Aurinkovauvat *59*

[Kiiruska*]

Syvästi kosketti minuakin tuo suruviesti, tuo Tuusula kun on minulle hyvinkin tuttu ja rakas paikka, siis olen sieltä lähtöisin, tosin en juuri Jokelasta, mutta kuitenkin ...

Ja kyllä minäkin Inkun lisäksi Rosannan juttuja jään kaipaamaan, jos ei niitä enää täältä saa lukea.... Tänään ei juttua irtoa....

 

[Kliivia*]

Mielelläni luen minäkin Rosannan ja muiden kuulumisia. Itsekin piipahdan silloin tällöin omiani kertoilemaan, vaikka ei mitään kerrottavaa olekaan, ei etenkään tänään

Hiljaiseksi sai eilinen suruviesti...

 

[senora]

Onnittelut Sannalle!!
senora rv 16+3

 

[anna68]

Hei! Ajattelin laittaa muutaman sanasen tähän ketjuun, vaikken ole varsinaisesti tässä ketjussa kirjoitellutkaan. Kirjoittelin Vanhoissa ensiyrittäjissä, joka taisi sitten kuivua kokoon. Ainakin muutama teistä on sieltä minulle tuttuja. Olen hieman passivoitunut kirjoittelemaan, mutta välillä olen katsellut mitä tänne kuuluu. Meillä on ollut pitkä ja kivinen tie vauvahaaveilussa, mutta nyt viho viimeisten alkioiden ja lukuisten hoitojen jälkeen tapahtui ihme eli raskaana olen ja viikkoja koossa 10. Vielä ei ihan uskalla kunnolla juhlia, mutta ainakin ollaan ohitettu se hetki kun viimeksi menin kesken. Joten näköjään uskoa ja toivoa ei kannata menettää,vaikka välillä olisi vaikeaakin. Toivon auringonpaistetta kaikille näin marraskuun pimeyteen, onnea raskautuneille ja sitä toivoville!!!

 

[Inkku-64]

Ihana kuulla näin upeita uutisia, Anna! Ja jo noin pitkälläkin. Muistan sinut oikein hyvin tuosta toisesta ketjusta ja surun, jota siellä koimme keskenmenostasi. Niin julmasti vain tosi usea joutuu käymään läpi senkin ennen kuin synnytykseen johtava raskaus alkaa. Nyt näyttää kohdallasi todella hyvältä.

Kerro nyt ihmeessä, miten tämä ihme sai alkuunsa. Eli olitteko hoidoissa vai luomuna ja jos hoidoissa, niin onko pakkasessa kenties mahdollisia sisaruksia odottamassa?

Varmasti nämä hyvät uutiset aina kannustavat aktiivisia ja taustalla seuraavia ketjulaisia.

Vitsi ja Senorakin on jo 17 viikolla (tai onko jo nyt 18:lla). Puoliväli häämöttää.

Mulla taitaa olla kp 25/26-32. Vaikka olisi kiva vähän jännitellä loppuviikkoa, niin olo on nii-in tavallinen, etten usko raskauden tässä kierrossa alkaneen. Vielä on muutama kuukausi aikaa siihen "maagisen hetkeen", jolloin lapsille tulisi ikäeroksi 2 vuotta. Sitä joskus ajattelin yrityksen rajana, koska haluaisin lapsista olevan seuraa toisilleen. No, saapas nähdä mitä tässä sitten tehdään, aloitetaanko ehkäisy vai mitä. Ei oikein kyllä kiinnosta sekään ajatus. Kierrot on muuten joka kuukausi lyhentyneet, joten ehkä tässä alkavat ne ensimmäiset vaihdevuosimerkitkin näkymään...

 

[Kiiruska!]

Onnea Annalle minultakin, minäkin Sinut muistan!
Todella kiva kuulla, että jollain pitkä ja kivinen tie tuo toivottua tulosta.

