"äitee"
autan, riippuen tosin tilanteesta.. tosin on kansalaisvelvollisuus auttaa esim. hengenhädässä olevaa. ja pyörällä kaatuneen känniläisenkin avuksi menen. soitan myös hätäkeskukseen ja osaan antaa ensiapua.
en
Olkoot mikä velvollisuus tahansa niin koskaan en enää auta, ei ole autettu minuakaan, syyllistetty vaan enimmäkseen tmv.
en
Ja tämä siis tilanteesta riippumatta, ei kiinnosta, onpahan sitten ehkä yksi paskapää vähemmän maanpäällä.
"..."
hmm.. hieno asenne. jos sulle sattuu joskus jotain, ni ei voi ku toivoo, ettei karma ala potkiin perseelle..
"minä"
Autan akuutissa pulassa olevaa, tietysti. Mutta rajansa kaikella.
Itse tänään ponnistelin 50L multasäkkien kanssa kaupan pihalla eikä kukaan auttanut. Monikin pällisteli omassa autossaan, mutta apua oli turha odottaa.
Itse tänään ponnistelin 50L multasäkkien kanssa kaupan pihalla eikä kukaan auttanut. Monikin pällisteli omassa autossaan, mutta apua oli turha odottaa.
Tehnyt mieli antaa joskus 50e seteli romanikerjäläiselle kun pyysi rahaa, mut ei sillä hetkellä sattunut olemaan rahaa mukana.
en
[QUOTE="...";26301341]hmm.. hieno asenne. jos sulle sattuu joskus jotain, ni ei voi ku toivoo, ettei karma ala potkiin perseelle..[/QUOTE]
On joo. Kuule mulle on jo sattunut tosi pahasti ja aika itekseen olen saanut selvitä, että annan muille saman mahdollisuuden, luonto sitten karsii heikoimmat niinkuin kuuluukin.
On joo. Kuule mulle on jo sattunut tosi pahasti ja aika itekseen olen saanut selvitä, että annan muille saman mahdollisuuden, luonto sitten karsii heikoimmat niinkuin kuuluukin.
juuh
Tottakai autan, jos vaan osaan. Humalaisten miesten auttamisen jätän kyllä herkästi muille, jos muita vain on paikalla. Oon saanut niin törkeetä tekstiä monelta heistä, etten halua olla sellaisessa tilanteessa enää.
Moni kyllä ehkä tuolla liikenteessä ei tule ajatelleeksi, että niillä ympärillä olevilla ihmisilläkin voi olla kaikenlaisia rajoitteita. Itselläni on sairauden takia välillä pahoja kipuja ja heikotusta enkä pysty esimerkiksi nostamaan asioita (kasseja, vaunuja, laukkuja jne) enkä uskaltaisi tukea lasta painavampaa ihmistä (saattaisin itse kaatua ja silloin sattuisi molempiin). Ai kun mua joskus katsotaan pahasti, kun en oo auttanut nostamaan vaunuja tms. No, auttaisin jos vain voisin!
Moni kyllä ehkä tuolla liikenteessä ei tule ajatelleeksi, että niillä ympärillä olevilla ihmisilläkin voi olla kaikenlaisia rajoitteita. Itselläni on sairauden takia välillä pahoja kipuja ja heikotusta enkä pysty esimerkiksi nostamaan asioita (kasseja, vaunuja, laukkuja jne) enkä uskaltaisi tukea lasta painavampaa ihmistä (saattaisin itse kaatua ja silloin sattuisi molempiin). Ai kun mua joskus katsotaan pahasti, kun en oo auttanut nostamaan vaunuja tms. No, auttaisin jos vain voisin!
Keittiönoita
Autan tietysti, jos vain pystyn. Jopa niiden 50 litran multasäkkien kanssa, itsekin sellaisia eilen ja tänään raahannut.
ejk
Kyllä mutta harkiten. Humalaisten ja muiden epämääräisten tyyppien annan jäädä selviytymään itsekseen, sillä näiden auttamisesta ei koidu muuta kuin ongelmia, koettu monesti.
"joo"
Jos pulassa olija on lapsi autan aina aikuisten kohdalla käytän tervettä järkeä. Aina ei ole viisasta auttaa .
Autan sen minkä omilla kyvyilläni voin.
Viime keskiviikkona itiksen prismassa oli mummo ja pappa pulassa makaroni hyllyllä.
Vissiin gluteenittomat oli niin takana ja molemmat oli meikäläisestäkin lyhkäsempiä (ite 168cm) ja pappa yritti mummulle saada pussia.
Näin jo käytävän toisesta päästä sen ku se yritti kuroa. Monta ihmistä meni siinä kärryjen kanssa ohi ja otti vierestä ite tuotteita ja pituuttakin oli sen 180 ainakin mut kukaan ei auttanu.
Mie sit kurvasin auttamaan mummolle pussit ettei tartinnu papan revähyttää ihtiään.
Kovasti se mummu kiittel.
Pien asia mut itelle tuli ainakin hyvä mieli mut monet meni vaan ohi vaikka ois ollu kii pienestä käden liikkeestä.
