaa mahd. sopuisasta. Pitääkö ap:n todella heittäytyä miehensä tasolle? Ketä se auttaa? Tuskin ketään, ei edes ap:ta itseään.

Sopuisuus ei tarkoita alistumista. Ap:lla on oikeus siihen, että mies pyytää eroa naamatusten ja selittää syyt. Ennen sitä mies ei voi vaatia allekirjoitusta.

 

Meillä on lapset päiväkodissa tässä lähellä, eli tarvitsen asunnon täältä, en kykene muuttamaan kauemmas. Se tuottaakin suuria ongelmia, koska vuokra-asuntoja on niin vähän.

Jos sopiva asunto löytyy vähän kauempaa niin varmasti lapsille järjestyy myös uudet hoitopaikat. Et sä lasten kanssa ilman kämppää jää vaikka omakotitalon saaminen voikin olla vaikeaa. Asuuko sulla sukulaisia tai ystäviä siinä lähellä? Oletko töissäkäyvä ja millainen työsuhde? Minkäikäiset lapset?

Olen vasta valmistunut, ehkä saamassa töitä elokuussa. Appivanhemmat, oma äitini, sisko, veli perheineen, ja muutenkin kaikki sukulaiset asuvat tässä 10 kilometrin säteellä. Vanhin lapsi 6vuotias ja nuorin 1vuotias.

No mut sullahan on varmaan ihan hyvät tukiverkot tossa. Ehkä äitisi tai joku hänen tuttunsa voisi jeesata alkuun noissa asuntojutuissa ja muissa käytännönasioissa, on helpompi jos on joku selkeästi ajatteleva taustatukena.

Oletko valmistunt ammattiin josta olisi mahdolista saada pian vakityötä? Olisiko silloin mahdollista pitää tuo talo tai löytää sopivampi tilalle?

 

"kun tulin", mistä tulit ?

Tulin omista harrastuksistani.

 

Joka tapauksessa siis pitäisi ensin keskustella asiat halki miehen kanssa, parisuhdeneuvonta olisi paras tapa siihen mutta tietysti jos mies on käyttäytynyt noin raukkamaisesti niin voi olla vaikeaa häntä siihen suostutella. Paras olisi kuitenkin lasten kannalta jos pystyisit itse käyttäytymään aikuismaisesti ja välttämään turhaa riitelyä koska se kostautuu sitten kaikki jälkikäteen jos lasten tapaamiset, kasvatuskysymykset yms. muodostuvat aina riidanpaikoiksi. Eli suosittelisin nyt sellaista kylmänviileää suhtautumistapaa eli lasten asiat etusijalle ja niiden selvittelyn ohella myös tilanteen purku jonkun ammattilaisen läsnäollessa.

 

Joka tapauksessa siis pitäisi ensin keskustella asiat halki miehen kanssa, parisuhdeneuvonta olisi paras tapa siihen mutta tietysti jos mies on käyttäytynyt noin raukkamaisesti niin voi olla vaikeaa häntä siihen suostutella. Paras olisi kuitenkin lasten kannalta jos pystyisit itse käyttäytymään aikuismaisesti ja välttämään turhaa riitelyä koska se kostautuu sitten kaikki jälkikäteen jos lasten tapaamiset, kasvatuskysymykset yms. muodostuvat aina riidanpaikoiksi. Eli suosittelisin nyt sellaista kylmänviileää suhtautumistapaa eli lasten asiat etusijalle ja niiden selvittelyn ohella myös tilanteen purku jonkun ammattilaisen läsnäollessa.

 

Mä en kirjottais nimeäni, koska asia tuli noin puun takaa! Tottakai miehen on selitettävä syy edes! Ja sinun ei tarvitse siitä kodista lähteä lasten kanssa, ainakaan miehen tahdosta, odota rauhassa, että tilanteeseen tulee joku selvyys. VOIMIA!!!!

Nykypäivänä ei ole väliä jos toinen ei kirjota nimeään.

 

Meillä on lapset päiväkodissa tässä lähellä, eli tarvitsen asunnon täältä, en kykene muuttamaan kauemmas. Se tuottaakin suuria ongelmia, koska vuokra-asuntoja on niin vähän.

Jos sopiva asunto löytyy vähän kauempaa niin varmasti lapsille järjestyy myös uudet hoitopaikat. Et sä lasten kanssa ilman kämppää jää vaikka omakotitalon saaminen voikin olla vaikeaa. Asuuko sulla sukulaisia tai ystäviä siinä lähellä? Oletko töissäkäyvä ja millainen työsuhde? Minkäikäiset lapset?

