A
Aivan loppu
Vieras
Ensimmäisiä kuukausia lukuunottamatta vuodet miehen kanssa olivat kauheita. Mies valehteli kaikesta, jäi työttömäksi, sotki raha-asiat, lainasi tuhansia rahaa koskaan mitään takaisin maksamatta, sai häädön asunnostaan (onneksi en silloin uskaltanut ottaa häntä virallisesti luoksemme asumaan), haukkui kaikesta minut, oli mustasukkainen, en päässyt koskaan mihinkään ilman lapsia, katosi päiviksi ja ilmestyi taas yhtäkkiä, ei sietänyt mitään aikatauluja, kävi puhelimeni läpi, sai kauheita raivokohtauksia, kiroili, painosti seksiin, solvasi ystäväni jne.
Hän uhkaili aina jättävänsä minut. Tällaista hutsunaispirua, joka keksii pelot päässään maailman kilteintä ihmistä kohtaan ei kukaan kestä. Jos minä yritin puhua lopettamisesta, hän
haukkui huoraksi, joka on pelaillut aina törkeästi selän takana ja tukki suuni sillä, ettei häntä saa uhkailla.
Viimein otin hänen eropuheensa tosissaan ja olen repinyt itseni irti niin paljon kuin mahdollista. Yhteisen lapsen kautta henkiset julmuudet, uhkailut lastensuojelulla, huoltajuustaistoilla jne. jatkuvat kuitenkin yhä.
Pyysin apua ja neuvoja kunnan lastensuojelun perhetyöltä. Sain vain vastauksen, että kyseessä on normaalia eron jälkeistä riitelyä ja kunhan saatte aikaan sopimuksen, niin kaikki rauhoittuu.
Olen hakenut monilta tahoilta apua. Olen saanut tietää, että sekä poliisilaitokset että oikeusaputoimistot ovat saaneet sensitiivisyyskoulutusta tunnistaakseen "vaikeita" tapauksia. Olen järkyttynyt ja pettynyt, kun sosiaalipuolella näin ei ollutkaan. Meillä on kyse vuosien järjestelmällisestä, kokonaisvaltaisesta kiusaamisesta, taloudellisesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä, henkisestä väkivallasta ja fyysisen väkivallan uhasta, eikä mistään eron jälkeisestä normiriitelystä.
En halua olla miehen kanssa missään tekemisissä. Tapaamiset voisivat onnistua ulkopuolisen tahon ollessa välittäjänä, mutta sellaista ei ole päiväkotia lukuunottamatta ja mies ei siihen(kään) suostu. Sosiaalityöntekijä oli sitä mieltä, ettei hänen tarvitse järjestellä arkeen palautuksia, vaikka olisi työtön.
Miten Suomessa voi olla tarkka ja tiukka lastensuojelulaki ja esim. niin, ettei vaikkapa maistumatonta ruokaa tarvitse syödä, mutta äärimmäisen epävakaasti ja määrätietoisen ahdistavasti käyttäytyvää isää, jolla elämässään ei juuri mikään asia ole kunnossa, on pakko tavata ja samalla annetaan isälle oikeus terrorisoida koko perhettä?
Hän uhkaili aina jättävänsä minut. Tällaista hutsunaispirua, joka keksii pelot päässään maailman kilteintä ihmistä kohtaan ei kukaan kestä. Jos minä yritin puhua lopettamisesta, hän
haukkui huoraksi, joka on pelaillut aina törkeästi selän takana ja tukki suuni sillä, ettei häntä saa uhkailla.
Viimein otin hänen eropuheensa tosissaan ja olen repinyt itseni irti niin paljon kuin mahdollista. Yhteisen lapsen kautta henkiset julmuudet, uhkailut lastensuojelulla, huoltajuustaistoilla jne. jatkuvat kuitenkin yhä.
Pyysin apua ja neuvoja kunnan lastensuojelun perhetyöltä. Sain vain vastauksen, että kyseessä on normaalia eron jälkeistä riitelyä ja kunhan saatte aikaan sopimuksen, niin kaikki rauhoittuu.
Olen hakenut monilta tahoilta apua. Olen saanut tietää, että sekä poliisilaitokset että oikeusaputoimistot ovat saaneet sensitiivisyyskoulutusta tunnistaakseen "vaikeita" tapauksia. Olen järkyttynyt ja pettynyt, kun sosiaalipuolella näin ei ollutkaan. Meillä on kyse vuosien järjestelmällisestä, kokonaisvaltaisesta kiusaamisesta, taloudellisesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä, henkisestä väkivallasta ja fyysisen väkivallan uhasta, eikä mistään eron jälkeisestä normiriitelystä.
En halua olla miehen kanssa missään tekemisissä. Tapaamiset voisivat onnistua ulkopuolisen tahon ollessa välittäjänä, mutta sellaista ei ole päiväkotia lukuunottamatta ja mies ei siihen(kään) suostu. Sosiaalityöntekijä oli sitä mieltä, ettei hänen tarvitse järjestellä arkeen palautuksia, vaikka olisi työtön.
Miten Suomessa voi olla tarkka ja tiukka lastensuojelulaki ja esim. niin, ettei vaikkapa maistumatonta ruokaa tarvitse syödä, mutta äärimmäisen epävakaasti ja määrätietoisen ahdistavasti käyttäytyvää isää, jolla elämässään ei juuri mikään asia ole kunnossa, on pakko tavata ja samalla annetaan isälle oikeus terrorisoida koko perhettä?