Avioero, kuka päättää kuka lapsen saa?

[eronnut äiti]

Älkää nyt vielä erotko. Menkää pariterapiaan ja yrittäkää oikeasti löytää yhteinen sävel. Ero saisi olla se viimeinen vaihtoehto!

Ja olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee isää ihan yhtä paljon kuin äitiä.

Jos lapsi on vasta 1-vuotias, niin jos ei ole mitään erityistä syytä eroon, niin sinnitelkää jokunen vuosi yhdessä, niin lapsi saisi kasvaa rauhassa vielä vähän aikaa.

 

[näin]

Meillä tuli täysi välirikko, kun tyttö oli 2-vuotias. Päätettiin kuitenkin asua yhdessä niin pitkään kuin pystyttiin. Tyttö oli 3, kun muutettiin erilleen ja aloitettiin vuoroviikot. Onneksi vähän pitkitettiin eroamista, koska tytön kannalta se oli varmasti parasta niin. Mieti sinäkin, eikö kannata odottaa vielä lapsen takia.

 

["hmm"]

Kyllä se nyt on vaan niin että nainen saa lähes aina lähihuoltajuuden. Tiedän tapauksen jossa mielenterveydeltään epävakaa äiti sai silti huoltajuuden vaikka oli pari kertaa jo yrittänyt itsemurhaa lapsen läsnäollessa.... Isälle sanottiin ettei edes kannata jatkaa taistelua oikeudessa koska äiti voittaisi silti. Mies sai tyytyä joka toiseen viikonloppuun.

 

[eronnut äiti]

[QUOTE="hmm";29718524]Kyllä se nyt on vaan niin että nainen saa lähes aina lähihuoltajuuden. Tiedän tapauksen jossa mielenterveydeltään epävakaa äiti sai silti huoltajuuden vaikka oli pari kertaa jo yrittänyt itsemurhaa lapsen läsnäollessa.... Isälle sanottiin ettei edes kannata jatkaa taistelua oikeudessa koska äiti voittaisi silti. Mies sai tyytyä joka toiseen viikonloppuun.[/QUOTE]

En kyllä usko tätä. Jos isä on vahvasti kantamassa vastuuta, niin tuskin näin käy.

 

[MIES!]

En kyllä usko tätä. Jos isä on vahvasti kantamassa vastuuta, niin tuskin näin käy.

Enpä jaksa uskoa.

 

[viera.s]

[QUOTE="hmm";29718524]Kyllä se nyt on vaan niin että nainen saa lähes aina lähihuoltajuuden. Tiedän tapauksen jossa mielenterveydeltään epävakaa äiti sai silti huoltajuuden vaikka oli pari kertaa jo yrittänyt itsemurhaa lapsen läsnäollessa.... Isälle sanottiin ettei edes kannata jatkaa taistelua oikeudessa koska äiti voittaisi silti. Mies sai tyytyä joka toiseen viikonloppuun.[/QUOTE]

Minusta tuntuu, että miehet puolustelee usein toimintaansa tuolla, etteivätkö muka voisi huoltajuutta saada. Vaikka oikeasti ei vaan kiinnosta kantaa vastuuta.

Jos on vaan luovuttanut lähivanhemmuuden äidille, ilman että on edes vienyt huoltujuus- ja asumisasiaa oikeuteen, niin eihän isä ole taistellut lapsensa puolesta ollenkaan. Näistä asioista joko sovitaan vanhempien kesken tai annetaan oikeuden ratkaista asia. Jos ei edes käräjäoikeuteen ole menty, niin mieshän on vaan suostunut exänsä ehdotukseen, joka tuollaisessa tilanteessa on melko piittaamatonta. Mies olisi hyvin todennäköisesti voittanut, jos hän itse vaan kelvollinen vanhempi olisi ollut.

 

[Laina elämää]

Oikeus sen päättää viime kädesä,jos ette keskinäiseen sopimukseen pääse.

Itsellä oli "helppoa",mies ilmoitti että lapset jää sitten minulle,kun hänellä ei ole aikaa niille.

 

[astrolabe]

FYI, oikeudessa vanhempia EI laiteta oaremmuusjärjestykseen sen mukaan, että kumpi on vaikka pitkäpinnaisempi haastavissa kasvatustilanteissa tai kumman luona saa olla sylissä enemmän. Oikeus katsoo molempien olevan tasaväkisiä, jos lapsi suunnilleen pysyy elossa vanhemman hoivissa. Oikeus on pitkälti painottunut naisen eli äidin puolelle ja useimmiten nainen saa huoltajuuden, jos vanhemmat muuten suht normaaleja. Naisen täytyy olla narkkihuoramielipuoli suunnilleen, että oikeudessa äiti menettäisi huoltajuuden.

Onneksi on olemassa naisia, jotka ajattelevat lasten etua, eivätkö vain omaansa ja huoltajuusjärjestelyt tehdään lasten tarpeiden mukaan.