Olen vasta valmistunut, ehkä saamassa töitä elokuussa. Appivanhemmat, oma äitini, sisko, veli perheineen, ja muutenkin kaikki sukulaiset asuvat tässä 10 kilometrin säteellä. Vanhin lapsi 6vuotias ja nuorin 1vuotias.

No mut sullahan on varmaan ihan hyvät tukiverkot tossa. Ehkä äitisi tai joku hänen tuttunsa voisi jeesata alkuun noissa asuntojutuissa ja muissa käytännönasioissa, on helpompi jos on joku selkeästi ajatteleva taustatukena.

Oletko valmistunt ammattiin josta olisi mahdolista saada pian vakityötä? Olisiko silloin mahdollista pitää tuo talo tai löytää sopivampi tilalle?

Työ alkuun on todennäköisesti eri mittaisia sijaisuuksia, joten mitään lainaa en suostu ottamaan.

 

Mrs Bean:

Ja kommentoin sitten tuohon riitelyyn ja siihen onko asiat olleet hyvin, meillä on vuosien varrella ( naimisissa ollaan oltu 14v ) ollut aikoja jolloin minä olen ollut valmis lyömään hanskat tiskiin. Miehen mielestä ei ollut mitään ongelmaa vaikka riideltiin paljon, koska hänellä meni hyvin ja oli kohtalaisen onnellinen ja minä puolestani aloin olla niin ahdistunut etten edes muistanut mitä on olla onnellinen. Asioiden yli kuitenkin päästiin, mutta se että toinen rakastaa ja on onnellinen, ei tarkoita että toinen ei voisi olla onneton ja ahdistunut tilanteeseen.

Pitkien liittojen salaisuus (itse ollut nyt 16 vuotta naimisissa) onkin kuulemma siinä, että molemmat ei ole heittämässä pyyhettä kehään yhtä aikaa :heart:

Totta, mutta aina tuokaan ei auta. Kuitenkin jokaiseen pitkään liittoon mahtuu ainakin yksi isompi kriisi. Monesti se on pettäminen, josta ei välttämättä edes kerrota toiselle. Osa voi haluta eroa eikä asiaan edes aina liity kolmansia osapuolia.

 

Tai ehkä sittenkin allekirjoittaisin paperit ja postittaisin samantien, etsisin töitä ja asuntoa samantien toiselta puolelta suomea, kaupungista johon olen aina halunnut muuttaa.

Mä mekisin ihan samalla tavalla.

 

Laita tekstari että allekirjoitat paperit heti kun hän tulee kanssasi keskustelemaan.
Kyllä sinulla on oikeus tietää missä mennään. Ei ketään jätetä tuolla tavalla ja vielä vähemmän silloin kun on lapsia.
Pitää lastenkin tulevaisuudesta puhua jne.

 

Mä antaisin miehen hakea sen eron, saisi sitten yksinään maksaa sen lähemmäs 100e, jonka tuo eron "hakeminen" kustantaa. Tämä siis siinä tapauksessa, mikäli mies ei aio yhtään selvittää asioita, vaan todella lähtee vain liitosta tuohon tyyliin.

 

Ei sun ole pakko allekirjoittaa! Jos allekirjoitat, se osoittaa, että hyväksyt eron (ja miehen typerän toiminnan). Mieshän saa eron joka tapauksessa, vaikket sinä siihen olisi suostuvainenkaan - miksi siis tekisit asiasta hänelle yhtään helpomman?
Toivottavasti saat asiasi järjestymään ja jaksat eteenpäin!

Ja sitten kun mies alkaa vaatimaan tapaamisia tiheästi jne. niin sitten huudetaan miten paska äijä on, kun vaatii jatkossakin yhteishuoltajuuden ja tiheät tapaamiset.

Miksi näitä asioita ei voisi hoitaa mahd. sopuisasta. Pitääkö ap:n todella heittäytyä miehensä tasolle? Ketä se auttaa? Tuskin ketään, ei edes ap:ta itseään.

Sopuisuus ei tarkoita alistumista. Ap:lla on oikeus siihen, että mies pyytää eroa naamatusten ja selittää syyt. Ennen sitä mies ei voi vaatia allekirjoitusta.

Mä itse en näe asiaa noin. Jos olisin ap:n tilnateessa niin todellakin itsekin olisin sitä mieltä, että haluaisin eron, koska en todellakaan jatkaisi enää elämääni sellaisen pellen kanssa joka olisi tehnyt tuollaisen tempun minulle, ja sen lisäksi vielä LAPSILLE!