Inkulle myös vilkutukset tännekin, nuo on vaikeita päätöksiä, etenkin tuo mahdollisen ehkäisyn aloittaminen suurien toiveiden romuttuessa, minäkin viikonloppuna puhuin ystävälleni aiheestä, ja hän ihmetteli, että miksi ehkäisyä aloittaisi, jos raskaaksi ei ole yrityksistä huolimatta tullut, muttta minä pohdin asiaa niin, että milloin on laitettava viimeinen piste toiveille? Milloin on oikeasti liian vanha synnyttämään ja hoitamaan sitä kakkosta, meillä kun ei tuosta kaveriasiasta voi edes haaveille pienemmissä päiväunissakaan... Niin ne aikarajat muuttuu, joskus ajattelin että 35-vuotta on ehdoton takaraja, sitten se lipsui jo 40 vuoden paremmalle puolelle ja nyt mennään jo pitkällä ohi tuonkin pyöreän luvun, enkä osaa vieläkään sanoa, että se on ihan lopullisesti loppu.

Terkkuja kaikille muillekin tähän ketjuun!

 

[Kliivia*]

Ihania uutisia taas...

Onnittelut Anna sinulle minultakin
Ja Senoralle myös - jos en ole jo osannut aikaisemmin onnitella.
Voi, kun saataisiin lisää tällaisia uutisia

Täällä mennään kp3, mutta en muuta osannut odottaakaan! Täti tulee ja menee kuin juna ajallaan. Vauvahaave tosin elää vielä jossain mieleni sopukoissa, enkä siitä ole valmis luopumaan. Toistaiseksi elämäntilanne on tämä ja toistaiseksi myön näin mennään. Huomisestahan ei tiedetä eli edelleen positiivisella mielellä olen, vaikka tuota ikää tulee joka päivä lisää.

Mukavaa päivää!

 

[mukaanko?]

Hei aktiiviset ja taustailevat leidit! Itse kuulun taustailijoihin nyt muutaman kuukauden verran, en ole saanut itsestäni irti aiemmin laittaa ainuttakaan viestiä. Seuraan niin teitä kuin Kermittejäkin, oikeastaan kuuluisin molempiin. Olen juuri saavuttamassa neljänkympin ikäpyykin ja perheen esikoisen odotus päättyi keskenmenoon ennen 12 raskausviikkoa nyt syksyllä. Tosi surkeissa fiiliksissä on madeltu, mutta huomaan näiltä palstoilta löytäneeni myös lohtua. On ihana lukea myös onnistumisista monienkin vastoinkäymisten jälkeen, joskin tuntuu että joskus tulee todella paniikkiolo joistain hurjista kertomuksista ja alkaa kuvittelemaan vastaavia omallekin osalleen. Sen verran itkuiset ja surkeat olivat omat fiilikset keskenmenon koettuani, etten mahdollisten provojen tai häiriköiden pelossa tullut kirjoittelemaan. Nyt lopulta hivuttaudun palstoille, josko mukaan ottaisitte kirjoittelemaan ;> ! Teitä kirjoittajia tässä keskustelussa on yllättävän vähän. Onko meiden nelikymppisten vaikea tunnustaa vielä tässä iässä haluavamme lapsia vai mikä on? En voi millään uskoa, että meitä olisi tosissaan vähän? Sääli, jos ketju kuihtuisi kokoon kun ei tulisi uusia kirjoittajia eivätkä pidempään kirjoitelleet haluaisi jatkaa. Tulisko nyt muitakin uusia...? Masennun erinäisistäkin muista keskusteluista, missä kaksikymppiset antaa ohjeita "tosi vanhoille" ensisynnyttäjille puhuessaan just kolmekymppisistä. Entäs me nelikymppiset, ollaan siis aivan mahdottomia tapauksia näiden paremmin tietävien nuorten joukossa?

 

[Lijaxx]