Oikeusprosessi on raskas tie myös lapsille, jotka joutuvat kuukausiksi suurennuslasin alle kun tutkitaan olosuhteita. Tiedän isiä, jotka ovat luovuttaneet tässä kohtaa, koska oireilu epätietoisuudessa voi olla pahempaa kuin suostua siihen että äiti saa lähihuoltajuuden.

 

[viera.s]

FYI, oikeudessa vanhempia EI laiteta oaremmuusjärjestykseen sen mukaan, että kumpi on vaikka pitkäpinnaisempi haastavissa kasvatustilanteissa tai kumman luona saa olla sylissä enemmän. Oikeus katsoo molempien olevan tasaväkisiä, jos lapsi suunnilleen pysyy elossa vanhemman hoivissa. Oikeus on pitkälti painottunut naisen eli äidin puolelle ja useimmiten nainen saa huoltajuuden, jos vanhemmat muuten suht normaaleja. Naisen täytyy olla narkkihuoramielipuoli suunnilleen, että oikeudessa äiti menettäisi huoltajuuden..

Aika ristiriitaisesti kirjoitat. Ensin, että oikeus katsoo molempien olevan tasaväkisiä. Ja sitten yht´äkkiä käännätkin asian niin, että oikeus suosii äitejä ja vain narkkihuoramielipuoli-äidit voi huoltajuuden menettää.

Jotain sylissäoloaikaa ja pitkäpinnaisuutta on ehkä vaikea oikeudessa todistella, mutta itsemurhayrityksistä lapsen läsnäollessa pitäisi jäädä ihan faktaa viranomaisten tietoihin. Joten jos sellaisessa tilanteessa mies vaan antaa lapset äidille kun ei muka voisi itse voittaa, niin joko hän on itsekin joku hullu narkkari tai sitten ei vaan oikeasti lapsiaan halua. Tai ainakin on todella tyhmä/epäluuloinen, jos tosiaan kuvittelee että äiti saa aina pitää lapset, vaikka olisi kuinka hullu.

 

[Vaimo-Rakas]

Vaimo-rakas, sä oot kauhea. Puhut mitä sattuu, ja olet ilkeä. Toivottavasti sinä ja miehesi eroisitte, niin voisit olla hyvä ihminen ja antaa suosiolla lähivanhemmuuden miehellesi

Puhun mitä sattuu? Ihan kirjoitin mitä ajattelen.
Toivon ettemme eroa koskaan mutta jos eroamme niin yhteishuoltajuus on se meidän juttu ja vuoroviikot. Saatettaisiin tehdä sitä että lapset saavat elää saman katon alla, me vanhemmat vain aina vuoroteltaisiin asumista siellä viikottain.

 

[Vaimo-Rakas]

Ap:lle sanoisin että vielä kannattaisi yrittää ratkaisua löytää siten että niin sinun kuin miehenkin olo paranisi. Onko ero kuitenkin hieman häitköity jos lapsi on vasta vuoden ja teillä on lähinnä eripuraa vapaa-ajan käytöstä ja mies kiukuttelee. Onko hän kertonut syytä käytökselleen? Voisitko vaikka keksiä itsellesi harrastusta ja ajanvietettä niin että isä saisi ottaa vastuuta lapsesta myös yksin? Jos hän tuntee olonsa ulkopuoliseksi kun itsekin kerrot ettet ole lapsesta juuri lainkaan erossa?
Minun mielipide on se että jos vanhemmilla on kiistoja, se ei tarkoita sitä että toinen voi ilmoittaa häipyvänsä lapsen kanssa. Kuinka monessa suhteessa todellisuudessa se että "saa tulla katsomaan lasta"-toimii aidosti? Siinä on aika isossa valta-asemassa kun toinen vanhempi vain käy toisen kodissa treffailemassa lasta. Kuinka moni rehellisesti jaksaisi exänsä luona rampata tapaamassa omaa lasta kuin joku kummisetä? Kuinka moni haluaa vierailla ilman kismaa exän luona joka on riistänyt vanhemmuuden?

Perhearkenne on vielä niin tuoretta että hyvin siinä voi ristiriitoja olla ja miehellä on vielä paljon opeteltavaa. Kuitenkin olen nähnyt näitä tapauksia joissa on erottu lasten ollessa pieniä ja eniten siinä ne lapset kärsivät. Varsinkin kun harvoin ne erot ovat olleet mitään siistejä. Pinnistelisin kyllä vielä jonkun aikaa ja katsoisin miten elämä alkaa sujua. Laatikaa pelisäännöt yhdessä. Miehelläkin voi olla moitteen sana sanottavana kuten sinullakin. En toivo teistä kenellekään pahaa vaan menisitte lapsi edellä ilman kummankaan syrjäyttämistä.
Pahoittelen kärkeviä kommenttejani eilen, tuntuu vain niin TURHALTA nähdä näitä tehdään lapsi ja erotaan-kuvioita. Niitä on ihan liikaa ja lapset ne siinä eniten kärsii.

