Avioerolaput odottivat pöydällä eilen...

vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mansikka86:
Ei minulla ole vara jäädä tähän taloon asumaan lasten kanssa. Varsinkaan kun työt eivät ole vielä varmaa.
Siis oma talo?

Kyllä varmaan jostain löytyy sopivia vuokra-asuntojakin, olet varmaan lasten (montako?) kanssa hyvissä asemissa niihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Mansikka86:
Ei minulla ole vara jäädä tähän taloon asumaan lasten kanssa. Varsinkaan kun työt eivät ole vielä varmaa.
Siis oma talo?

Kyllä varmaan jostain löytyy sopivia vuokra-asuntojakin, olet varmaan lasten (montako?) kanssa hyvissä asemissa niihin.
Joo, oma talo ja yhteinen laina. Sekin ahdistaa, miten sen kanssa käy. Johan tulee olemaan alku todella hankalaa, olemme olleet niin kauan yhdessä, lapsesta saakka.
 
Kifa
No ihan ensiksi. Soita äidillesi tai parhaalle ystävättärellesi tai kuka nyt onkaan sellainen ihminen joka sinulle on läheisin. Jos olet läheisissä väleissä appivanhempien tai miehen sukulaisten kanssa niin voit heiltäkin yrittää kysyä tietävätkö mitä on tapahtunut. Sitten yhteys sosiaalitoimeen jotta saat apua tuon asuntoasian kanssa, sekä tietysti lastenvalvojaan koska huoltajuusasiat pitää sopia ja sinne on miehenkin pakko tulla sitten paikalle.
 
ei voi muuta sanoa kuin että raukkamainen mies! oikeasti perheellinen 3 lapsen isä tekee noin? ikävä kyllä tulee ensimmäisenä mieleen toinen nainen (niin typerää kuin ehkä onkin) mutta olettaisin että jos kyse olisi jostain rakkauden loppumisesta tms niin olisi sanonut jotain
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kifa:
No ihan ensiksi. Soita äidillesi tai parhaalle ystävättärellesi tai kuka nyt onkaan sellainen ihminen joka sinulle on läheisin. Jos olet läheisissä väleissä appivanhempien tai miehen sukulaisten kanssa niin voit heiltäkin yrittää kysyä tietävätkö mitä on tapahtunut. Sitten yhteys sosiaalitoimeen jotta saat apua tuon asuntoasian kanssa, sekä tietysti lastenvalvojaan koska huoltajuusasiat pitää sopia ja sinne on miehenkin pakko tulla sitten paikalle.

Mieheni tekee todennäköisesti niin, että myy tämän asunnon ja jos talosta ei saa niin paljon mitä on lainaa otettu niin loppuvelka jaetaan puoleksi ja joudun sitten niitäkin maksamaan tuskissani vähistä rahoista.
En tiedä miksi, mutta hirveä häpeän tunne koko ajan päällä
:'(
Enkä viiti soittaa anopille, koska se järjestelee sielä tulevia juhliaan, eikä hän varmasti tiedä mitään. Mieheni on sellainen ettei puhu kenellekään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja RouvaRajatapaus:
Alkuperäinen kirjoittaja PieniTytönTylleröinen:
voimia sinne sulle :hug:
paskamaisesri teki kyllä!!
tässä se taas tulee todistettua etrtä mihet on paskoja sikoja,jotka ei vaan osaa puhua!!!
Pikkasenko ihkuu yleistämistä. :heart: :xmas:
Ihan pikkasen vaan :D

Ap:lle, jaksamisia. Anna itsellesi lupa ensin vain keskittyä itseesi ja lapsiin. Sitten aloitat kaiken selvittelyn
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mansikka86:
Alkuperäinen kirjoittaja Raitapaitainen:
Kai teillä jotain erimielisyyttä on liitossa ollut, että vois joku syy olla?
Kyllä mekin ollaan riidelty, niinkuin joka suhteessa tietääkseni, mutta mitään vakakaa ei ole tapahtunut. Tai siis viime aikoina enemmään riidelty, mutta en siltikään halua, että minulle ilmoitetaan avioerosta näin. Haluan kuulla sen kasvotusten, suoraan ja selvinpäin!

Ahdistaa ajatus muuttaa lasten kanssa, ja kun rakasta miestäni niin paljon.
Jos se noin suhteen haluaa päättää niin ei kovin suuren rakastamisen arvoinen ole. Jos taas ideana on pelotella ja saada sut noin kuriin niin siihen ei kannata lähteä. Meinaan vaan varoituksena jos mies alkaa kohta pehmiämään ja voisi vieläkuvitella yhdessäjatkamista jos sä vaan parannat tapasi...
 
