Avioero(ko)?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pettynyt elämään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Helmi";28304643]onko hän joskus puhunut siitä mikä tuntuu pahalta? Esimerkiksi isnun haluttomuudestasi?

Tuo kuulostaa siltä että miehellä on pahaolla,mutta ei uskalla paljastaa sitä mikä oikeasti kiikastaa. Miehen ei tartte suostuu terapeutille,mene sinä! Sä voit mennä yksin parisuhdeterapeutille ja oppia ymmärtämään miestäsi, ja itseäsi.

Moni mies sulkeutuu vaikeassa tilanteessa.

Mieti miksi hän haluaa satuttaa sinua? Ei voi olla kuin se selitys että sä olet jollain loukannut häntä.. ehkä pidemmän aikaa,tietämättäsi,tai tietoisesti. Mutta ilmeisesti oelt miehelle tärkeä koska aiheutat hänesä voimakkaita tunteita.

Toinen syy miehen rähjäämiseen voi olla se että hänellä on äärimmäisen huono omatunto,niin huono ettei kestä sitä itsekkään.

Mutta ei osaa ja/tai ei uskalla puhua. Sinusta tämä tuntuu taas välinpitämättömyydeltä.

Tietty voihan se olla että mies on uupunut/masentunut ja yrittää vaan painaa ja tämä heijastuu kaikkeen. Jotenkin kyllä veikkaan että tuo seksi asia on aika tärkeä.

Meillä mä olin se joka haukku ja rähjäsi(tosin olin koettanut tätä enne puhua siitä miten pahalta minusta tuntuu kun mies ei halua minua, asaista vaan ei ikinä keskusteltu,mies vetäyty täysin ja lopulta parin vuoden aikana tuo asia oli pinnalla koko ajan), mies vetäytyi, pelkäsi suhtettomasti riitoja yms siis ihan normaaliakin.

Pariterapiassa,jossa ensin kävin vain,minä koska kriisimme oli edennyt siihen pisteeseen että mies muutti pois, siellä minä opin ymmärtämään monta asiaa jotka mies jätti selittämättä.. ja jotka tulkitsin väärin. psykoterapeutilta opin miten suuri merkitys omilla lapsuuden perheillämme on tähän hetkeen, tähän suhteeseen ja kaikkiin muihinkin parisuhteisiimme.

Luojalle kiitos,mies tarvitsi vain muutaman viikon mietintä jan ja minä otin opikseni.. pariterapia todella auttoi meitä ja oleem olleet kriisimme jälkeen oikeasti läheisiä ja tässä vaiheess prosessia suht onnellisia :)

Suosittelen.

ps. väestöliiton parisuhdetieto on hyvää, siellä on mm. kohta jossa kerrotaan että näennäisesti väärä valinta voikin lopulta olla oikea valinta. Ja että kenet tahansa valitsemmekin puolisoksemme,valitsemme tietyn sarjan ongelmia.

Minusta kuulostaa siltä että sinä teet miehen suuttumisesta suhteettoman suuen peikon itsellesi! Onkohan niin että lapsuuden perheessäsi ei juuri tunteita näytetty?[/QUOTE]

Miehellä kotona ei ole näytetty tunteita ja asioista ei ole puhuttu, vain hyssytelty. Minun kotona taas asiat on hoidettu huutamalla, siksi en sitä siedä mieheltä. Mun mielestä on tosi kurjaa, kun mä en saa puhua miltä musta tuntuu. Mies lähtee pois aina. Varmaan hänkin tietää, ettei suhde etene tästä eteen päin ja haluaa niin välttää eron....
 