Sitä en sano etteikö miehesikin pidä opetella arjensietokykyä ja muuttaa käytöstään.
Oletko pannut kovan kovaa vastaan niissä asioissa?

 

[Njaah]

Etusivu :: Miessakit ry
easydata/customers/miessakit/
files/Liitetiedostot/Voiko_isakin_
olla.pdf
tuon mukaan mies saa huoltajuuden yhtä usein, jos vaan haluaa...

 

[Njaah]

Voiko isäkin olla hyvä lapsen huoltaja?

 

[voi että sentään]

Tulee vaan mieleen että millainen mies yrittää viedä lasten äidiltä huoltajuuden?
Miten sellainen tunteeton mies voisi olla hyvä isä?(ja nyt siis oletan että äiti ei ole päihdeongelmainen tms)
Kyllä suurimmalle osalle pienistä lapsista äiti on korvaamaton, sanotte mitä sanotte.
Tunneköyhää ja itsekästä mieheltä, että yrittää viedä äidiltä lapset. Varsinkin jos äiti on niitä lapsia
siihen mennessä jäänyt kotiin hoitamaan, niinkuin ap;nkin tapauksessa. Eli en alkaisi yhtään ainakaan tässä ketjussa puolustamaan miehiä.

 

[ggggg]

Tulee vaan mieleen että millainen mies yrittää viedä lasten äidiltä huoltajuuden?
Miten sellainen tunteeton mies voisi olla hyvä isä?(ja nyt siis oletan että äiti ei ole päihdeongelmainen tms)
Kyllä suurimmalle osalle pienistä lapsista äiti on korvaamaton, sanotte mitä sanotte.
Tunneköyhää ja itsekästä mieheltä, että yrittää viedä äidiltä lapset. Varsinkin jos äiti on niitä lapsia
siihen mennessä jäänyt kotiin hoitamaan, niinkuin ap;nkin tapauksessa. Eli en alkaisi yhtään ainakaan tässä ketjussa puolustamaan miehiä.

Mulle taas tulee kylmät väreet niistä äideistä, jotka tuosta noin vaan päättää että haluaa eron ja lapset muuttaa hänen luo. Hyi hlvetti, siinä ei ajatella lasta eikä isää tippaakaan.

 

["vaimo"]

[QUOTE="asdf";29717287]Ja eka viestissä sanoit häntä hyväksi isäksi. Joko tämä on provo, tai sitten olet vaan niin ilkeä, että yrität mustamaalata miehen. Jos mies on hermoheikko, miksi alunperinkään sitten teit lapsen hänen kanssaan?[/QUOTE]

Mulla ainakin on mies, joka on lapsille todella hyvä isä. Touhuaa niiden kanssa paljon. Vie uimaan ja pyöräilemään. Käyttää heihin suurimman osan vapaa-ajastaan.

Silti mies on kova huutamaan ja räyhäämään. Ei se kuitenkaan kumoa sitä, että on hyvä isä.
Mies ei räyhää suoraa lapsille eikä minulle, vaan on stressaantunut ja hermostuu siis esim. pudonneelle astialle, jollekkin toimimattomalle laitteelle jne.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vaimo";29721098]Mulla ainakin on mies, joka on lapsille todella hyvä isä. Touhuaa niiden kanssa paljon. Vie uimaan ja pyöräilemään. Käyttää heihin suurimman osan vapaa-ajastaan.

Silti mies on kova huutamaan ja räyhäämään. Ei se kuitenkaan kumoa sitä, että on hyvä isä.
Mies ei räyhää suoraa lapsille eikä minulle, vaan on stressaantunut ja hermostuu siis esim. pudonneelle astialle, jollekkin toimimattomalle laitteelle jne.[/QUOTE]

Lapsen silmin nähtynä isää jotuu pelkäämään.

 

["asdf"]

Lapsen silmin nähtynä isää jotuu pelkäämään.

Jotkut lapsethan tosiaan pelkää jo omaa varjoaansa. Mun isä on samanlainen "karjuja" kuin tuo jolle kommentoit, enkä ole pienenä pelännyt häntä tippaakaan. Jos meille joskus karjaisi, niin se tuli vain pätevästä syystä. Kun muut antoi tukkapöllyä, meidän iskä karjaisi ja se riitti. 80-luvulla kun suurin osa sitä tukkapöllyä ja luunappia antoi, mielestäni aika paljon huonompi vaihtoehto se kuin äänen kohoaminen.

Myös jos joku kuppi tipahtaa vahingossa tms., niin saattaa kuulua että voihan prkl!!!, mutta so what? Itsellänikin voi päästä kyllä samanlainen huudahdus jos jotain putoaa, esim. viimeksi tipahti täys kahvikuppi ja kasteli koko lattian.

Lapset ei kyllä vanhempiaan pelkää jos he ovat hyviä vanhempia, vaikka ajoittain joku karjahtaakin. Se on kuule ihan vaan elämää ja tempperamenttiä.