Auttakaa...?

[Lady Luck]

Olen seurustellut 1,5 vuotta aivan ihanan miehen kanssa joka ottaa minut huomioon ja on kaikin puolin aivan ihana ihminen ja joka lähes tulkoon jumaloi minua.Meillä on ikä eroa aika paljon,joka ei kumminkaan häiritse minua..tai ainakaan ole ikinä häirinnyt,kuin vasta nyt vähän..Eli,minua hävettää välillä kulkea mieheni kanssa kaupungilla kun luulen että moni ajattelee että miksi tuollainen nuori nainen on tuollaisen vanhan miehen kanssa?En kehtaa esitellä miestäni työkavereilleni koska he varmasti ajattelisivat kaikenlaista ja puhuisivat sitten keskenään että kuinka minulla on niin kauhean vanha mies.Vanhemmilleni en ole uskaltanut sanoa että seurustelen koska he eivät hyväksyisi sitä.Asumme yhdessä,mutta vanhempani eivät sitä tiedä.Toinen asia on,että en ole koskaan asunut yksin,vaan aina jonkun miehen kanssa.Haluaisin todella kovasti asua yksin ja elää nuoruuttani,koska ikinä en ole niin tehnyt.Mutta en haluaisi jätää tätä miestä koska hän on niin ihana ja rakastamme toisiamme paljon.Haluaisin myös seurustella jonkun ikäiseni kanssa jonka kanssa voisi kulkea ilman että hävettäisi ja jonka voisi esitellä työkavereille ja vanhemmille.Pelkään että tuhlaan elämääni jos jatkan hänen kanssaan ja myöhemmin kaduttaa ettei tullutkaan elettyä..Mutta todellakin rakastan häntä ja hän minua ja sovimme toisillemme todella hyvin.Olen sekaisin,voisiko joku jotenkin auttaa...

 

[Kaarina]

Rakastan mutta tahtoisin... En haluaisi mutta haluaisin... En kehtaa... Oi joi. Ehkä olisi parasta jättää se mies ja elää se lapsuus ensin...

 

[Inhorealisti1]

Haiskahtaa läheisriippuvuudelta.

 

[Wera]

Olet lapsi. Aikuistu ja selvitä ensin mitä elämältäsi haluat. Onko rakkautta se että häpeät rakastasi, jos rakastaisit haluaisit esitellä hänet kaikille. Saanko kysyä kuinka paljon teillä on ikäeroa ja minkä ikäinen olet.

 

[miemie]

. Onko rakkautta se että häpeät rakastasi, jos rakastaisit haluaisit esitellä hänet kaikille.

Pakko yhtyä tähän----kummalta kuuluu ton sorttinen rakkaus.

 

[female]

Taidat olla kovin nuori ja epäkypsä.

 

[Nainen]

Kannattaa elää se nuoruus ensin ennen kuin alkaa suunnitella yhteistä elämää jonkun itseään paljon vanhemman miehen kanssa Jos todella rakastaa toista niin sen kyllä pystyy näyttämään muillekin...joskus jää toiseen ihmiseen"riippumaan", eikä osaa irrottautua vaikka tahtoisi Siis otappa itseäsi ns niskasta kiinni ja ala elämään omaa elämääsi!!!

 

[Ansku]

"Mutta en haluaisi jätää tätä miestä koska hän on niin ihana ja rakastamme toisiamme paljon.Haluaisin myös seurustella jonkun ikäiseni kanssa jonka kanssa voisi kulkea ilman että hävettäisi ja jonka voisi esitellä työkavereille ja vanhemmille."
Jaa-a kuule, tässä elämässä harvemmin saa näitä sekä-että- ratkaisuja. Valitse.

 

[mä vaan]

Haluaisit siis pitää tämän vanhemman miehen ja seurustella silti jonkun samanikäisen kanssa? Heivaa se vanhempi äijä ja ala seurustella jonkun toisen 14 v. kanssa!

