Auttakaa! meidän yöt ja nyt myös illat on täysin mahdottomia! :/

Ai että unikoulua vielä?
Taidat olla aika tyhmä.
Huudattaisit vauvaa vielä lisää.
Sulla ei ole perusymmärrystä vauvan hoidosta eikä vauvan tarpeista.

Kyllä se on vauvankin etu, että kaikki perheessä nukkuvat hyvin. Eikä se unikoulu ole aina "huudatusta".

 

Meillä mentiin lapsentahtisesti. Nukuttiin perhepedissä ja herättiin monta kertaa yössä tissille vielä taaperoaikanakin. En halunnut unikouluttaa ja luin netistä että parempi antaa lapsen irtaantua omaan huoneeseen omasta aloitteesta. Mies asui koko tämän ajan lastenhuoneessa.

1,5 vuotta ja mies jäi kiinni siitä että oli yrittänyt tavata erästä nuorta sinkkunaista. Netissä oli kuluttanut öisin paljon aikaa kun me nukuttiin eri huoneessa. Seksiä sieltä oli etsinyt.

En halua väheksyä lapsentahtisuutta ja miehen kanssa eri huoneissa asumista mutta tiedostakaa samalla ne riskit. Varsinkin jos mies on ennen lapsia ollut seksuaalisesti hyvin viriili ja aktiivinen. Ei se ominaisuus lastensaantiin lopu....

 

Suomessa on monessa lapsiperheessä ajauduttu tilanteeseen, jossa lapset tarpeineen menevät kaiken edelle, seuraavaksi tulevat työ ja harrastukset (jos aikaa jää) ja parisuhde on sitä isä sohvalla nukkumista. Näin Suomesta rakennetaan yh-yhteiskunta. Onneksi YLE yrittää: "Lopettakaa lasten hyysääminen ja menkää illalliselle!"

http://yle.fi/uutiset/lopettakaa_lasten_hyysaaminen_ja_menkaa_illalliselle__jos_naurua_ja_seksia_ei_ole_se_on_kerrasta_poikki/8634940

 

No jos mun mies olisi ollut niin kuupo ettei olisi tajunnut perhepeti+sohvavaiheen olevan väliaikaista ja olisi karannut muihin naisiin, niin sitten olisi joutanut mennäkin.

Ja kyllä sieltä perhepedistä voi lasten nukahdettua hiippailla (jos ei ole ihan väsy) sinne sohvalle ukon luo ja tehdä siitä oikein sekstailupaikka.

 

Suomessa on monessa lapsiperheessä ajauduttu tilanteeseen, jossa lapset tarpeineen menevät kaiken edelle, seuraavaksi tulevat työ ja harrastukset (jos aikaa jää) ja parisuhde on sitä isä sohvalla nukkumista. Näin Suomesta rakennetaan yh-yhteiskunta. Onneksi YLE yrittää: "Lopettakaa lasten hyysääminen ja menkää illalliselle!"

http://yle.fi/uutiset/lopettakaa_lasten_hyysaaminen_ja_menkaa_illalliselle__jos_naurua_ja_seksia_ei_ole_se_on_kerrasta_poikki/8634940

Kovasti toitotat sitä, että ap:n tilanne on miehelle huono mutta et anna mitään vinkkiä siihen että miten tilanteen voisi ratkaista?

Eiköhän ap itsekin tiedä että tuollainen ei ole kivaa kenellekään tuossa perheessä.

 

Kurjaa että miehesi petti. Mutta mielestäni tuollainen saa mennäkkin. Ei huonosti nukkuvat pikkulapset ole vain äidin ongelma.

-ap

 

Kovasti toitotat sitä, että ap:n tilanne on miehelle huono mutta et anna mitään vinkkiä siihen että miten tilanteen voisi ratkaista?

Eiköhän ap itsekin tiedä että tuollainen ei ole kivaa kenellekään tuossa perheessä.

Kyllä tuossa YLEn jutussakin annetaan sitä apua: Lopettakaa se hyysääminen. Jos lapsen jokainen itku saa vanhemmat temppuilemaan kaikkensa lapsen lepyttämiseksi, mennään lapsen, ei vanhempien johdolla. Itkevä lapsi ei saa oppia siihen, että itku ja kiukuttelu on varma keino saada tahtonsa läpi. Ap:n kohdalla vaikuttaa siltä, että lapset vievät.

 

Kurjaa että miehesi petti. Mutta mielestäni tuollainen saa mennäkkin. Ei huonosti nukkuvat pikkulapset ole vain äidin ongelma.

