Kyllä aina tekis mieli auttaa. Ja yritän jos siihen pystyn. Joskus saattaa tosin aivot lyödä lukkoon jos näen jonkun tilanteen ja tuntuu etten keksi miten vois auttaa vaikka se vastaus olis hyvinkin yksinkertanen.
Kuten tos pari viikkoa sitten marketin ylöspäin meneviin liukuportaisiin meni nainen, joka työnsi pyörätuolia. Noh, ei kaikki sit menny ihan niinku strömsössä ja pyörätuoli ei pysynytkään liikkuvissa portaissa ja se pomppi aina sitä mukaan alaspäin, kun portaat meni ylöspäin.. Eli käytännössä pysyi paikallaan, kun ei nainen päässyt ylöspäin eikä pois portaistakaan. Nainen yritti saada pidettyä pyörätuolia (siinä oli siis istumassa ihminen) mutta lopulta se alkoi kallistua ja kaatui. Tässä vaiheessa onneks myyjä juoksi sammuttamaan portaikon ja vartija tuli nostamaan pyörätuolin potilaineen ylös.
Mutta siis näin koko tapahtuman ja olin niin lähellä, että olisin hyvin voinut auttaa mutta jotenkin menin lukkoon ja mietin pystynkö mä siinä tilanteessa mitään tehdä ja kun oon raskaana niin tuntui, että ois turvallisempaa pysyä vaan pois koko tilanteesta.. Mutta ei sitten tullut mieleen, että ois voinu juosta hakemaan sen myyjän paikalle jo aiemmin tai ettiä portaiden sammutusnappi, se kun oli ihan siinä portaiden alapäässä.. :ashamed:
Mietin vaan miltä on näyttänyt muiden silmiin, kun yks vaan toljottaa siinä tekemättä mitään. Ja on se jäänyt vaivaamaankin, että jotain ois pitäny tehdä.