E
EpätoivoinenÄiti
Vieras
Meillä on 8kk ikäinen poika. Hän on ollut aika "helppo" vauva monella tavalla. Hän on vaan melko alusta saakka nukahtanut pelkkään sylissä "hytkyttämiseen". Eli minä yleensä istualtaan pompin sängyllä poika sylissä ja teen sellaista heiluvaa liikettä käsillä. Tähän hän nukahtaa. Ollaan tässä kuukausien aikana yritetty kaikki muut keinot mitä vaan ikinä ollaan keksitty ja etsitty netistä. Mutta hän on vaan niin tottunut kyseiseen rutiiniin ettei mikään muu vaan kelpaa.
Olen unikouluttajan kanssa ollut yhteydessä, ja koitimme kyllä hänen neuvojaan, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Koitimme sitä että aina laskimme pojan sänkyyn ja kun rupeaa huutamaan niin syliin ja kun itku loppuu niin takaisin ja tätä pitäisi toistaa niin kauan että väsyy ja niin kauan että oppii itse nukahtamaan.
Kävi kuitenkin niin että jo kymmenen toiston jälkeen poika oli huutanut enemmän kuin koko elinaikanaan ja huusi niin että haukkoi jo henkeä eikä lopettanut enää sylissä vaan vasta sitten kun imetin ja hän oli kiinni tississä NELJÄ tuntia tapahtuman jälkeen ja aina kun yritin irrottaa otetta niin rupesi sama järkyttynyt huuto kuulumaan. Eli ei todellakaan toimi noi unikoulut hänellä, vaikka kuinka unikouluttaja sanoisi ettei hän siitä huudosta kärsi kunhan olemme läsnä niin minä kyllä näin miten poikamme reagoi enkä ole todellakaan valmis järkyttämään häntä tuolla tavalla.
Ja niin tissille hän ei nukahda kuin joskus yöunille. Yöt nukkuu hyvin 21-07/08, imetän neljästi-kolmesti ja hän nukahtaa aina takaisin uneen syödessään. Kahdet päiväunet nukkuu ja ne joko ulkona rintarepussa tai sitten kotona. Hän ei osaa päivällä nukkua yksin kuin yhden unipätkän 45min, mutta minun sylissä taas nukkuu 1,5h. Tuttia hän ei osaa syödä eikä tuttipulloa tai nokkamukiakaan.
Mä vaan meinaan tulla hulluksi, kun olisi vaan niin kiva ettei tarvitsisi joka kerta pomppia sängyllä ja voisi vaan jollain muulla keinolla hänet saada nukahtamaan
Poika painaa 10kg ja on 74cm, joten kyllä tämä selälle käy ja raskasta on fyysisesti sekä henkisesti. Kyläänkin jos menee niin on se vähän noloa pyytää että "hei saanko mennä tuonne teidän sänkyy pomppimaan, kun poika ei muuten osaa nukahtaa". Eli eipä paljoa kyläilty olla.
Onko kellään ollut samantapaista tilannetta ja miten siitä tavasta on päästy eroon?
Olen unikouluttajan kanssa ollut yhteydessä, ja koitimme kyllä hänen neuvojaan, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Koitimme sitä että aina laskimme pojan sänkyyn ja kun rupeaa huutamaan niin syliin ja kun itku loppuu niin takaisin ja tätä pitäisi toistaa niin kauan että väsyy ja niin kauan että oppii itse nukahtamaan.
Kävi kuitenkin niin että jo kymmenen toiston jälkeen poika oli huutanut enemmän kuin koko elinaikanaan ja huusi niin että haukkoi jo henkeä eikä lopettanut enää sylissä vaan vasta sitten kun imetin ja hän oli kiinni tississä NELJÄ tuntia tapahtuman jälkeen ja aina kun yritin irrottaa otetta niin rupesi sama järkyttynyt huuto kuulumaan. Eli ei todellakaan toimi noi unikoulut hänellä, vaikka kuinka unikouluttaja sanoisi ettei hän siitä huudosta kärsi kunhan olemme läsnä niin minä kyllä näin miten poikamme reagoi enkä ole todellakaan valmis järkyttämään häntä tuolla tavalla.
Ja niin tissille hän ei nukahda kuin joskus yöunille. Yöt nukkuu hyvin 21-07/08, imetän neljästi-kolmesti ja hän nukahtaa aina takaisin uneen syödessään. Kahdet päiväunet nukkuu ja ne joko ulkona rintarepussa tai sitten kotona. Hän ei osaa päivällä nukkua yksin kuin yhden unipätkän 45min, mutta minun sylissä taas nukkuu 1,5h. Tuttia hän ei osaa syödä eikä tuttipulloa tai nokkamukiakaan.
Mä vaan meinaan tulla hulluksi, kun olisi vaan niin kiva ettei tarvitsisi joka kerta pomppia sängyllä ja voisi vaan jollain muulla keinolla hänet saada nukahtamaan
Poika painaa 10kg ja on 74cm, joten kyllä tämä selälle käy ja raskasta on fyysisesti sekä henkisesti. Kyläänkin jos menee niin on se vähän noloa pyytää että "hei saanko mennä tuonne teidän sänkyy pomppimaan, kun poika ei muuten osaa nukahtaa". Eli eipä paljoa kyläilty olla. Onko kellään ollut samantapaista tilannetta ja miten siitä tavasta on päästy eroon?
noh, mutta sä jätit unikoulutuksen kesken. Tottahan toki tuon ikäinen osaa protestoida kun et toimikkaan miten hän on tottunut ja haluaa! Sinnikkäästi vaan uudestaan ja älä anna periksi! Lapsi ei siitä traumatisoidu jos joutuu hiukan itkemään, se on hänen tapansa vaan tulkita tunteitaan, muuten ku ei sitä vielä osaa.