[QUOTE="joku";28304648]Miksi sä olisit ihmisen kanssa joka ei halua olla läsnä teille, sulle ja lapsille? Parisuhteessa ja perheessä pitää olla hyvä olo, ei turhautunut tai ahdistunut. Kumman mallin haluat näyttää lapsille, sen että toista ei tarvitse arvostaa (miehen välinpitämättömyys teitä kohtaan, huutaminen) vai sen että itseään voi ja pitääkin arvostaa, eikä antaa kohdella mitensattuu?
Mies ei ilmeisesti enää tahdo, kun se ei käytöksessä näy. Miksi sinunkaan pitäisi suhteessa enää kitua?[/QUOTE]

Tätä mä olen miettinyt ja paljon! Pitkään meidän perhe on ollut minä ja lapset, tilanne ei muuttuisi oikeastaan muuten kuin etten näkisi lapsia joka päivä. Mies ei tee meidän kanssa mitään, eikä suostu itse kertomaan mitä haluaisi tehdä. Hänen elämän tyylinsä on muuttunut todella itsekeskeiseksi.
 
Tätä mä olen miettinyt ja paljon! Pitkään meidän perhe on ollut minä ja lapset, tilanne ei muuttuisi oikeastaan muuten kuin etten näkisi lapsia joka päivä. Mies ei tee meidän kanssa mitään, eikä suostu itse kertomaan mitä haluaisi tehdä. Hänen elämän tyylinsä on muuttunut todella itsekeskeiseksi.

Ehkä teidän elämä muuttuisi myös niin että sulla ois enemmän energiaa ja aikaa keskittyä omaan ja lasten hyvinvointiin.?
Miten ois koeaika- mies (tai sinä ja lapset) muuttaa pois, ja sitten katsotte miltä tuntuu, milloin on paras olo? Kun kissa olisi nostettu pöydälle, asioille olisi oikeasti pakko alkaa tekemään jotain, kun paluu huonoon suhteeseen ei olisi enää vaihtoehto.
 
Tätä mä olen miettinyt ja paljon! Pitkään meidän perhe on ollut minä ja lapset, tilanne ei muuttuisi oikeastaan muuten kuin etten näkisi lapsia joka päivä. Mies ei tee meidän kanssa mitään, eikä suostu itse kertomaan mitä haluaisi tehdä. Hänen elämän tyylinsä on muuttunut todella itsekeskeiseksi.

No mikä helvetti suo vielä voi pitää kiinni tuollaisessa ankeuttajassa?
lähde nyt meneen, kun vielä voit, ennenkuin miehesi lamannuttaa sinut. eikä mitään yhteishuoltajuutta, ettei pääse myrkyttään lapsia sua vastaan?

Miksi pilaat oman ja lastesi elämän tuollaisessa "perheessä"?
 
No mikä helvetti suo vielä voi pitää kiinni tuollaisessa ankeuttajassa?
lähde nyt meneen, kun vielä voit, ennenkuin miehesi lamannuttaa sinut. eikä mitään yhteishuoltajuutta, ettei pääse myrkyttään lapsia sua vastaan?

Miksi pilaat oman ja lastesi elämän tuollaisessa "perheessä"?

On tainnut lamaannuttaa jo :( Yritän vain etsiä niitä hyviä asioita ja miksi tähän suhteeseen on alettu. Yritän löytää miehestä niitä asioita joihin rakastuin. Ei niitä enää ole.
 
On tainnut lamaannuttaa jo :( Yritän vain etsiä niitä hyviä asioita ja miksi tähän suhteeseen on alettu. Yritän löytää miehestä niitä asioita joihin rakastuin. Ei niitä enää ole.

No mutta eihän ihmiset nyt tuolla tavalla sentään normaalisti muutu ilman jotain sairautta tai traumaa. Nyt mies on vihainen, pettynyt ja hukassa, alun perin hän oli onnessaan, auki ja kotiin löytänyt. Molemmat ovat saman ihmisen puolia. Toki se toinen puoli voi olla kadoksissa ja jäätynyt, mutta kroonistunut pettymys ja täydellinen taidottomuus ja lapsuuden vammojen aktivoituminen tekee sellaista.

