Ikävä miestä, tuun hulluksi:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ikävä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"ikävä"

Vieras
Sori, pakko tilittää jollekin... On niin kova ikävä miestä, et tuntuu että tulee oikeasti hulluksi. Lapsi ei yleensä yöllä heräile ja tällä viikol on heräilly. Tuntuu et hermot menee siihenki, vaikka eihän hän tahallaan herää. En saa mitään aikaiseks ja päivät menee himputin hitaasti. Tuntuu et niinku koko elämä kaatus niskaan :( maanantaina kelloki oli pysähtyny ja yhtäkkiä illalla lähti taas itekseen toimimaan. Kohtalon ivaa?

Olis jo perjantai ilta, niin sais miehen kotiin... En kestä :(
 
Kehitä itelles ohjelmaa niin et sitä on aamusta iltaan. Kyläile, shoppaile, kutsu vieraita, pese vaikka sauna tms. Mutta mieti joka tunnille valmiiksi jotain. Vähän lykkää sitä ikävää johonkin syrjemmälle kun ei niin ehdi ajatella.
-kokemusta mullakin-
 
[QUOTE="vieras";22574195]Kehitä itelles ohjelmaa niin et sitä on aamusta iltaan. Kyläile, shoppaile, kutsu vieraita, pese vaikka sauna tms. Mutta mieti joka tunnille valmiiksi jotain. Vähän lykkää sitä ikävää johonkin syrjemmälle kun ei niin ehdi ajatella.
-kokemusta mullakin-[/QUOTE]

oon yrittänyt... mut tänään nyt sain siivottuu mut ei saa jotenki aikaiseks. Ei haluu lähtee mihinkään eikä jaksa vieraita... Tai olisin nyt aika ankeaa seuraa...
 
Mieheni nukkui ikiuneen kolme viikkoa sitten. Menetin parhaan ystäväni. Menetin puolet itsestäni. Te joilla on mies, älkää käyttäkö aikaa pikkuasioista riitelyyn. Elämä on niin lyhyt. Mieheni sai aivoverenvuodon. Meillä oli koko ajan yhteys. Hän seurasi silmillään kun tulin sairaalaan. Syötin ja halusin olla mukana hoitotyössä. Kotiin hän pääsi kesällä. Söi itse ja luki lehteä ja jne. Sain olla hänen kanssaan. Nostin pyörätuoliin kun opimme yhdessä miten Se käy. Sain apua myös yö ulkopuolisilta hoitajilta. Hänen elinpäivänsä olivat päätetyt. Hän nukkui rauhallisesti pois. Hän oli elämäni valo ja enemmän. En käsitä miten voin jatkaa elämää ilman toistapuolikastani. Menkää kotiinne ja rakastakaa miestänne.
 
Mieheni nukkui ikiuneen kolme viikkoa sitten. Menetin parhaan ystäväni. Menetin puolet itsestäni. Te joilla on mies, älkää käyttäkö aikaa pikkuasioista riitelyyn. Elämä on niin lyhyt. Mieheni sai aivoverenvuodon. Meillä oli koko ajan yhteys. Hän seurasi silmillään kun tulin sairaalaan. Syötin ja halusin olla mukana hoitotyössä. Kotiin hän pääsi kesällä. Söi itse ja luki lehteä ja jne. Sain olla hänen kanssaan. Nostin pyörätuoliin kun opimme yhdessä miten Se käy. Sain apua myös yö ulkopuolisilta hoitajilta. Hänen elinpäivänsä olivat päätetyt. Hän nukkui rauhallisesti pois. Hän oli elämäni valo ja enemmän. En käsitä miten voin jatkaa elämää ilman toistapuolikastani. Menkää kotiinne ja rakastakaa miestänne.

Osanottoni ja todella kaunis teksti, kiitos siitä.
 

Yhteistyössä