Ä
Äiti neuvoton
Vieras
Poika 7 vee (pian 8) on vallan mahdoton päsmäri. Höpöttää koko ajan omia juttujaan jotka ei muita kiinnosta. Sanelee mitä leikitään eikä toisten ehdottamat kelpaa. Leikkii koko ajan taisteluleikkejä ja actionmania ja saattaa muksaista arvaamatta kaveria leikin tiimellyksessä. Ei kuuntele muiden juttuja vaan saattaa sanoa ettei kiinnosta. Toisten ehdottamat leikit on tylsiä. Häslää koko ajan, nyt tehdään tätä ja nyt tehdään sitä. Muiden on vaikea pysyä perässä. Suuttuu herkästi ja kiroilee tai alkaa itkeä jos kokee että tehdään häntä kohtaan väärin. Riitaantuu herkästi toisten kanssa koska haluaa päsmäröidä. Kukaan ei jaksa olla hänen kanssaan ja saattaa aamupäivän aikana soittaa liki kymmentä ovikelloa ennen kuin saa jonkun pihalle. Sitten tulee hyvin pian sisälle, leikit eivät suju tai on kuulema tylsää ja kaveri onkin tyhmä. Häntä ei kukaan kysy ulos, ei koskaan, mutta poika itse on reipas kyselijä ja hakee kaveria tästä tai naapurirapusta.
Apua. Hyvällä ja pahalla on koitettu, on lahjontaa, kannustusta, kehua, rangaistusta, kiristystä jne. Mikään ei mene perille. Aina hän lupaa käyttäytyä hyvin mutta ei jaksa kuin hetken ja palaa samaan malliin eli alkaa sanella eikä kuuntele toista. Eihän tuollaista kaveria kukaan jaksa.
Kaksoissiskonsa on joustava ja mukautuu hänen tahtoonsa, mutta tytöllä on pihassa paljon omia kavereita joiden kanssa pääosin leikkii. Poika on siis hyvin yksin, koska häntä ei kukaan kysele. Koulussa eka luokka meni hyvin, poika keskittyy ja kuuntelee opea, tekee tehtävänsä ja pärjäsi erittäin hyvin kokeissa. Oli luokkatovereiden leikeissä hyvin mukana mutta vapaa-aikaisin ei kukaan halunnut häntä alkaa. Siskolla kävi luokkatovereita iltaisin ja häntä kutsuttiin leikkitreffeille luokkakamujen koteihin. Päiväkodissa meni aikoinaan ihan kivasti, välillä joutui tappeluihin mutta lto:n mielestä poika on vain temperamenttinen ja lujatahtoinen persoona.
Mitä ihmettä tekisimme? Poika menee jo tokalle.
Apua. Hyvällä ja pahalla on koitettu, on lahjontaa, kannustusta, kehua, rangaistusta, kiristystä jne. Mikään ei mene perille. Aina hän lupaa käyttäytyä hyvin mutta ei jaksa kuin hetken ja palaa samaan malliin eli alkaa sanella eikä kuuntele toista. Eihän tuollaista kaveria kukaan jaksa.
Kaksoissiskonsa on joustava ja mukautuu hänen tahtoonsa, mutta tytöllä on pihassa paljon omia kavereita joiden kanssa pääosin leikkii. Poika on siis hyvin yksin, koska häntä ei kukaan kysele. Koulussa eka luokka meni hyvin, poika keskittyy ja kuuntelee opea, tekee tehtävänsä ja pärjäsi erittäin hyvin kokeissa. Oli luokkatovereiden leikeissä hyvin mukana mutta vapaa-aikaisin ei kukaan halunnut häntä alkaa. Siskolla kävi luokkatovereita iltaisin ja häntä kutsuttiin leikkitreffeille luokkakamujen koteihin. Päiväkodissa meni aikoinaan ihan kivasti, välillä joutui tappeluihin mutta lto:n mielestä poika on vain temperamenttinen ja lujatahtoinen persoona.
Mitä ihmettä tekisimme? Poika menee jo tokalle.