Voimia, ap :hug: ! Melkoinen tilanne kyllä...
Mä en lähtis tekemään papereille yhtään mitään, antaisin ainakin niiden olla. Jos/kun sitten aikanaan miehesi niiden perään kyselee, niin sitten puhutte asiasta ja tapahtuneesta, mitä on tämän kaiken takana. Onhan teidän pystyttävä ns. loppukeskustelu tekemään, jotta uuden aloittaminen voi alkaa puhtaalta pöydältä...oletan tietysti, että olette puheväleissä ja miehesi osaa siinä vaiheessa olla aikuinen, joskaan tämä temppu ei oikein vakuuta...
Jos nyt niin ikävästi kävisikin, että eroatte, niin älä huoli hetkeäkään, ettetkö sinä pärjäisi lastesi kanssa. Laiha ja sangen kliseinen lohdutus on se, että et ole yksin; hae ajoissa vertaisryhmän tukea ja apua, älä unohda pitää huolta itsestäsi äläkä jää murehtimaan asioita yksinäsi, sillä sinun kaikki kolme lastasi tarvitsevat sinua nyt enemmän kuin koskaan - he hakevat sinusta turvaa. Ja - mikäli se ero tulee, niin muista - sinä olet ainutlaatuinen, hieno ja upea nainen - miehesi ei vain sitä ymmärtänyt/nähnyt, ei ehkä halunutkaan. Hän ei vain ollut sinua varten. Voimia.