Auttakaa mua kanssasisaret.... oon ihan pulassa ton meidän pojan kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epätoivoinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ota yhteyttä kouluterveyden hoitoon tai koulupsykologiin tai sitten sinne edelliseen tutkimuspaikkaan.

Oletko koskaan täyttänyt sensorisen integraation häiriön papereita (paljon erilaisia rasti ruutuun kohtia ihan arjen jutuista)? Aistiyliherkkyydethän kuuluvat osana noita häiriöitä, samoin tuo tulistuvuus ja niihin ei välttämättä perinteiset kasvatuskeinot auta. Kirjasta Tulistuva lapsi voi löytyä jotain vinkkejä, mistä on apua. Tuota kautta voisi ehkä sitten päästä sensorisen integraation kautta tapahtuvaan toimintaterapiaan, mistä voisi olla apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ota yhteyttä kouluterveyden hoitoon tai koulupsykologiin tai sitten sinne edelliseen tutkimuspaikkaan.

Oletko koskaan täyttänyt sensorisen integraation häiriön papereita (paljon erilaisia rasti ruutuun kohtia ihan arjen jutuista)? Aistiyliherkkyydethän kuuluvat osana noita häiriöitä, samoin tuo tulistuvuus ja niihin ei välttämättä perinteiset kasvatuskeinot auta. Kirjasta Tulistuva lapsi voi löytyä jotain vinkkejä, mistä on apua. Tuota kautta voisi ehkä sitten päästä sensorisen integraation kautta tapahtuvaan toimintaterapiaan, mistä voisi olla apua.
Ollaan täytetty vaikka mitä papereita, just noita rasti ruutuu juttuja esim. toimintaterapeutilla. Ja poika kävi nimenomaan toimintaterapeutillla joka on erikoistunut sensoriseen integraatioon, mutta maksusitoiumus evättiin puolen vuoden jälkeen vaikka oli puoltava lausunto terapeutilta.
 
Kiitos kommenteista, oli hyvä huomata etten ihan hakoteillä ole. Jotenkin tässä arjessa helposti aina sokeutuu omille ongelmilleen ja alkaa pitää niitä normaaleina. Pojan kanssa juteltiin ja haliltiin ja poika totesi että äiti on ihan kiva, ja anteeksi pyysi. Pelottaa vaan miten helposti poika on siinä tilassa että on valmis toista satuuttamaan, joku vähän lällättää tai vahingossa koskee häneen ohi kulkiessaan tms. ja heti tulee nyrkistä.
 
jos uusi riehumiskohtaus tulee ja lapsi uhkailee puukolla tms, voit mennä päivystävälle lääkärille hakemaan apua. Lapsi on niin iso, että voit kertoa tämän faktan jo etukäteen.
 
meillä tuon ikäinen sai ihan kamalan raivarin. Tai heitti hermona tyynyä ja peittoa seinään. Ei lopettanut millään. Rauhoittui vasta kun menin pojan huoneeseen, ja aloin siivoomaan kaappeja, samalla puhuin kaikenlaista tavallista, en mitään siitä hermoamisesta. Aika kauan sain jutella niin poika lopetti ja tuli mun kanssa siivoomaan ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eli pointti tässä kai oli se että aika rajuja raivareita ton ikäiset saa, mutta jatkuvana tietenkin vaatii tarkempaa selvittelyä
 
Soitin pojan koulun psykologille, jonka luona on siis käynyt aiemminkin. Lupasi käydä tapaamassa poikaa ja varataan meille vanhemmillekin aika. Opettajakin soitti kun oli hälle laittanu viestiä. Poika on kuulemma todella tunnollinen (vähän liiankin) koulussa. Ottaa ohjeet kirjaimellisesti ja hiki päässä yrittää suosriutua kaikesta vaikka välillä voisi pyytää apuakin ja myöntää ettei osaa. Ei koskaan kiusaa ketään vaan on reilu toisia kohtaan. Ehkä hiukan yksinäinen välituntisin, mutta tunnilla osallistuu innokkaasti ryhmätöihin ja hänet otetaan mielellään mukaan ryhmiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Soitin pojan koulun psykologille, jonka luona on siis käynyt aiemminkin. Lupasi käydä tapaamassa poikaa ja varataan meille vanhemmillekin aika. Opettajakin soitti kun oli hälle laittanu viestiä. Poika on kuulemma todella tunnollinen (vähän liiankin) koulussa. Ottaa ohjeet kirjaimellisesti ja hiki päässä yrittää suosriutua kaikesta vaikka välillä voisi pyytää apuakin ja myöntää ettei osaa. Ei koskaan kiusaa ketään vaan on reilu toisia kohtaan. Ehkä hiukan yksinäinen välituntisin, mutta tunnilla osallistuu innokkaasti ryhmätöihin ja hänet otetaan mielellään mukaan ryhmiin.