Täällä taas fiksuillaan ja kehutaan, ettei parisuhteen kuulu olla ahdistava tai ankea. No kyllä sen vaan kuuluu, ajoittain. Jos lähtökohdat on huonot (miehen ankea kasvuympäristö), hyvään suhteeseen ei päästä ilman isoja kriisejä ja itsetutkiskelua.

Veikkaan, että mies on pohjattoman häpeän vallassa. Se voi olla niin vaikeaa kestää, että hän kieltää koko asian ja siksi on kuin perseeseen ammuttu karhu. Miehelle voisi tehdä joku vertaistukiryhmä hyvää, vaikkapa alkoholistien aikuiset lapset voisi olla hyvä paikka aloittaa.

Ja ei sun itteäsi tartte muuttaa. Reaktioita sen sijaan on hyvä oppia tarkistamaan.
 
Sulla on täys oikeus lähteä etkä ole sen takia paska äiti tai ihminen. Jos mies ei edes yritä korjata asioita, ei suostu puhumaan eikä terapiaan eikä mitään ja on kylmä kusipää niin se todellakin antaa sulle oikeuden heivata sen pois.
 
[QUOTE="joo";28304790]No mutta eihän ihmiset nyt tuolla tavalla sentään normaalisti muutu ilman jotain sairautta tai traumaa. Nyt mies on vihainen, pettynyt ja hukassa, alun perin hän oli onnessaan, auki ja kotiin löytänyt. Molemmat ovat saman ihmisen puolia. Toki se toinen puoli voi olla kadoksissa ja jäätynyt, mutta kroonistunut pettymys ja täydellinen taidottomuus ja lapsuuden vammojen aktivoituminen tekee sellaista.

Täällä taas fiksuillaan ja kehutaan, ettei parisuhteen kuulu olla ahdistava tai ankea. No kyllä sen vaan kuuluu, ajoittain. Jos lähtökohdat on huonot (miehen ankea kasvuympäristö), hyvään suhteeseen ei päästä ilman isoja kriisejä ja itsetutkiskelua.

Veikkaan, että mies on pohjattoman häpeän vallassa. Se voi olla niin vaikeaa kestää, että hän kieltää koko asian ja siksi on kuin perseeseen ammuttu karhu. Miehelle voisi tehdä joku vertaistukiryhmä hyvää, vaikkapa alkoholistien aikuiset lapset voisi olla hyvä paikka aloittaa.

Ja ei sun itteäsi tartte muuttaa. Reaktioita sen sijaan on hyvä oppia tarkistamaan.[/QUOTE]


Ei, parisuhteen ei kuulu olla ankea! Jos mies ei halua eikä aio tehdä mitään, mikä voisi muuttaa oman olotilansa ja sitä kautta ehkä myös parisuhteen paremmaksi, sitä ihmettä että se itekseen tapahtuisi on turha jäädä odottamaan- siinä hajottaa vaan oman mielenterveytensä.
 
Mikäli miehelle yrittää keskustella erosta/ parisuhteen tilasta, mutta hän ei suostu siitä keskustelemaan, ei suostu pariterapiaan eikä muutoinkaan ole valmis asiaa selvittelemään, on mielestäni ero ainoa mahdollisuus. Ei ne asiat itse itseään ratkaise tai itsestään selviä.

Ja tuo lapsilta "kodin rikkominen", onko se sitten yhtään parempi, että lapset näkevät kodissaan ärtyneisyyttä, huutoa, kommunikoimattomuutta, jopa pelkäävät vanhempaansa hänen raivostuessaan.. Kuten aiemmin mainittiin, omat lapsuudenkokemukset vaikuttavat omaan käytökseen tulevissa parisuhteissa - eikö siis väkisin yhdessä pysyminen lasten takia huonossa parisuhteessa aiheuta lapsille vain hallaa tulevaisuudessa!? Lapset tarvitsevat tasapainoisen kodin ja vanhemmat. Eikä itseään voi unohtaa lasten takia.
 

Yhteistyössä