Käyn joskus vielä lukemassa näitä viestejä ja tähän ikäasiaan ja ehkäisyyn on kommentoitava, kun itsellä on vähän ikäviä kokemuksia aiheesta. Kesällä tosi hyvä ystäväni, kolmen teini-ikäisen äiti, kommentoi mulle, että eiköhän olisi jo aika alkaa taas ehkäistä, ettet sitten vahingossa saa lasta liian vanhana. En osannut sanoa kommenttiin mitään, olin jotenkin niin... en oikein tiedä, mikä on oikea sana...pöyristynyt moisesta mielipiteestä. Toinen kaveri - kolmen alle alakoululaisen äiti, kommentoi nelikymppistä ex-kollegaamme, joka kuulemma odottaa esikoistaan, huudahtamalla uutisen kuultuaan, että sehän on ikivanha.
Vaikka en ole ikinä kaveripiirissä edes vihjaillut, että välillä maltillisesti haaveilen vauvasta, kommentit sattuvat ja pahasti. Tietysti henkilökohtaisella tasolla, mutta myös muiden nelikymppisten äitien ja haaveilijoiden puolesta!! En edelleenkään ymmärrä, millä perusteella joidenkin ihmisten mielestä esim. 34-vuotias on hyväksyttävä esikoisen odottaja, mutta 6 vuotta vanhempi nainen ei enää ole?

Oma tilanne ei ole muuttunut miksikään (minkä vuoksi en ole kirjoitellut; kadotinkin teidät jossain vaiheessa, kun se vanha ketju hiipui pois), paitsi tänään alkoi kuukautiset ja harmittaa vietävästi. Ehkä ensi viikolla tilaan lääkärin ja käväisen jossain tutkimuksissa, miksei tärppää. Ollaan kuitenkin monta kuukautta harrasteltu ahkerasti oletettuun ovisaikaan.
Ovistikkuja asuinmaastani saa vain apteekista ja niitäkin vain tilaamalla! Tilasin yhden satsin ja tikuttelun mukaan ovis oli just silloin, kun tunsinkin sen olevan.

Tähän loppuun vielä terveisiä kaikille ja onnittelut raskautuneille!
terv. Lilja (vanhoista ensiyrittäjistä).

 

[Inkku-64]

Heti pitää suurieleisesti toivotaa mukaanko? tervetulleksi ketjuun. Kysymysmerkki heti pois nimmarista ja voi sen tietysti muutenkin vaihtaa toiseen. Kaikki muutkin enemmän ja vähemmän neljääkymppiä lähentelevät vaan mukaan. Kyllä meitä on, sen tiedän varmaksi, mutta ehkä tämä kituuttava ketju ei laiskuudessaan oikein innosta. Mutta uudet kirjoittajat varmasti innostaisivat ja onhan meillä näitä hyviä esimerkkejä jo raskaanakin. Itsekin siis yrittelen toista, esikko syntyi vuosi sitten ollessani 42 vee.

Niin kuin aiemmassa viestissäni totesi, valitettavan yleisiä nuo keskenmenot ovat. Ja niin karmeita, sillä sieltä lähes onnen seitsemännestä taivaasta tippuu niin syvälle suohon, ettei aurinkoa kyllä pitkään aikaan näy. Sinäkin mukaanko? olet sen joutunut kokemaan ja varmasti se seuraa jossain taustalla koko elämän. Laskettuun aikaan asti tulee mietittyä, missä vaiheessa raskaus on. Hyvä tietysti käydä se asia perusteellisesti itse ja miehen kanssa läpi. Minua auttoi aikanaan juuri se, että kirjoitin kirjoittamisesta päästyäni tähän ketjuun, jossa sain aina ymmärrystä ja tukea. Toki puhuin miehellenikin, mutten voinut vatvoa asiaa koko ajan, vaan yritin hänen seurassaan pitää positiivisuutta yllä. Kyllä kuvittelin, ettei ole mitään mahdollisuuksia saada vauvaa, kun ikää oli km:n aikaan 41 v ja jouduimme vielä puolen vuoden karenssille. Mutta niin vai Toivo-poika sai alkunsa aikanaan ja raskaus sujui hyvin. Nyt siis haikaillaan sisarusta hänelle.

Sorry, että kertailen noin sadannen kerran tarinaa itsestäni, mutta toivon, että se rohkaisisi muita mukaan. Saataisiin uusia tarinoita ja juttuja.