Ehkä pojan pitää hakea kotona sitä huomiota tuollaisella käytöksellä. Meinaan vaan , et kun koulussa menee hyvin. Auttaiskohan palkitseva kasvatus. Esim viisi tarraa hyvästä käytöksestä ja sit pojan kanssa kahdestaan esim uimaan, elokuviin, eväsretkelle lähi metsään ... Monesti tollaset raivopuuskat ja huono käytös juuri kotona johtuu siitä, että lapsi tuntee, ettei hän saa tarpeeksi huomiota.
Välillä me aikuiset luulemme, että kyllähän me annamme lapselle huomiota, mutta lapsi voi kokea asian ihan toisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juon Kahvini Miten Sattuu:
Aa-a luin nyt vasta noista osastojaksoista. Sitä suuremmalla syyllä vaatisin apua lapselle koulusta/perheneuvolasta. Vaikka tiettyä diagnoosia ette saisikaan lapsella on oikeus apuun, sitä vain joutuu nykypäivänä vaatimalla vaatimaan.

Peesi, Vaadi sitä apua lapselle. Se on rankka prosessi mutta vaadi ja vaadi ...Helposti ei sitä saa ja jonot on pitkät.
 
En sano pahalla, mutta mielestäni jotain vikaa on tuossa teidän touhussanne, jos kerran tuollaisesta riehumisesta rangaistuksena on lelun takavarikointi. Ja vielä kyselet, oletteko toimineet kohtuuttomasti... Meillä jo 2,5-vuotiaan toilailuihin puututaan tiukemmin, etenkin jos satuttaa muita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En sano pahalla, mutta mielestäni jotain vikaa on tuossa teidän touhussanne, jos kerran tuollaisesta riehumisesta rangaistuksena on lelun takavarikointi. Ja vielä kyselet, oletteko toimineet kohtuuttomasti... Meillä jo 2,5-vuotiaan toilailuihin puututaan tiukemmin, etenkin jos satuttaa muita.

peesaaaaan
 
Kiitos kommenteista, siis asiallisista sellaisista. Joistakin taas pahoitin mieleni mikä oli tietty arvattavissa kun tänne jotain kirjoittaa :(. Pojan käytöstä on tutkittu jo pitkään niinkuin kerroin aikasemmissa viesteissä ja olemme saaneet apua aikaisemmin. Niillä eväillä on pärjätty omasta mielestä aika hyvin. Nyt on viimeisen puolen vuoden aikana taas tilanteet kärjistynyt. Täysin tuntematta poikaani ette tietenkään voi antaa objektiivisia neuvoja, mutta kiitos kaikille vinkkejä antaneille.
Se että poika koulussa käyttäytyy hyvin johtuu lähinnä siitä että isommassa porukassa hän vetäytyy ja sulkeutuu. Näin käy myös silloin jos menemme perheen kanssa johonkin missä on paljon ihmisiä, tai ihan vaan kyläilemään, hän yleensä istuu jossain mahd. rauhallisessa paikassa ja touhuaa omiaan tai on tekemättä mitään. Ja sittenkun päästää omiin oloihimme niin helvetti on valloillaan eli tilanne raukeaa jollain tavalla. Reagoi myös voimakkaasti kaikkiin muutoksiin, sen takia koulunkäynti sujuu yleensä hyvin kun tapahtumat on ennalta-arvattavissa. Sama lukujärjestys toistuu ja opettaja osaa ottaa huomioon sen että poikamme tarvitsee asioiden toistoa jatkuvasti. Kaikki tulevat tapahtumat yms. pitää kertoa todella moneen kertaan että hän oikeesti ne sisäistää. Jos joku asia tuleekin yllätyksenä niin poika lukkiutuu, ikäänkuin jumiutuu eikä osaa toimia.Kotona näissä tilanteissa saa raivarit, koulussa sulkeutuu....
 
Ei vanhemmat voi aina huutaa yhteiskuntaa vaikeaa lastaan kasvattamaan. Itse pitää myös erikoistua ja perehtyä erityislapsen kasvatukseen ja hoitoon, opiskella alan ammattilaiseksi. Vastuu on vanhemmilla, nyt.
 

Yhteistyössä