-ap

Asiaa puhut, ja vaikka mun mies pettikin ei se tarkoita että kaikki on samanlaisia. Puolustukseksi sanottakoon että mun mies on muutenkin älynlahjoiltaan hieman keskivertoa yksinkertaisempi ja katseli naisia jo aiemminkin mutta ei tehnyt mitään konkreettista (kun lihoin opiskeluaikana n. 8 kg, en ollut enää vetävä). Ja lapsen on jättänyt ihan kokonaan minun kontolle. Ei mikään unelmien mies ollut siis alkujaankaan. Halusin vaan tuoda esille että noinkin voi käydä, isänä hän on hyvä mies kun vaan on läsnä mutta eipä ole paljon lapsen elämässä näkynyt. Kovasti antoi ohjeita miten selvitä hankalista öistä ja itse pakeni työmaalle (sekä naisiin).

Olemme siis eronneet. Pikkulapsiaika voi tuoda meistä ihmisistä ne pahimmat puolet esiin ja korostaen vieläpä. Siksi kai erot ovatkin niin tavallisia pikkulapsiaikana. Joiltakin miehiltä puuttuu kyky käsitellä hankalia asioita parisuhteessa ja ratkaisevat ne pakenemalla sekä nettiseksillä että pettämisellä.

 

Vauva nukkumaan omaan sänkyyn ja makuuhuoneen oveen haka, jotta esikoinen ei pääse hipsimään sinne. Tämä tehdään selväksi myös esikoiselle, ettei makuuhuoneeseen ole yöllä pääsyä. Isä aluksi nukkumaan esikoisen huoneeseen, jotta pystyy estämään tämän yölliset retket. Parempi kyllä totuttaa esikoinen nukkumaan mahdollisimman nopeasti yksin omassa huoneessaan. Säännöistä ei saa lipsua.

 

Suomessa on monessa lapsiperheessä ajauduttu tilanteeseen, jossa lapset tarpeineen menevät kaiken edelle, seuraavaksi tulevat työ ja harrastukset (jos aikaa jää) ja parisuhde on sitä isä sohvalla nukkumista. Näin Suomesta rakennetaan yh-yhteiskunta. Onneksi YLE yrittää: "Lopettakaa lasten hyysääminen ja menkää illalliselle!"

http://yle.fi/uutiset/lopettakaa_lasten_hyysaaminen_ja_menkaa_illalliselle__jos_naurua_ja_seksia_ei_ole_se_on_kerrasta_poikki/8634940

Tietyssä vaiheessa lasten tarpeet nyt vain menevät aikuisten edelle. Rintamaitoa syövä vauvaa ei ole järkevää pitää eri huoneessa nukkumassa tai äiti on aika pian lataamossa univajeen takia. Uni häiriintyy pahasti, jos joutuu turhan päiten ravaamaan eri huoneiden väliä pitkin yötä. Vauvavaiheessa uni menee muutenkin hormonien takia äideillä herkäksi.

Meillä mies ei suostunut nukkumaan samassa huoneessa minun ja vauvan kanssa. Varmasti olisi avioero tullut, jos olisin siihen yrittänyt pakottaa. 2 v esioinen opetettiin nukkumaan omassa huoneessaan ja tarvittaessa mies nukkui siellä, jos oli sairastelua tai jotain poikkeavaa.

 

Kyllä tuossa YLEn jutussakin annetaan sitä apua: Lopettakaa se hyysääminen. Jos lapsen jokainen itku saa vanhemmat temppuilemaan kaikkensa lapsen lepyttämiseksi, mennään lapsen, ei vanhempien johdolla. Itkevä lapsi ei saa oppia siihen, että itku ja kiukuttelu on varma keino saada tahtonsa läpi. Ap:n kohdalla vaikuttaa siltä, että lapset vievät.

Lapset tarvitsevat vanhempia enemmän kuin vanhemmat ovat valmiita heihin panostamaan. Varhaislapsuus on tosi lyhyt aika, mutta lapsen mielenterveyden kannalta merkittävä. Ensimmäiset vuodet määrittävät pitkälle sen miten lapsi voi henkisesti kun tulee aikuisikään, ja miten selviytyy elämästä kouluiässä ja siitä eteenpäin.

Kovin aikuislähtöisiä ovat monien toiminta- ja ajattelutavat. Lapsi reagoi itkulla ja raivolla, johon aikuisen pitäisi osata vastata niin, että lapsi oppii käsittelemään tunteitaan ilman raivoa. Hylkääminen ei ole se keino, vaan lapsen rinnalla oleminen, puhuminen, asioihin puuttuminen ja peloissa sekä epävarmuuksissa tukeminen.

Oudosti jotkut vielä ajattelevat että lasten ongelmat on vain äidin ratkaistava. Voihan se isä sitten nukkua lasten kanssa ja heräillä monta kertaa yössä, ja äiti nukkua sohvalla. Kyllä mies on ap:nkin tapauksessa se, joka vähiten joutuu auttamaan tai joustamaan. Seksiä voi harrastaa muutenkin kuin yöllä sängyssä. Ja toivoisi miehen olevan vähän vahvempi, että munan hyvänolontuntemus ei ole perheen prioriteetti, ja sen puute ykkösongelma mikä oikeuttaa pettämiseen.