 

[senora]

vastaus nimimerkille KYLLÄ!! Mä oon vm-65... Viime syksynä esikon odotus päättyi kmon rv7+4, se oli kyllä niin katkera pala, että alta pois... Kermit-ketju oli kyllä sellainen henkireikä, että ilman sitä en olisi selvinnyt... Mutta jos olet Kermittejä taustaillut, niin varmaan tarinani tunnetkin.. Olisit vaan tullut mukaan juttelemaan... Oltais tsempattu sua ihan niinkuin muitakin...
Sillon tällöin kirjoittelin myös muissa ketjuissa, jonkun kerran kai vanhoissa ensiyrittäjissäkin... tai ainakin sitä ketjua taustailin *tunnustaa*.
Eikä noista kommentoijista kannata välittää... Ovat he itsekkin sitten joskus 'vanhoja ja viisaita'... Puolensa on siinäkin että lapset tekee nuorena. Mutta näin varttuneempana sitä osaa ehkä olla viisaampi. Eikä se ole kovin suuri taloudellinen rasitekaan. Talonlainat on maksettu, on auto ja on nähty maailmaa. Voi omistautua sille pienelle nyytille...

(ugh - olen puhunut)

Plussatuulia ++++++++ ja tsemmpiä kaikille!

senora rv 17+2

 

[senora]

Ai niin.... Annalle hurjasti enkeleitä mukaan odotukseen... Tule ihmeessä tuonne odotuspuolelle kirjoittelemaan ... On siellä vanhempien odottajien kuihtuva ketju... Mä itse kirjoittelen Kermeissä ja wabbilaisissa ja huhtimammoissa...
Kermit on ehkä se kotiketju, kun siellä on vanhat tutut... Kun tutut raskautuivat ja itsellä vaan yritys jatkui, siirryin Wabbeihin.. Ei varmaan haittaa ketään, jos vaikka wab+-ketjuun tulet juttelemaan... Sekin on loppujen lopuksi hiljainen, mutta jonkun verran elämää siellä sentään on... ja omasta kuukausiketjusta saa tietenkin sitä just oman raskaudenkeston aikaista tukea...

 

[Rosanna]

Kiva että tämäkin ketju on herännyt eloon ja uusia kirjoittajiakin on tulossa.

Itse en enää kirjoittele siksi, ettei ole oikeasti mitään syytä haaveilla, koska mahdollisuudet ovat jo menneet aikaa sitten.
En halua turhaa jahkailla täällä tosiyrittäjien (=ei ole diagnoosia, joka estää raskaaksitulon) joukossa. Yritän muutenkin päästä eroon koko vauva-ajatuksesta.
Mutta mukavaa, että tänne löytyy porukkaa, joilla oikeasti on vielä realistisia vauvahaaveita. )

 

[Frizzante]

Mukaanko? liittyy näin keskusteluun kirjautuneena, kiitos Lijaxx, Inkku-64, senora ja Rosanna! Vauvahaaveisiin heräsin näin sangen myöhään elämässäni, aiemmin ei tullut oikeaa miestä kohdalle. Elelen ulkosuomalaisena, ja taustailtuani nyt pari kuukautta oon huomannut miten näissä raskautumisasioissa tuntuu joka maassa ja joka lääkärillä olevan ihan oma kantansa. Niin kuin esimerkiksi keskenmenon jälkeen suositeltavasta karenssista..toisille mätkäistään surutta puoli vuotta, toisten käsketään odottaa 1 kierto tai 2, kolmansia rohkaistaan jatkamaan heti yritystä. Meille tuli parin kierron karenssi kaavinan jälkeen. Tän hetken tunnelmat on toiveikkaan pelonsekaiset johtuen keskenmenon aiheuttamasta tunnemyllerryksestä. Fiilikset sairaalassa ollessa on niin hyvin muistissa; se suru, pettymys, tietynlainen katkeruuskin - oltiin niin innoissamme esikon odotuksesta ja haaveiltiin tulevasta ja kopsahdettiin sitten sieltä pilven päältä alas ja lujaa. Mutta vuoden vaihtuessa kuitenkin vielä jatketaan. Haluan pitää haaveita yllä... Mutta toki omien haaveiden ohessa on kiva vaihtaa kommentteja toisten haaveilijoiden kanssa. Rosannalle sanoisin ettei haaveista saa luopua koskaan kokonaan vaikka joskus ne laittaakin hieman taka-alalle. Täällä missä asun paistaa tänään aurinko, ja sen säteitä lähetän sinne teillekin, missä sitten ikinä olettekin.

