A
ap.
Vieras
[QUOTE="Helmi";28304643]onko hän joskus puhunut siitä mikä tuntuu pahalta? Esimerkiksi isnun haluttomuudestasi?
Tuo kuulostaa siltä että miehellä on pahaolla,mutta ei uskalla paljastaa sitä mikä oikeasti kiikastaa. Miehen ei tartte suostuu terapeutille,mene sinä! Sä voit mennä yksin parisuhdeterapeutille ja oppia ymmärtämään miestäsi, ja itseäsi.
Moni mies sulkeutuu vaikeassa tilanteessa.
Mieti miksi hän haluaa satuttaa sinua? Ei voi olla kuin se selitys että sä olet jollain loukannut häntä.. ehkä pidemmän aikaa,tietämättäsi,tai tietoisesti. Mutta ilmeisesti oelt miehelle tärkeä koska aiheutat hänesä voimakkaita tunteita.
Toinen syy miehen rähjäämiseen voi olla se että hänellä on äärimmäisen huono omatunto,niin huono ettei kestä sitä itsekkään.
Mutta ei osaa ja/tai ei uskalla puhua. Sinusta tämä tuntuu taas välinpitämättömyydeltä.
Tietty voihan se olla että mies on uupunut/masentunut ja yrittää vaan painaa ja tämä heijastuu kaikkeen. Jotenkin kyllä veikkaan että tuo seksi asia on aika tärkeä.
Meillä mä olin se joka haukku ja rähjäsi(tosin olin koettanut tätä enne puhua siitä miten pahalta minusta tuntuu kun mies ei halua minua, asaista vaan ei ikinä keskusteltu,mies vetäyty täysin ja lopulta parin vuoden aikana tuo asia oli pinnalla koko ajan), mies vetäytyi, pelkäsi suhtettomasti riitoja yms siis ihan normaaliakin.
Pariterapiassa,jossa ensin kävin vain,minä koska kriisimme oli edennyt siihen pisteeseen että mies muutti pois, siellä minä opin ymmärtämään monta asiaa jotka mies jätti selittämättä.. ja jotka tulkitsin väärin. psykoterapeutilta opin miten suuri merkitys omilla lapsuuden perheillämme on tähän hetkeen, tähän suhteeseen ja kaikkiin muihinkin parisuhteisiimme.
Luojalle kiitos,mies tarvitsi vain muutaman viikon mietintä jan ja minä otin opikseni.. pariterapia todella auttoi meitä ja oleem olleet kriisimme jälkeen oikeasti läheisiä ja tässä vaiheess prosessia suht onnellisia
Suosittelen.
ps. väestöliiton parisuhdetieto on hyvää, siellä on mm. kohta jossa kerrotaan että näennäisesti väärä valinta voikin lopulta olla oikea valinta. Ja että kenet tahansa valitsemmekin puolisoksemme,valitsemme tietyn sarjan ongelmia.
Minusta kuulostaa siltä että sinä teet miehen suuttumisesta suhteettoman suuen peikon itsellesi! Onkohan niin että lapsuuden perheessäsi ei juuri tunteita näytetty?[/QUOTE]
Miehellä kotona ei ole näytetty tunteita ja asioista ei ole puhuttu, vain hyssytelty. Minun kotona taas asiat on hoidettu huutamalla, siksi en sitä siedä mieheltä. Mun mielestä on tosi kurjaa, kun mä en saa puhua miltä musta tuntuu. Mies lähtee pois aina. Varmaan hänkin tietää, ettei suhde etene tästä eteen päin ja haluaa niin välttää eron....
Tuo kuulostaa siltä että miehellä on pahaolla,mutta ei uskalla paljastaa sitä mikä oikeasti kiikastaa. Miehen ei tartte suostuu terapeutille,mene sinä! Sä voit mennä yksin parisuhdeterapeutille ja oppia ymmärtämään miestäsi, ja itseäsi.
Moni mies sulkeutuu vaikeassa tilanteessa.
Mieti miksi hän haluaa satuttaa sinua? Ei voi olla kuin se selitys että sä olet jollain loukannut häntä.. ehkä pidemmän aikaa,tietämättäsi,tai tietoisesti. Mutta ilmeisesti oelt miehelle tärkeä koska aiheutat hänesä voimakkaita tunteita.
Toinen syy miehen rähjäämiseen voi olla se että hänellä on äärimmäisen huono omatunto,niin huono ettei kestä sitä itsekkään.
Mutta ei osaa ja/tai ei uskalla puhua. Sinusta tämä tuntuu taas välinpitämättömyydeltä.
Tietty voihan se olla että mies on uupunut/masentunut ja yrittää vaan painaa ja tämä heijastuu kaikkeen. Jotenkin kyllä veikkaan että tuo seksi asia on aika tärkeä.
Meillä mä olin se joka haukku ja rähjäsi(tosin olin koettanut tätä enne puhua siitä miten pahalta minusta tuntuu kun mies ei halua minua, asaista vaan ei ikinä keskusteltu,mies vetäyty täysin ja lopulta parin vuoden aikana tuo asia oli pinnalla koko ajan), mies vetäytyi, pelkäsi suhtettomasti riitoja yms siis ihan normaaliakin.
Pariterapiassa,jossa ensin kävin vain,minä koska kriisimme oli edennyt siihen pisteeseen että mies muutti pois, siellä minä opin ymmärtämään monta asiaa jotka mies jätti selittämättä.. ja jotka tulkitsin väärin. psykoterapeutilta opin miten suuri merkitys omilla lapsuuden perheillämme on tähän hetkeen, tähän suhteeseen ja kaikkiin muihinkin parisuhteisiimme.
Luojalle kiitos,mies tarvitsi vain muutaman viikon mietintä jan ja minä otin opikseni.. pariterapia todella auttoi meitä ja oleem olleet kriisimme jälkeen oikeasti läheisiä ja tässä vaiheess prosessia suht onnellisia
Suosittelen.
ps. väestöliiton parisuhdetieto on hyvää, siellä on mm. kohta jossa kerrotaan että näennäisesti väärä valinta voikin lopulta olla oikea valinta. Ja että kenet tahansa valitsemmekin puolisoksemme,valitsemme tietyn sarjan ongelmia.
Minusta kuulostaa siltä että sinä teet miehen suuttumisesta suhteettoman suuen peikon itsellesi! Onkohan niin että lapsuuden perheessäsi ei juuri tunteita näytetty?[/QUOTE]
Miehellä kotona ei ole näytetty tunteita ja asioista ei ole puhuttu, vain hyssytelty. Minun kotona taas asiat on hoidettu huutamalla, siksi en sitä siedä mieheltä. Mun mielestä on tosi kurjaa, kun mä en saa puhua miltä musta tuntuu. Mies lähtee pois aina. Varmaan hänkin tietää, ettei suhde etene tästä eteen päin ja haluaa niin välttää eron....
Yritän vain etsiä niitä hyviä asioita ja miksi tähän suhteeseen on alettu. Yritän löytää miehestä niitä asioita joihin rakastuin. Ei niitä enää ole.