Toi on ny arkisin juttu mut monesti on sattunu et oon kaatunu esim talvella maahan kadulla ja pökkyrässä en oo päässy ni paskat kukaa oo auttanu. Katotaan monttu auki ja taivastellaan kävelykumppanille.
Harvassa on ne jotka oikeesti auttaa.
Viime keskiviikkona itiksen prismassa oli mummo ja pappa pulassa makaroni hyllyllä.
Vissiin gluteenittomat oli niin takana ja molemmat oli meikäläisestäkin lyhkäsempiä (ite 168cm) ja pappa yritti mummulle saada pussia.
Näin jo käytävän toisesta päästä sen ku se yritti kuroa. Monta ihmistä meni siinä kärryjen kanssa ohi ja otti vierestä ite tuotteita ja pituuttakin oli sen 180 ainakin mut kukaan ei auttanu.
Mie sit kurvasin auttamaan mummolle pussit ettei tartinnu papan revähyttää ihtiään.
Kovasti se mummu kiittel.
Pien asia mut itelle tuli ainakin hyvä mieli mut monet meni vaan ohi vaikka ois ollu kii pienestä käden liikkeestä.
Toi on ny arkisin juttu mut monesti on sattunu et oon kaatunu esim talvella maahan kadulla ja pökkyrässä en oo päässy ni paskat kukaa oo auttanu. Katotaan monttu auki ja taivastellaan kävelykumppanille.
Harvassa on ne jotka oikeesti auttaa.
Eli et edes auttaisi/hälyttäisi apua, jos jotain naista raiskattaisiin tai näkisit pikkulapsen pahoinpitelyn, lapsen hukkumaisillaan tms.? :O
Kyllä aina tekis mieli auttaa. Ja yritän jos siihen pystyn. Joskus saattaa tosin aivot lyödä lukkoon jos näen jonkun tilanteen ja tuntuu etten keksi miten vois auttaa vaikka se vastaus olis hyvinkin yksinkertanen.
Kuten tos pari viikkoa sitten marketin ylöspäin meneviin liukuportaisiin meni nainen, joka työnsi pyörätuolia. Noh, ei kaikki sit menny ihan niinku strömsössä ja pyörätuoli ei pysynytkään liikkuvissa portaissa ja se pomppi aina sitä mukaan alaspäin, kun portaat meni ylöspäin.. Eli käytännössä pysyi paikallaan, kun ei nainen päässyt ylöspäin eikä pois portaistakaan. Nainen yritti saada pidettyä pyörätuolia (siinä oli siis istumassa ihminen) mutta lopulta se alkoi kallistua ja kaatui. Tässä vaiheessa onneks myyjä juoksi sammuttamaan portaikon ja vartija tuli nostamaan pyörätuolin potilaineen ylös.
Mutta siis näin koko tapahtuman ja olin niin lähellä, että olisin hyvin voinut auttaa mutta jotenkin menin lukkoon ja mietin pystynkö mä siinä tilanteessa mitään tehdä ja kun oon raskaana niin tuntui, että ois turvallisempaa pysyä vaan pois koko tilanteesta.. Mutta ei sitten tullut mieleen, että ois voinu juosta hakemaan sen myyjän paikalle jo aiemmin tai ettiä portaiden sammutusnappi, se kun oli ihan siinä portaiden alapäässä.. :ashamed:
Mietin vaan miltä on näyttänyt muiden silmiin, kun yks vaan toljottaa siinä tekemättä mitään. Ja on se jäänyt vaivaamaankin, että jotain ois pitäny tehdä.
Kuten tos pari viikkoa sitten marketin ylöspäin meneviin liukuportaisiin meni nainen, joka työnsi pyörätuolia. Noh, ei kaikki sit menny ihan niinku strömsössä ja pyörätuoli ei pysynytkään liikkuvissa portaissa ja se pomppi aina sitä mukaan alaspäin, kun portaat meni ylöspäin.. Eli käytännössä pysyi paikallaan, kun ei nainen päässyt ylöspäin eikä pois portaistakaan. Nainen yritti saada pidettyä pyörätuolia (siinä oli siis istumassa ihminen) mutta lopulta se alkoi kallistua ja kaatui. Tässä vaiheessa onneks myyjä juoksi sammuttamaan portaikon ja vartija tuli nostamaan pyörätuolin potilaineen ylös.
Mutta siis näin koko tapahtuman ja olin niin lähellä, että olisin hyvin voinut auttaa mutta jotenkin menin lukkoon ja mietin pystynkö mä siinä tilanteessa mitään tehdä ja kun oon raskaana niin tuntui, että ois turvallisempaa pysyä vaan pois koko tilanteesta.. Mutta ei sitten tullut mieleen, että ois voinu juosta hakemaan sen myyjän paikalle jo aiemmin tai ettiä portaiden sammutusnappi, se kun oli ihan siinä portaiden alapäässä.. :ashamed:
Mietin vaan miltä on näyttänyt muiden silmiin, kun yks vaan toljottaa siinä tekemättä mitään. Ja on se jäänyt vaivaamaankin, että jotain ois pitäny tehdä.