 

[Inkku-64]

Oltiinpa eilen Liljan kanssa samoihin aikoihin kirjoittelemassa ja en nähnyt tekstiäsi. Oikein mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa. Toivottavasti kaikki muutkin "vanhat ensiyrittäjät" ovat löytäneet tänne, sillä vaikka toki se ensimmäisen haaveilu on aivan luku sinänsä, niin vauvoista täällä kaikki vähän runsaammilla vuosirenkailla unelmoidaan. Joten olisi kiva kuulla sinusta jatkossakin. Ei varmasti ole kiva kuulla kommentteja siitä, mitä pitäisi ehkäisyn kanssa tehdä tai olla tekemättä. Nämä ovat kuitenkin niin henkilökohtaisia juttuja, ettei ulkopuolisilla pitäisi olla sanomista, jos joku onnistuu vielä nelikymppisenä lapsia saamaan. Niin sitä on tehty kautta aikojen.

Frizzante kuulostaa muuten tosi paljon paremmalta kuin mukaanko?. :-D Kiva, että päätit uskaltautua joukon jatkoksi. Meillä tuo 6 kk:n karenssi km:n jälkeen johtui rypäleraskaudesta ja sen aiheuttamasta istukkasyövän riskistä. Selvisimme minimikarenssilla, sillä se voi olla jopa 2 vuotta. Aika usein täällä Suomessa kehotetaan odottamaan yhdet kuukautiset ennen yrityksen aloitusta ja sekin vaan sen takia, että on helpompi laskea raskauden kesto. Toki "erityistapauksissa" ohjeet ovat myös erilaiset. Jännä muuten, että ovistestit eivät ole normaalia apteekkitavaraa siellä teilläpäin.

Terkkuja kaikille muillekin. Mä roikun edelleen täällä ketjussa, sillä kakkonen ei nyt ole vieläkään napannut. Niin selkeät PMS-oireet on päällänsä.

 

[Kiiruska*]

Minäkin tulin taas käväisemään, vaikka harvakseltaan täällä vanhassa kotiketjussa enää piipahtelenkaan, ensiksi toivotan kovasti tervetulleeksi uuden "tähden" kartallemme, eli olet minunkin puolestani oikein tervetullut tänne Frizzante, uskallatko kertoa yhtään missäpäin maailma vaikutat?
Ja muuten ei kurjuutta kummempaa kuulu, sitä tavallista arkea vaan mennään eteenpäin, yksi lapsi täältä löytyy, mutta hän on jo iso poika, ja itsellä ikää enemmänkin kuin tarpeeksi näihin haaveiluihin. Mutta toivotan kuitenkin kaikille niille, jotka ei ole vielä toivoansa menettänyt plussatuulia ja odottajille onnellisia odotuspäiviä... Mukavaa päivää ihan jokaiselle tasapuolisesti!

 

[Frizzante]

Kiiruskalle: Täällä ollaan..kaukana Suomesta, on tässä välimatkaa kai muutama tuhat kilometriä, eli ei ihan naapurissa!
Inkku-64: tuosta mun nimimerkistä, se tuli yhdestä puolihuolimattomuuksissa mulle lausutusta kommentista frizzante-viiniä lasilliset joukossa juodessa..mulle yht'äkkiä tokaistiin että niinhän tää viini on kuin sinä; pirskahteleva, pirteä..pidin kommentista, joten nimi jäi elämään mieleeni
senora: kyllä, tiesin tarinasi - oot niin aktiivinen kirjoittaja monilla palstoilla. Ja muistan sut senkin vuoksi, että olet yksi positiivisimmista kirjoittajista. Tosi loistavaa, että nyt voit palstailla myös odottajien palstoilla, antaa toivoa meille haaveilijoille. Käy aina välillä meitä haaveilupuolella moikkaamassa...
Perjantain tunnelmia sitten? Itse asiassa taas tulin miettineeksi, että olis se hiukkasen helpompaa, jos vois omalla äidinkielellään näistä raskautumisasioista gynekologilleen jutella. Onneksi netin kautta on saanut jonkin verran tietoa ja vastauksia mielessä olleisiin kysymyksiin. Kyllä todella olen muutoinkin sitä mieltä, että terveydenhoito yleisestikin on siellä pohjolassa paljon paremmassa jamassa kuin muualla. Tänään tosin kylläkin päivittelin mielessäni tuota teillä edessä olevaa lakkoa, huhhuh.
Mitä tulee omaan oloon, niin aika vahvasti on miehen kanssa mietitty, että esikkoa yritetään luomuna jatkossakin, tulee jos on tullakseen ja niin tarkoitettu. Nyt mennään toista karenssikiertoa. Vähän oon ristiriitaisin tuntein ottanut vastaan viime viikolla tulleet kahden tutun ilouutiset omista raskautumisistaan. Toisaalta on onnellinen, toisaalta iskee kateudenpoikanen, toisaalta itsesääli. Purr. Jotkut onnistuu niin helposti tulemaan raskaaksi (nämä tulivat toinen ekasta toinen kolmannesta kierrosta..), meillä meni vuosi ennen kuin tulin raskaaksi (ja sitten tuli keskenmeno). Mutta jospa onni tulee kylään itse kullekin vuorollaan, ehkä joulukuussa tällä palstalla on ilouutisia joltain teistä, ja sitten aikanaan tulee omakin vuoro? Siis kuitenkin optimistisena toivon jokaikiselle mukavaa alkavaa viikonloppua!