Mulle ois se ja sama onko mies lähtenyt uuden akan matkaan vai vain rakkauden loppumisen vuoksi, sillä lopputulos on kuitenkin sama.

Mä haluaisin hoitaa asiat pois päiväjärjestyksestä ja alkaa rakentamaan omaa uutta elämääni johon mies kuuluisi jatkossa enää vain lasten isänä.

 

Niin ja muuten sillainkin voi tehdä että mies kuittaa lasten elatukset asunnolla.

 

Tai ehkä sittenkin allekirjoittaisin paperit ja postittaisin samantien, etsisin töitä ja asuntoa samantien toiselta puolelta suomea, kaupungista johon olen aina halunnut muuttaa.

Mä mekisin ihan samalla tavalla.

Entä lapset? Toisen on ajateltava lasten etua, mielellään molempien.

 

että sä olet sitten etävanhempi. voipi pistää vähän miettimään, kun ei luvassa oliskaan mitään hurjaa sinkkuelämää jota varmaankin kuvittelee...

 

Ei sun ole pakko allekirjoittaa! Jos allekirjoitat, se osoittaa, että hyväksyt eron (ja miehen typerän toiminnan). Mieshän saa eron joka tapauksessa, vaikket sinä siihen olisi suostuvainenkaan - miksi siis tekisit asiasta hänelle yhtään helpomman?
Toivottavasti saat asiasi järjestymään ja jaksat eteenpäin!

Ja sitten kun mies alkaa vaatimaan tapaamisia tiheästi jne. niin sitten huudetaan miten paska äijä on, kun vaatii jatkossakin yhteishuoltajuuden ja tiheät tapaamiset.

Miksi näitä asioita ei voisi hoitaa mahd. sopuisasta. Pitääkö ap:n todella heittäytyä miehensä tasolle? Ketä se auttaa? Tuskin ketään, ei edes ap:ta itseään.

Sopuisuus ei tarkoita alistumista. Ap:lla on oikeus siihen, että mies pyytää eroa naamatusten ja selittää syyt. Ennen sitä mies ei voi vaatia allekirjoitusta.

Mä itse en näe asiaa noin. Jos olisin ap:n tilnateessa niin todellakin itsekin olisin sitä mieltä, että haluaisin eron, koska en todellakaan jatkaisi enää elämääni sellaisen pellen kanssa joka olisi tehnyt tuollaisen tempun minulle, ja sen lisäksi vielä LAPSILLE!

Mulle ois se ja sama onko mies lähtenyt uuden akan matkaan vai vain rakkauden loppumisen vuoksi, sillä lopputulos on kuitenkin sama.

Mä haluaisin hoitaa asiat pois päiväjärjestyksestä ja alkaa rakentamaan omaa uutta elämääni johon mies kuuluisi jatkossa enää vain lasten isänä.

Sinäkö et oikeasti halua tietää miksi mies haluaa eron?

 

Kirjoitin hänelle, etten allekirjoita paperia, ennen kuin hän on tullut keskustelemaan asian kasvotusten.

 

Mä antaisin miehen hakea sen eron, saisi sitten yksinään maksaa sen lähemmäs 100e, jonka tuo eron "hakeminen" kustantaa. Tämä siis siinä tapauksessa, mikäli mies ei aio yhtään selvittää asioita, vaan todella lähtee vain liitosta tuohon tyyliin.

Peesi. Ihan yhtä nopeasti se ero tulee, allekirjoittamatta jättäminen pitkittää ehkä päivällä asiaa eli ei mitään.

Voimia sulle ap, miehesi teki kyllä törkeän tempun! :hug:

 

että sä olet sitten etävanhempi. voipi pistää vähän miettimään, kun ei luvassa oliskaan mitään hurjaa sinkkuelämää jota varmaankin kuvittelee...

No aivan, ehkä mies oli ajatellut että viettää sinkkuelämää tai sitten uuden naisen kanssa ja siihen elämään ei sitten lapset kuulu.
Ehdottomasti kannattaa tehdä niinpäin että isä huoltajaksi ja ap:n tuskin tarvitsee maksaa elareita kun ei ole duunissakaan. =)

 

Mä itse en näe asiaa noin. Jos olisin ap:n tilnateessa niin todellakin itsekin olisin sitä mieltä, että haluaisin eron, koska en todellakaan jatkaisi enää elämääni sellaisen pellen kanssa joka olisi tehnyt tuollaisen tempun minulle, ja sen lisäksi vielä LAPSILLE!