 

[kananen2]

Eli siis teet niin tai näin, niin pelkäät että menee väärinpäin
Jos rakkautesi perustukset olisivat lujat, tuskin tosissasi uneksisit yksinelämisestä, nuoremmasta rakastetusta tai häpeisit partneriasi.

Sinä pelkäät tuhlaavasi elämäsi ollessasi hänen kanssaan, mutta mitä luulisit hänen ajattelevan jos tietäisi todelliset ajatuksesi? Ehkäpä hänkin kokisi tuhlaavansa aikaa sinun kanssasi.

Jos sinulla on noin ristiriitaisia tuntemuksia ja ajatuksia, voi olla ettet olekaan kypsä parisuhteeseen - olkoon kaverisi miten fiksu hyvänsä. Ei ole kovin reilua häntäkään kohtaan. Voi olla että omien siipiesi tulisi hiukan vahvistua----ole rehellinen itsellesi.

Valitan, ei ole helppoja ratkaisuja. Sinulla on asiat hyvin, mutta olet levoton ja haluaisit kokeilla jotain uutta. Eli syvimmiltään et kuitenkaan ole tyytyväinen. Lohdutukseksi voin sanoa että useimmiten elämässä asiat kuitenkin menevät ihan parhain päin, sitä ei vaan näissä valintatilanteissa oikein tahdo uskoa...

Vielä suosittelisin että kyselet neuvoa humpuukiosastoltakin, ihan vain tuomaan hiukan eri näkökantoja tilanteeseesi. Nythän koet olevasi jonkinlaisessa pattitilanteessa. Tarottulkinta voisi olla ihan hyödyllinen. Ei sillä väliä vaikket uskoisikaan moiseen, justiin niitä ajatuksia vaan olisi hyvä nyt liikutella vähän uusille radoille.

Toivotan sinulle onnea matkaan

 

[Kuusumu]

Aviomieheni on minua 16-vuotta vanhempi. Olin tavatessamme 20-vuotias. En kyllä koskaan ole hävennyt häntä mitenkään. Hän on puolisoni ja rakkaani, enkä voisi rakastaa ketään, ketä häpeän. Täydellinen en ole minäkään, enkä täydellisyyttä odota puolisoltanikaan. Hänen "pikku vikansa" on ehkä sitten se huomattavasti korkeampi ikä, mikä ei kyllä pelaa mitään roolia sen enempää arjessamme, kuin juhlassamme.

Ennen avioitumistamme minun olessani 23-vuotias, mietin myös, onko tämä nyt se oikea ja voinko hyväksyä tämän hänen "pikku virheensä". Äitini sanoi siihen, että olisin hullu jos heittäisin löytämäni rakkauden pois tuosta vain pelkästään sen pelon takia, että joskus tulevaisuudessa saattaa ikäero tuoda ongelmia. Äitini ja isäni olivat luokkakavereita ja erosivat 20 avioliittovuoden jälkeen. Äitini kuoli 48-vuotiaana. Eipä sekään siis ole sanottuna, että minä joudun hoitamaan vanhaa miestäni. Ehkä se on hän, joka jää leskeksi ja rakkaudella ei ole koskaan takuita.

 

[Nuori neiti]

Nä höh, voi sua... Olispa mullakin ihana rakastava kunnolline mies, en kyllä häpeilisi yhtään. Tosi rakkaus on parasta maailmassa, tuntuu olo kurjalta ilman sitä.

 

[hävettää]

voi jessus.. kaikkea tänne kans kirjoitellaankin!! (alkup.)

 

[minä]

Jospa ensin kasvaisit aikuiseksi ja sitten vasta alkaisit vakavasti seurustella.

 

[mies]

Suurin ongelmasi on siinä, että elät muiden mukaan.
Miksi et uskalla elää siten, että päätät itse miltä sinusta tuntuu ja jätät KAIKKI muut mielipiteet huomioimatta. Se on kasvun paikka, että päättää omista asioistaan ja vähät välittää muiden mielipiteistä.
Sitä kutsutaan myös itseluottamukseksi ja valitettavasti vanha mies voi tuoda turvallisuuden tunteen, joka korvaa heikkouttasi?