 

[senora]

Ompas Frizzante salaperäinen asuinseudun suhteen... Mutta paljasta sitten joskus. Tai ihan sama missä päin maailmaa asustaa...Meitähän yhdistää nää vauvahaaveet ja yhteinen kieli... Vai positiivisena jäänyt mieleen... Ei negatiivisella asenteella pitemmän päälle saa kuin itselle migreenin ja paljon vihamiehiä... Näissä asiakaspalvelutöissä on paljon kivempaa olla positiivisella mielellä... Ja edelleen mainostan positiivarit.fi -sivustolta tilattavaa ilmaista joka aamu sähköpostiin tulevaa ajatusten aamiaista... Kiva aloitus aamulle.
Lähetämpä täältä parit lumipallot jokaiselle! tuota lunta on meillä jo ainaki 13cm. Alkais jo riittää...

++++++++-tuulia ja mukavaa viikonloppua!

 

[Inkku-64]

Frizzante kuulostaa niin upealta nimeltä, että sen voisi vaikkapa tyttärelleen antaa. Jos siis asuisi jossain muualla kuin koto-Suomessa.

Minun silmäni avautuivat synnytyksen yhteydessä kätilöiden työn vastuullisuuteen. Upeasti ammattilainen tiesi aina mitä tehdä missäkin tilanteessa. Mutta ei käy kyllä kateeksi nyt lakon aikana synnyttämään menevät. Muutoinkin on ruuhkaa sairaaloissa, niin mitähän se on silloin. Neuvolatätikin oli oikein nasta täti, jolta sain aina tarvitsemani tiedot. Tosin F:n tavoin surffasin netissä ja selvitin sitä kautta monia juttuja. Täällä AV-ketjussa oli silloin monta useammankin lapsen äitiä, niin sekin riitti yleensä kanavaksi. Eihän ne mun raskausjuttuni niin ihmeellisiä olleet.

Kiitos senoralle lumipallosta. Lätsähti päin naamaria :-D Mahtaakos sulla olla ensi talvena aikaa lumisotaan??? Me ostettiin Toivolle tänään eka pulkka. Ehkä huomenna päästään koekäyttämään.

Moikat myös kaikille muille!

 

[anna68]

Tulin vielä piipahtamaan. Kiitos onnitteluista!! Inkku kyselit, kuinka vauveli oli saanut alkunsa. Täytyy sanoa, että niin kalkkiviivoille mentiin kun mahdollista. Viimeiset alkiot siirretiin ja oli päätetty lopettaa hoidot tähän ja siirtyä adoptioon. Meillä olisi ollut eka aikakin jo varattu marraskuulle. Minun piti seuraavasta kierrosta aloittaa e-pillerit, koska endometrioosini oli pahentunut niin paljon. Että tarkelle meni
Meillä on ensi viikolla istukkatutkimus ja se hieman jännittää, koska siinä on pieni keskenmenoriski. Mutta ei tässä auta kuin edellä päivä kerrallaan ja katsoa kuinka käy. Meillä siis takana 5-vuotta yritystä, 3-IVF-hoitoa ja toistakymmentä PAS-siirtoa.