Ainoa mitä mä keksin, on allekirjoittaa eropaperit ja aloittaa oman elämän suunnittelu lasten kanssa keskenään.

Mä eroan suhteesta vain kerran...ja avioeropaperien nokaneteen jättö vieläpä noin raukkamaisella tavalla on asia, joka tekona on niin törkeä, että vaikka kuinka miestäni rakastaisin, niin tuossa kohtaa olisi pakko todeta, että aina rakkauskaan ei pelkästään riitä.

Veisin paperit vielä tänään postiin ja samalla aloittaisin asunnon haun jne.
 
Tuntuu tosi oudolta tuommonen, ettei mitään erityistä ja yht äkkiä Pam!Haluan eron!
Mä en ole taipuvainen täällä spekuloimaan toisilla naisilla, enkä ole toistaseks ikinä sanonut kenenkään miestä narsistiksi, mutta nyt kun kuviota miettii, niin ehkä miehes on tosiaan rakastunut korviaan myöten.

Ehdotan, ettet nyt just tee mitään vaan annat pölyn laskeutua. Ja toivottavasti saat jonkunlaisen keskusteluyhteyden mieheen, että selviäisi, miksi näin tekee.

Jaksamista :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Ainoa mitä mä keksin, on allekirjoittaa eropaperit ja aloittaa oman elämän suunnittelu lasten kanssa keskenään.

Mä eroan suhteesta vain kerran...ja avioeropaperien nokaneteen jättö vieläpä noin raukkamaisella tavalla on asia, joka tekona on niin törkeä, että vaikka kuinka miestäni rakastaisin, niin tuossa kohtaa olisi pakko todeta, että aina rakkauskaan ei pelkästään riitä.

Veisin paperit vielä tänään postiin ja samalla aloittaisin asunnon haun jne.
En uskalla edes katsoa noita papereita, saati allekirjoittaa :'( :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mansikka86:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Mansikka86:
Ei minulla ole vara jäädä tähän taloon asumaan lasten kanssa. Varsinkaan kun työt eivät ole vielä varmaa.
Siis oma talo?

Kyllä varmaan jostain löytyy sopivia vuokra-asuntojakin, olet varmaan lasten (montako?) kanssa hyvissä asemissa niihin.
Joo, oma talo ja yhteinen laina. Sekin ahdistaa, miten sen kanssa käy. Johan tulee olemaan alku todella hankalaa, olemme olleet niin kauan yhdessä, lapsesta saakka.
Tuo yllä oleva selittää ehkä hiukan miehen käytöstä. On varmaan tullut olo että on vielä paljon näkemättä ja kokematta jos on ihan nuoresta sitoutunut yhteen ihmiseen. Hetken katseltuaan maailmaa yksin, ehkä huomaa ettei se sen kummempaa ole ja sitten voi olla että haluaisi palata entiseen. Ja kommentoin sitten tuohon riitelyyn ja siihen onko asiat olleet hyvin, meillä on vuosien varrella ( naimisissa ollaan oltu 14v ) ollut aikoja jolloin minä olen ollut valmis lyömään hanskat tiskiin. Miehen mielestä ei ollut mitään ongelmaa vaikka riideltiin paljon, koska hänellä meni hyvin ja oli kohtalaisen onnellinen ja minä puolestani aloin olla niin ahdistunut etten edes muistanut mitä on olla onnellinen. Asioiden yli kuitenkin päästiin, mutta se että toinen rakastaa ja on onnellinen, ei tarkoita että toinen ei voisi olla onneton ja ahdistunut tilanteeseen.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mansikka86:
Meillä on lapset päiväkodissa tässä lähellä, eli tarvitsen asunnon täältä, en kykene muuttamaan kauemmas. Se tuottaakin suuria ongelmia, koska vuokra-asuntoja on niin vähän.
No voi kristus, ei sinun lapsesi ole ainoita maailmassa jotka olisivat/ovat vaihtaneet päiväkotia.
Jos sinullakaan ei varmaa työpaikkaa ole, etkä pysty vanhassa asunnossa asumaan, niin mikään ei estä sinua muuttamasta alueelle jossa on vuokra-asuntoja.
Lakkaa vinkumasta turhaan, ota itseäsi niskasta kiinni, ja alota se oma elämä.
 
vieras
No kai sitä nyt ensimmäisenä tartutaan luuriin ja soitetaan ja kysytään, että mikä meininki. Mä en ainakaan keskustelematta allekirjoittaisi yhtään paperia. Kummallista!!!
 
ll
Etkö ole saanut mitään yhteyttä mieheen? Laita nyt edes tekstari (puheluihin tuskin vastaa) ja vaadi syytä tapahtuneelle. Kysy vaikka suoraan että oletko rakastunut johonkin toiseen ..
Voimia.
 

Yhteistyössä