Pääsääntöisesti kyllä eli pidän ovia auki, autan kateissa olevan näköisiä kaupungilla eteenpäin, tulkkaan tarvittaessa, kannan tavaroita, työnnän pyörätuolin liukkaan mäen ylös, jne. Olen myös jeesinyt ystävää rahallisesti. Kuin myös oikolukenut graduja/dippatöitä, jne. vastikkeetta & jeesinyt opinnoissa muuten.
Joskus tosin, se apu voi olla sitäkin, ettei anna juuri sitä, mitä pyydetään vaan - kroonisessa rahapulassa olevaa voi autta myös sillä, että käy kanssaan läpi taloutensa rakenteen & vinkkaa, missä kohtaa asiassa voisi petrata, jottei aina olisi tilanteessa, että tarttee muiden rahapussilla käydä. Samoin, rahan kerjääminen kadulla on itselleni se kohta, mikä ei nappaa - erityisesti ketutti kerran kun ratikkapysäkillä kuuntelin ihan suomalaisen kerjäläisen pyyntöä ("anna nyt 50 senttiä, että pääsen kotiin") ja kun tuli minun kohdalleni, pyyntö nousikin 5 euroon kun seison siinä lapsen kanssa. Eihän se ole tyhmä, joka pyytää vaan se joka maksaa. En maksanut. Ja selitin tyttärelle tuon kuvion & perustelujen kera kerroin päätöksestäni. Avun pyytäminen on kuitenkin eri asia kuin hyväksikäyttö. Hyväksikäyttöä en suvaitse.