Kiva kun ketjuun on tullut uusia kirjoittelijoita, kyllä näissä foorumeissa on valtavan mukava vaihtaa ajatuksia ja myös saada tietoa toisilta.

Terkuin Anna 10+3

 

[Inkku-64]

Kuulostaa aika dramaattiselta Annan onnistuminen. Vahva nainen olet, kun olet jaksanut noin monta kertaa yrittää. Joko tiedät onko tulossa yksi vai kaksi vauvelia? Näkyykö kaksoset aina varhaisultrassa? Joskushan puhutaan, että toinen alkio olisi ollut toisen takana ja siksi näkynyt vain yksi syke. Miltäs ajatus useammasta vauvasta tuntuisi?

 

[Kiiruska*]

Voimia ja toivonsäteitä minäkin vielä Annalle lähettelen, tiedän tuon hoitorumban rankaksi, meilläkin tehtiin ne kolme ivf-hoitoa kahden vuoden aikana, koskaan ei passeihin päästy, kun pakkaseen ei saatu mitään, no se kaikki on mennyttä aikaa ja elämä jatkuu edelleen selittämättömän diagnoosin kanssa... Hoitoihin vaan väsyin, koin ne henkisesti niin raskaana, fyysinen puoli meni aina ajallaan ohi, joten se siitä.
Mukavaa viikonloppua kaikille muillekin!

 

[Kiiruska*]

Hei!
Hyvää alkanutta viikkoa tännekin, ei ollut toki tarkoitus latistaa tämän ketjun iloista tunnelmaa noilla omien epäonnistumisieni toistamisella, pyydän anteeksi jos näin tein, ihmiset ovat erilaisia, tilanteet myös...
Tsemppiä kaikille, ja ilojas odotuksiin tai yrityksiin!!

 

[Inkku-64]

Do diin, ilot ja valitettavasti myös surut kuuluvat vauvahaaveiluun, joten et varmasti Kiiruska mitenkään ole latistanut ketjua. Meillä on erilaisia kokemuksia ja varmasti haluamme kuulla kaikista asiaan liittyvistä jutuista. Viikonloput usein ovat vauvahaaveilupalstoilla aika hiljaisia, sillä monet kirjoittavat töissä tai sitten viikonloppuna on koko perhe koolla, eikä aikaa jää "yksin" koneella nököttämiseen. Eli varmasti nyt viikon alettua ketjua piristyy.

Meillä eletään kp 1:tä, joten aikas hyvin alan tuntemaan oman kroppani...

 

[Frizzante]

Huomenet sateisesta aamusta! Olin viikonlopun aivan "peitossa", kun tietokone irtisanoi yhteistyö- ja avunantosopimuksensa. Nyt pitäisi taas onnistua, on huollettu ja ohjelmat toimii entistäkin nopeammin, hyvä aloitus tälle päivälle! Vaan näinköhän kirjoitin ekaa vastausta liian kauan, kun mut heitti linjalta ja veti tämän vastausruudun valkoiseksi ensin..purr!!
Annelle tsemppiä tutkimuksiin (minä päivänä ne sulla tällä viikolla onkaan?). Käythän kertomassa tuloksista, sitten kun ehdit?
Kiiruska, älä huolehdi siitä, että latistaisit ketjun tunnelmaa! Kyllä jokainen saa heittää koko tunnekirjonsa kirjoitelmiin, tylsäähän se olisi jos pitäs teeskennellä jotain muuta fiilistä kuin missä kirjoitushetkellä on.
Viikonloput tosiaan taitaa olla aikas hiljaisia näillä palstoilla. Oon itse varmaan aina jotain pari päivää viikossa kirjoittamatta, joskus viikonloppuisin, joskus viikolla, tilanteen mukaan.
Mulle ei mitään uutta. Kp 21:ä eletään. Näin yöllä inhottavan unen, missä koin toisen keskenmenon. Alitajunnassa siis melkoisesti pelkoja, niistä pitäis päästä eroon, siinä mulle projektia...
Nyt hoitamaan asioita...vilkutukset kaikille, terkuin sateesta nauttiva frizzis