Mulle ois se ja sama onko mies lähtenyt uuden akan matkaan vai vain rakkauden loppumisen vuoksi, sillä lopputulos on kuitenkin sama.

Mä haluaisin hoitaa asiat pois päiväjärjestyksestä ja alkaa rakentamaan omaa uutta elämääni johon mies kuuluisi jatkossa enää vain lasten isänä.

Tuo on luonnollinen ensireaktio, jota tulisi myöhemmin katumaan. Kannattaa hoitaa asia siten, että voi sanoa myöhemmin tehneensä kaikkensa ettei tarvitsisi katua. Rakkaus ei lopu toisen ilmoitukseen.

 

että sä olet sitten etävanhempi. voipi pistää vähän miettimään, kun ei luvassa oliskaan mitään hurjaa sinkkuelämää jota varmaankin kuvittelee...

No aivan, ehkä mies oli ajatellut että viettää sinkkuelämää tai sitten uuden naisen kanssa ja siihen elämään ei sitten lapset kuulu.
Ehdottomasti kannattaa tehdä niinpäin että isä huoltajaksi ja ap:n tuskin tarvitsee maksaa elareita kun ei ole duunissakaan. =)

En anna lapsiani millään :heart:

 

Meillä on lapset päiväkodissa tässä lähellä, eli tarvitsen asunnon täältä, en kykene muuttamaan kauemmas. Se tuottaakin suuria ongelmia, koska vuokra-asuntoja on niin vähän.

Jos sopiva asunto löytyy vähän kauempaa niin varmasti lapsille järjestyy myös uudet hoitopaikat. Et sä lasten kanssa ilman kämppää jää vaikka omakotitalon saaminen voikin olla vaikeaa. Asuuko sulla sukulaisia tai ystäviä siinä lähellä? Oletko töissäkäyvä ja millainen työsuhde? Minkäikäiset lapset?

Olen vasta valmistunut, ehkä saamassa töitä elokuussa. Appivanhemmat, oma äitini, sisko, veli perheineen, ja muutenkin kaikki sukulaiset asuvat tässä 10 kilometrin säteellä. Vanhin lapsi 6vuotias ja nuorin 1vuotias.

No mut sullahan on varmaan ihan hyvät tukiverkot tossa. Ehkä äitisi tai joku hänen tuttunsa voisi jeesata alkuun noissa asuntojutuissa ja muissa käytännönasioissa, on helpompi jos on joku selkeästi ajatteleva taustatukena.

Oletko valmistunt ammattiin josta olisi mahdolista saada pian vakityötä? Olisiko silloin mahdollista pitää tuo talo tai löytää sopivampi tilalle?

Työ alkuun on todennäköisesti eri mittaisia sijaisuuksia, joten mitään lainaa en suostu ottamaan.

Jonkun vuokrakämpän varmaan saat kuitenkin, ei sen väliaikaisaunnon tarvi mitään luksusta olla. Kun sitten työsuhde vakiintuu voit miettiä tarkemmin millaisen kodin haluat. Eikä kht ole poisluettu vaihtoehto jos ei töitä jostain syystä heti löydy.

 

Kirjoitin hänelle, etten allekirjoita paperia, ennen kuin hän on tullut keskustelemaan asian kasvotusten.

Hyvä! Toivottavasti mies on aikuinen ja tulee keskustelemaan kanssasi.
Mutta muista ettei sulla ole mitään hävettävää tässä asiassa joten kannattaa kertoa mahdollisimman monelle. Aloita omista vanhemmista ja sitten miehen vanhemmille.
Turha ahdistua ja piilotella asiaa, ja jos joku kysyy miksi ero tulee, niin kerro suoraan että et tiedä, että kannattaa kysyä mieheltä.

 

että sä olet sitten etävanhempi. voipi pistää vähän miettimään, kun ei luvassa oliskaan mitään hurjaa sinkkuelämää jota varmaankin kuvittelee...

No aivan, ehkä mies oli ajatellut että viettää sinkkuelämää tai sitten uuden naisen kanssa ja siihen elämään ei sitten lapset kuulu.
Ehdottomasti kannattaa tehdä niinpäin että isä huoltajaksi ja ap:n tuskin tarvitsee maksaa elareita kun ei ole duunissakaan. =)

En anna lapsiani millään :heart:

tarviikos miehen sitä tietää? koitappa nyt vähän hiillostaa.