 

Vauva nukkumaan omaan sänkyyn ja makuuhuoneen oveen haka, jotta esikoinen ei pääse hipsimään sinne. Tämä tehdään selväksi myös esikoiselle, ettei makuuhuoneeseen ole yöllä pääsyä. Isä aluksi nukkumaan esikoisen huoneeseen, jotta pystyy estämään tämän yölliset retket. Parempi kyllä totuttaa esikoinen nukkumaan mahdollisimman nopeasti yksin omassa huoneessaan. Säännöistä ei saa lipsua.

Hyi saatana! Kaikenlaisia lastenkiduttajia sitä nykyäänkin löytyy.

 

Hyi saatana! Kaikenlaisia lastenkiduttajia sitä nykyäänkin löytyy.

Joo, tämä sai miettimään kirjoittajan omaa lapsuutta. Teki mieli kysyä, millainen se oli ja miten äiti käyttäytyi. Mutta en kysy, koska hän ei itse välttämättä tiedä tai huomaa, että siinä ei ole ollut kaikki kunnossa. Tiedän yhden isän, joka ajattelee vastaavsti. Tunnen myös hänen äitinsä ja tiedän, että kyseisen isän lapsuus on ollut turvatonta.

 

Lapset tarvitsevat vanhempia enemmän kuin vanhemmat ovat valmiita heihin panostamaan. Varhaislapsuus on tosi lyhyt aika, mutta lapsen mielenterveyden kannalta merkittävä. Ensimmäiset vuodet määrittävät pitkälle sen miten lapsi voi henkisesti kun tulee aikuisikään, ja miten selviytyy elämästä kouluiässä ja siitä eteenpäin.

Kovin aikuislähtöisiä ovat monien toiminta- ja ajattelutavat. Lapsi reagoi itkulla ja raivolla, johon aikuisen pitäisi osata vastata niin, että lapsi oppii käsittelemään tunteitaan ilman raivoa. Hylkääminen ei ole se keino, vaan lapsen rinnalla oleminen, puhuminen, asioihin puuttuminen ja peloissa sekä epävarmuuksissa tukeminen.

Oudosti jotkut vielä ajattelevat että lasten ongelmat on vain äidin ratkaistava. Voihan se isä sitten nukkua lasten kanssa ja heräillä monta kertaa yössä, ja äiti nukkua sohvalla. Kyllä mies on ap:nkin tapauksessa se, joka vähiten joutuu auttamaan tai joustamaan. Seksiä voi harrastaa muutenkin kuin yöllä sängyssä. Ja toivoisi miehen olevan vähän vahvempi, että munan hyvänolontuntemus ei ole perheen prioriteetti, ja sen puute ykkösongelma mikä oikeuttaa pettämiseen.

En sanonut, että lasten ongelmat pitää vain äidin ratkaista. Päinvastoin valitin, että äidit usein sulkevat isän pois ratkaisuista, koska mielestään osaavat kaiken paremmin. Itse olen keskoslapsen kohdalla huolehtinut kaikki yöruokinnat ensimmäisen elinvuoden aikana, ensi alkuun parin tunnin välein - äiti hoiti päivät, minä olin silloin työssä.

Mutta ap:n tapauksessa 3-vuotiaskin jyrää vielä vanhempien tarpeet ympäri vuorokauden ja se on huonoa tilanteen hallintaa. Seksiä voi harrastaa toki muulloinkin kuin yöllä sängyssä, muuta kokemuksesta sanon ettei pikkulasten äiti ole kovin innostunut iltapäivän pikapanoista keittiön pöydällä - minulle ne kyllä kelpaavat.

Monessa tämän ketjun viestissä tulee ikävällä tavalla esiin äitien joko/tai-asenne. Eli jos huolehditaan lapsesta, se ikäänkuin sulkee pois parisuhteen määräaikaisesti, esim. kahdeksi vuodeksi. Samat naiset myöhemmin valittavat, jos miehen työ vie joskus viikonloppuja tai iltoja - mies ei arvosta parisuhdetta.

 

Jaksamatta lukea kaikkia vastauksia, mietin voisiko unikoulu auttaa?

Meillä oli aika mahdoton tissitakiainen yöllä, perhepedissä kunnes 1v pidettiin mukautettu tassutusunikoulu. Yö yöltä mentiin parempaan suuntaan ja tyttö siis siirtyi omaan sänkyyn. Nyt otan satunnaisesti yöllä viereen.

Onko esikoinen mustasukkainen? Voi tuntua kurjalta nukkua yksin, kun sinä nukut vauvan kanssa. Nukahtaisiko helpommin äänisatua (siis cd) tai rauhallista musiikkia kuunnellen? En tiedä miten teidän päivät, mutta jos isompi saisi vaikka kahden viettää aikaa kanssasi niin voisi auttaa...

Tuttia tai pulloa ei ehkä tossa vaiheessa enään kannata ottaa kuvioon jossei nyt ole. Meidän neidillä ruokahalu päivisin kasvoi kun yöimetys jäi.

Tsemppiä!